Uunon parhaat selitykset
1.Uuno on taas keksinyt keinon saada ylimääräistä syömistä ja huutaa
vaimoaan apuun. (Tupla-Uuno)
Uuno: Elisabeth! Vaimo, vaimo! Hätä, hätä, hätä! Äkkiä tänne!
Elisabeth: Mitä nyt? Mikä sulla on?
Uuno: Nyt se siis tapahtu. Nyt se lopullisesti tapahtu. Se mitä eniten
olen toistaiseksi niin lyhyen, mutta ah niin vaiherikkaan elämän aikana
pelännyt. Nyt se iski. Se iski lopullisesti.
Elisabeth: Siis mikä iski?
Uuno: No stressi! En ole viihtiny kuule sinulle aikaisemmin kertoa,
että tästä stressistä on siis aikaisemminkin ollu oireilua. Se oli kuule
vuonna -74 se oli, kun minä heräsin kuule kerran keskellä yötä ilman
minkäänlaista syytä ja meni kuule toista minuuttia ennen kuin sain
uutestaan unen päästä kiinni. Elikäs siis tämmöstä oireiluahan on
esiintynyt jo aikaisemminkin, mutta minä en oo viittinyt sinua millään
lailla sillä huolestuttaa vaan olen täysin pitänyt ne sisälläni visusti
ja kärsinyt vaan yksin yön pimeinä tunteina.
2.Uuno selittää vaimolleen syitä miksi appiukon ei olisi pitänyt estää
Radio Härskin toimintaa. (Uuno Turhapuro, herra Helsingin herra)
Uuno: Just, kun meikäläinen on löytämässä elämänsä ammatin, niin
tulee tämä sinun kateellinen isukkisi ja tempasee maton menestysuraputken
alta. Kuule siinä meni kertaheitolla meidän koko tuleva elintaso. Siinä
meni kesämökki Epsanjassa, meni huvipursi, meni Havaijin matka, minun
autopuhelin ja mikä eniten harmittaa ja sapettaa, meni nämä sinun
timanttiset kaulakorut ja korvakorut, jotka piti just ens tilistä ostaa.
Se sapettaa ne korvakorut ehkä kaikkein eniten meikäläistä.
3.Uuno selittää Härskille mitkä tapahtumat edelsivät Uunon ja
Elisabethin ensitapaamista. (Lottovoittaja UKK Turhapuro)
Härski: Kuule. Eipäs oo tullu koskaan puheeks, että kui sinä oikein
annoit tämän teillä asuvan naisihmisen retkauttaa ittes sen kanssa
naimisiin?
Uuno: Kuuleppas hyvä ystäväni Härski Hartikainen. Asia oli sillä
tavalla, että... No, sinähän tiedät, että meikäläinen oli yhteen aikaan
tämän kaupungin yksi ehkä tavoitelluimmista poikamiehistä.
Härski: Ihanko totta?
Uuno: Näin on, näin on juuh. Mutta sitten kuule koitti se kohtalon
päivä. Sitä kuule kattoppas, kun akkaa pyöriskeli meikäläisen jaloissa
niin, et kengännauhat katkeili, niin minä päätin ottaa yhten neitokaisen
niinku tarkemman tutkiskelun alaiseksi ja pyysin tätä neitokaista
meille sitten niinku seuraavaks illaks kotio maistelemaan vähän viiniä
kynttilän loisteessa ja syömään liekitettyä lohta. No, tyttöhän suostu.
Se on selvä. Tyttö suostu. No, minä lähtinkin siitä sitten etsimään
kastematoja siihen lohionkeen Sibeliuspuistoon, mutta sinä varmaan tiedät,
että tämä vuos -71 oli just niin helevetin huono matovuosi, että minulta
meni kolme viikkoa ennen kuin ensimmäisen löysin ja senkin aivan
sattumalta tuolta Talin kentältä. Kävi sillä lailla, että sain viheriöllä
pallon takaraivoon ja kaatuin kuule silmä edellä siihen pallokuoppaan
ja hyvänen aika. Siellähän se mato kuule loikoili varjossa...
Tapahtuma jatkui niin, että mato katosi ja Uuno sai idean erään Mersun
vieressä, että väittää sitä omakseen, kun Elisabeth Tuura sattumalta
tuli kohdalle, että sellainen selitys ja tarina.
4.Uuno kimmastuu, kun vaimo sanoo hänelle, että hänen täytyy itse
alkaa huolehtimaan itsestään. (Uuno Epsanjassa)
Uuno: Itse? Vai niin. Voi hyvänen aika! Tuo on just siis tyypillisin
virhe, mihin suomalaisnaiset sortuvat.
Elisabeth: Mikä virhe?
Uuno: No heittävät miehen pois silloin, kun se on parhaimmillaan.
Ajattele nyt esimerkiksi kulta minuakin. Pahimmat vaellusvuoteni ovat siis
olleet ja menneet. Nuoruuten kiihko on vaihtunut keski-iän harkitsevaan
määrätietoisuuteen. Fyysinen rapistuminen on pysähtynyt lenkkeilyn ja
siis kuntokoulun myötä ja kaiken lisäksi 15 vuoten sinnikäs koulutukses
on tehnyt minusta nöyrän, palvelusalttiin, vähään tyytyväisen elikon...
yksilön, jota on siis helppo hallita. Tällaisen valmiiksi koulutetun
valioyksilönkö sinä rakkaani olet siis valmis muitten naisten tapaan
heittämään syrjään likaveten mukana ja ottamaan vaivoikses jonkun nuoren
kikkopään, pojanjolpin?