Minun teki vuosien tauon jälkeen mieli palata varhaissyvällisyyden
keskipisteen tuntumaan. Päätin aloittaa matkani Jämsän matkahuollosta,
mutta välittömästi kyseisen liikkeen pihaan saavuttuani alkoi kauhea
kasa erilaisia rypäleitä lähennellä minua. Tilanne vaikutti aluksi jopa
uhkaavalta eikä mikään ihme. Eihän minua oltu pitkään aikaan lähennelty
näin erikoiselta taholta. Viime aikojen lähentely-yritykset olivat
tulleet pääasiassa kuntopiiriä harrastavien eläkeläismummojen sekä
kilpailulainsäädäntöön vetoavien vanhempien mieshenkilöiden taholta.
Eli näiden luonnontuotteiden tekemä seksuaalinen häirintä lamaannutti
minut niin pahasti, että en kyennyt nousemaan varhaissyvällisyyden
keskipisteen tuntumaan vievään bussiin. Niitä kuulemma lähtee vain
joka toinen vuosi eikä silloinkaan aina sinne.
Jäin siinä sitten tietenkin odottamaan seuraavaa bussia ja se saapuikin
täysin ajallaan. Nousin siihen ja tervehdin kuljettajaa sanomalla:
-Huomenta! Kuljettaja vastasi sievällä hymyllä ja kosketti minua USA:n
liennytyspolitiikasta kiinnostuneen koiran hännällä. Tämä sai minut
iloiseksi. Matka jatkui normaalisti lukuun ottamatta sitä, että takanani
istuneella naisella oli vankka mielipide viime talvena hänen pihassaan
olleelta lintulaudalta hävinneiden talipallojen nykyisestä sijainnista.
Minä en siihen lähtenyt kommentoimaan. Toki minulta olisi syntynyt
siihenkin joku tarina. Luultavasti olisin väittänyt naiselle, että
omistan pienen turkistarhan vimpeliläisen kapakan miestenhuoneessa eikä se
kannata kovin hyvin.
Hiukan myöhemmin katseeni kohdistui linja-auton seinillä oleviin kyltteihin,
joissa luki jotain laittomien aapisten vedenkantokoulun perustamatta
jättämisestä...