Haastattelin ystävääni Anna Nahkalaa syyskuussa 2003 eikä aihetta tarvinnut
kauaa haeskella. Aiheeksi keksittiin nopeasti höpöttäminen; tämä varjoissa
piileskelevä julkisuutta karttava onnellisuudelle niin tärkeä yksinäisyyden
karkoittaja, mutta joskus myös kahden ihmisen ainoa mahdollisuus päästä
toistensa ajatuksiin.
Anna on pitkän linjan höpöttäjä. Monasti hän harrasti höpöttämistä jo
ala-asteella, mutta vasta myöhemmin asia tuli enemmän tunnetuksi.
-Tämmönen saumaton höpöttäminen alkoi yläasteella, Anna toteaa.
Höpöttämisessä ei saa Annan mukaan kiroilla, koska höpöttäminen on vain
viatonta "puuheilemista". Hän tykkää usein hakeutua seuraan, jossa tietää
tulevansa hyväksytyksi ja jopa kuulluksi kaikessa omituisuudessaan.
-Sen näkee päälle päin onko ihminen höpöttäjä, Anna kommentoi.
Höpöttämisiä on monenlaisia. Annan luettelossa esiintyvät mm. stressi-,
valvomis-, hihittämis-, legendaarinen känni-, ja monenlaisia
yhdistelmähöpöttämisiä. Anna höpöttää paljon myös kotona yksin ollessaan.
-Yksin höpötän englanniksi. Ehkä mä ajattelen, että mun seinät on
englantilaisia, Anna päättelee.
Anna uskoo höpöttämisen jatkuvan omalla kohdallaan ainiaan ja toivoo, että
myös hänen rakkaimmat höpöttämiskaverinsa haluaisivat vielä vuosienkin
päästä höpöttää hänen kanssaan niin kuin tähänkin asti.
-Perusrakenne höpöttämisessä ei muutu iän myötä, Anna sanoo vakuuttavasti.
Anna ei tulisi toimeen ilman höpöttämistä. Kaikenlaisen kiireen ja
tavoitteellisuuden keskellä kevyemmistä asioista höpöttäminen on
auttanut monesta asiasta helpommin eteen päin.
-Elämä ilman höpöttämistä olisi henkisesti kahlitsevaa, päättää Anna jutustelutuokion.
Loppuun muutamia haastattelun aikana julki tulleita Annan "todella tarkasti
mietittyjä" lausahduksia:
"Teepussin kastaminen ja sen syöminen."
"Vähänkö olis vekkulia olla mummo."
"Mä puhun taas ääneen."
"Saakelin Lipponen, kun on semmonen möksy."
"Kyllä, jos mulla on sellasia hiljaisia hetkiä, niin en mä silloin hiljaa oo."