SUUR-JÄMSÄ XI 19.11.2016
Historian yhdettätoista Suur-Jämsää lähdettiin tekemään jo heinäkuussa, mutta siitä ei jäänyt käteen kuin
säikähtänyt kusimies. Tosiasiallinen reissu saatiin aikaiseksi pilvisenä marraskuisena lauantaina, jolloin
Hiihto ja Laine vaivautuivat Kuhmoisten Nesteelle nappaamaan Lapin kuskiksi. Suunnaksi otettiin
etelä ja ensimmäinen pysähdys oli Kuhmoisten kirjaston kohdalla, jossa piti päästä haastamaan paikallisen
taksiyrittäjän kanssa. Taksiyrittäjä tukki pyörätien, Suur-Jämsä -seurue yhden kaistan autotieltä, joten
takaa tullut pyöräilijä joutui ohittamaan porukan vastaantulijoitten kaistaa pitkin. No se on sellasta.
Klo10.50 saavuttiin Vääksyyn, jossa piti käydä kaupassa hakemassa jotakin juomista. Helppoa se ei tuntunut
olevan. Hiihto hoki: "Joko kello on yhdeksän?" mutta oikeasti Hiihto ja Laine ei vaan osannut valita
sopivaa olutta. Lapin mielestä kaksikko oli kuin: "Ummikot ulkomailla."
Kaupan pihassa Hiihto ja Laine jäivät tekemään ostoksia yhden peräkonttikirppistä pitävän pariskunnan kanssa.
Ei tullut matkaan sen paremmin viiden euron painepesuria kuin kahden euron kairaakaan, koska Lappi jo
paineli pilliä auton keulan ollessa kohti maantietä. Ja seuraavaksi keula olikin kohti Vierumäkeä tai tarkemmin
Heinolaa, mutta Vierumäen kautta sinne piti mennä.
Matkalla puhetta aiheutti niin laserkeilaus kuin Lainetta säikäyttänyt hämähäkkikin. Lisästressiä Laineelle tuli,
kun häntä peloteltiin, että tulevassa yöpaikassa olisi hämähäkkejä vaikka millä mitoin. Heinolaan saavuttiin klo11.30
ja oli aika ensimmäisille perinteisille. Ihmeteltyään hetken pieniä parkkiruutuja poppoo meni paikalliseen pubiin, pelasi biljardia, tilasi perinteisten
lisäksi myös Siniset enkelit ja kummasteli liikuntarajoitteisten ihmisten määrää kyseisessä kuppilassa.
Vielä enemmän ihmetystä aiheutti ovi! Ovi, jonka takaa tuli erinäistä väkeä ja jonka taakse meni vaikka ketä.
Yhdessä vaiheessa Lappi rohkeni vilkaista oven taakse ja esitti ilmeellään, että huh huh. Laine ja Hiihto
olivat edelleen ihmeissään. Hiihdon käydessä vessassa ovi taas aukeni ja nyt se oli auki vähän pisempään.
Lappi: -Mikäköhän sieltä tulee?
Laine: -Rollaattori varmaan.
Ja sieltähän tuli jonkinlainen sähköpyörätuolimopohärveli. Laine meinasi tukehtua nauruun. Jossakin vaiheessa
Lappi "paljasti", että oven takana on bingo ja Laine uskoi senkin sujuvasti. Lopulta oli lähdön aika ja seurue
päätti mennä kyseisestä ovesta tai ei Laine ollut niin innokas, koska "hän ei mihkään bingoon mene". No, Lappi
meni edeltä ja sitten Lainekin tuli ja ovi olikin vain ovi viereiseen S-markettiin.
Siitä sitten lähettiin kävelemään pitkin Heinolan keskustaa ja ihmeteltiin miten paljon erinäisiä rollaattoreita ja
sähkömopoja sun muita oli pubien edustoilla. Mutta vaikka tämä aihe kiinnostava olikin, niin syömään piti päästä.
Grilli oli siihen hyvä ratkaisu. Lihapiirakoiden jälkeen torin poikki, jossa torikauppias ei suostunut myymään
mitään Laineelle ja Hiihdolle vaikka Lappi etukäteen sanoi, että noi kaksi kyllä ostaa.
Kello läheni yhtä ja lähdettiin liikkeelle. Hetken jaloteltiin Heinolan vesitornilla, mutta aikaa ei ollut
pimeä vuodenaika huomioiden lainkaan hukattavaksi. Heinolan kirkonkylän jälkeen oli lähdettävä taas etelää kohti.
Nyt mentiinkin motaria pitkä pätkä. Matkalla puhuttiin lähinnä tuulivoimasta ja kun Lappi vähän erehtyi
puhumaan negatiiviseen sävyyn siitä, niin Hiihto: -Älä morkkaa tuulivoimaa. Laine on nykyään tuulivoimamiehiä.
Renkomäen jälkeen oltiin suunnattu kohti Orimattilaa ja oli kusitauon paikka. Tuulisessa kelissä peltoaukealla
ei siitä tullut mitään.
Hiihto: -Ei tällasessa tuulessa voi kusta.
Toimenpide siis keskeytyi ja oli etsittävä uusi paikka. Se löytyi hetken päästä vanhan tienvarsikioskin vai
mikä lie, pihasta. Mutta kohta oltiinkin jo Orimattilassa. Sieltä piti löytää Riitta Väisänen, koska seurueessa
oli yksi hänen faninsa ja lähes ikätoverinsa, mutta silti mentiin ensin baariin. Hiihto huomasikin hyvän pubin, mutta Lappi ajoi siitä ohi ja joutu tekemään sitten uukkarin, jotta päästiin kuppilan pihaan. Lappi peretteli
vinoruutuparkkiin ja ihmetteli miksei auto piippaa, kun sen kuuluu perettäessä piipata jo vähän kauempanakin esteestä.
Noustuaan ulos autosta seurue pohti lähes yhteen ääneen: "Ei mikään ihme ettei piippaa."
Lappi oli perettänyt vinoparkkiin niin vinoon, että auto oli lähinnä poikittain kahdessa ruudussa ja siksi ruutujen
päässä ollut muuri ei ollut aiheuttanut piippausta. Baarissa kaksikko otti taas juomat, mutta nyt alkoi Laine
jäädä Hiihdosta jälkeen. Ei siinä mitään vakavampaa, mutta mainitaan nyt vaan, että Laine ei enää jaksa niin kuin
nuoremmat (vaan mitenköhän käy loppuillasta).
Orimattila haluttiin jättää taakse ja lähdettiin samaisen risteyksen kautta, jossa Lappi oli aiemmin tehnyt
U-käännöksen ja huomattiin, että se olikin siinä kielletty. Ei sekään mitään. Nyt suunta kohti Kärkölää ja
sateisten mantujen halki pitkin eteläisen Päijät-Hämeen ankeitten maisemien. Pitkälle matka ei kerenny, kun
löydettiin reissuun sopiva nähtävyyskohde - Tönnön silta. Sekään ei ollut huima paikka, mutta parasta tässä
reissussa.
Vaikka Kärkölä onkin Laineen kotipitäjä, niin siellä ei pientä piipahdusta kunnantalolla lukuun ottamatta aikaa
vietetty vaan haluttiin kohti Hollolaa. Tai ei me itse Hollolaan menty missään vaiheessa, mutta käytiin
Hollolan kirkonkylällä baarissa sekä myös keskiaikaisella kirkolla. Nyt kello oli jo melkein puoli viisi ja matkan
piti jatkua. Messilän laskettelukeskuksen ja Tiirismaan maston ohitse suuntasimme kohti Lahtea. Matkalla Lahteen puhetta aiheutti mm.
mihin Jämsä suuntautuu terveydenhuoltopalveluiden suhteen eikä sitä pidetty ollenkaan yhdentekevänä.
Hiihto: -Kyllä sillä on väliä mihin tarvii mennä, kun on tikku paperimiehen sormessa.
Niinhän se kai on. Lahdessa käytiin katsastamassa
hyppyrimäet ja ensilumen ladut. Baariinkin oli kova halu, mutta edes kolmannen korttelikierroksen jälkeen parkkipaikkaa ei löytynyt, joten perinteiset jäivät juomatta.
Vai jäikö sittenkään? Hiihto ei antanut periksi vaan etsi meille matkan varrelta kuppilan ja sen nimikin oli
vallan mainio - Pub Meininki. Siellä hetki ja sitten pohjoista kohti. Kukkilan grillillä käytiin kebabilla
ja sitten ei muuta kuin Kuhmoista päin. Matkalla päästiin yhteen valokuvaan, mutta muuten kaikki sujui kohtuu tylsästi.
Paitsi että Kuhmoisten Nesteeltä maitoa ja sipsejä hakiessa Hiihto ja Laine häiritsi myyjätärtä. Mutta eipä se
sitten haitannutkaan, kun kaksikko antoi myyjälle yhden osuuden porukkalotosta.
Siitä sitten lähdettiin Lapin luokse saunomaan ja pelaamaan korttia. Tämän jälkeen vielä Kuhmoisten satamaan
muutamalle paukulle ja täällä homma käännähtikin niin, että Laine jaksoi ja Hiihto ei. Liekö Laine saanut
intoa siitä, kun Salmelaisen Kari oli kovasti jutuissa mukana? Muuten siellä kyllä oli aika hiljaista. Sen
pituinen tämänkertainen Suur-Jämsä.
Jaa että miksi näin pitkä tarina näin mitättömästä reissusta? No, jotta Laine lukisi edes kerran vuodessa
jotain pisempää ja haastavampaa kuin Aku Ankkaa tai Jämsän Seudun tekstaripalautteita...