Haastattelin yhtä ystäväpiirimme keskeisintä henkilöä Tuomas Helmistä
28.4. ja pyysin häntä kuvailemaan mm. suomalaista juomakulttuuria.
Tarinaa Tuomas pystyi kehittämään koko ajan. Keskustelussamme käytiin läpi
niin taiteilijoiden alkoholiongelmat kuin juomisen vaarat ja Tuomaksen
oma suhtautuminen juomiseen.
Tuomaksen mielestä monet taiteilijat eivät ole lainkaan niin pahoja viinamiehiä
kuin mitä yleensä luullaan.
-Kyllähän siinä niitäkin on, joilla on se maine, että joisivat vaikka eivät
juo paljoakaan, Tuomas tuumii.
-Nää tyypit, joita sanotaan runoilijoiksi tai tämmösiks´ niin ehkä se juttu
tulee paremmin ja kun kirjan esittelyissä pitää sitä kuppia ottaa niin
väkisinkin siinä alkaa tuleen sitä juomishommaa, Tuomas sanoo.
Todellisuudessa julkkiskirjailijoidenkin osa on Tuomaksen mielestä kiusallinen,
kun missään ei saa olla rauhassa. Sitä pitäisi vaan siellä omassa konttorissa
kaataa viiniä lasiin ja vääntää taas uutta menestysromaania.
-Jos se paikallinen kirjailija Paasilinna on paikallisessa ravintolassa
niin sitä kertyy porukkaa ja on kupin tarjoojaa ja kaikki huomaa, että taas
se on päissään, Tuomas toteaa osaaottavasti.
Tuomas itse tyytyy nykyiseen rooliinsa eikä lähde kirjallisuuden
kentillä hyörimään.
-Meillä on jo nää Runebergit ja ne saa mun puolesta omat liputuspäivänsä
pitää, Tuomas sanoo ytimekkäästi.
Yleisesti suomalaisessa juomakulttuurissa Tuomas ei näe ongelmia, mutta
nähtyään yhtä ja toista, on ajatuksetkin muuttuneet. Liian nuoret juovat
itsensä humalaan, kun välttämättä vanhemmallakaan iällä ei ole
tarkoituksellista juoda kännihakuisesti. Tuomas on kuskina ollessaan
saanut kosketusta erilaisiin bileisiin ja paikkoihin juoda.
-Sanotaan, että on hyvät bileet, mutta sitten kun sinne menee niin siellä kaksi tyyppiä
juo ja sitten vielä se tyyppi kenet mä vien sinne, sanoo, että bileet on hyvät, Tuomas tuumaa huvittuneena.
Kotibileet ovat yleensä Tuomaksen mieleen ja varsinkin, jos siellä on
naisseuraa selvälle kuskille.
Ravintolat ovat myös tulleet tutuksi hänelle, mutta se mieletön meteli ja
ahtaus eivät ole Tuomaksen mieleen.
-Vaikeeta siellä on puhua. Se menee semmoseks´ huutamiseksi. Aamulla on sitten
kurkku kipee, kun on koko illan huutanut. Se on niinkuin yksi osa sitä krapulaa, Tuomas täsmentää.
-Sit´ joissakin baareissa on niin täyttä, että ei mahu ees kunnolla ryyppäämään.
Onhan se tietenkin hyvä, jos sammuu niin ei pääse kaatumaan, Tuomas keventää muuten asiallista mielipidettään.
Juomisen haitoista puhuttaessa Tuomas nostaa esiin mm. tappelut, joihin
hänellä onkin selvä neuvo omalta kohalta.
-Potkaisisin polvella reiteen. Ei siinä kannata mitään nyrkkeilymatsia alkaa ottaan, kun
ei siinä kuitenkaan pisteistä otella, Tuomas toteaa tyynesti.
Alkoholia Tuomas ei pidä sinänsä vaarallisena eikä aio miltään osin olla
pilaamassa Suomen hienoa juomakulttuuria. Niinpä hän toteaakin,
että kyllä aika moni ruisleipääkin syönyt on kuollut. Sitten niille, jotka
kuvittelevat elävänsä pisempään, kun eivät juo eivätkä polta, on Tuomaksella asiaa.
-Ainakin se elämä tuntuu pisemmältä, jos ei juo eikä polta, Tuomas lopettaa.