SUUR-JÄMSÄ X 7.-8.7.2015
Heinäkuinen maanantai eteni aurinkoisena. Jaa miten niin maanantai? Siten niin, että Lappi ja Laine lähtivät
jo maanantaina "yllättämään" Hiihtoa Laukaaseen. Tai Laine luuli, että Hiihto yllättyy, mutta oikeasti Lappi ja
Hiihto olivat sopineet vievänsä Lainetta, mutta hanke kaatui ilmalämpöpumppumiehen läsnäoloon. No, Laine ja Lappi
köröttelivät rauhallisesti Koskibaarin ja Kärkisten kautta Laukaaseen, jossa Hiihto jo innolla odotti.
Varsinainen Suur-Jämsä -reissuhan alkaisi vasta tiistaina, mutta maantantai-iltana otettiin pieni varaslähtö
Laukaan ympäristössä. Lappi tietenkin ajoi reissuautoa - oikein valkoisin hanskoin.
Hiihto opasti porukan ensimmäiseksi Laukaan keskustan kautta Kuusaan sulun kanavaravintolaan.
Keli oli mitä mainioin, mutta tunnelman pilasi jatkuvasti huutavat sulut. Sitten matka jatkui Peurungan kautta Tarvaalaan, jossa oli Mustankorpin saluuna. Siellä juotiin jo reissun toiset perinteiset, joten vauhtiin oli hienosti päästy.
Kello alkoi hiipimään kaheksaa ja oli mentävä eteen päin.
Seuraavaksi katsastettin Kuhankosken sähkölaitosta. Hiihto huudahti kosken partaalle tultuamme:
-Tää on Leppäveden kalastusalue. Nää on mun vesiä.
Hiihto oli maininnut jo muutaman kerran aiemmin, että hänellä on pienen pieni osuus jostakin vesialueesta.
Sähkölaitoksen vieressä oli kevyttä liikennettä varten rakennettu riippusilta, joka tietenkin käytiin kävelemässä.
Mutta sitten olikin jo paluu Hiihdolle, jossa syötiin, saunottiin ja heitettiin frisbeetä. Ja pelattiin vähän korttiakin.
Nukkumaan päästiin hyvissä ajoin paitsi kaksi tyyppiä, jotka grillasivat makkaraakin.
Tiistai-aamu valkenikin sitten pilvisenä ja sateisena. Matkaan oli silti lähdettävä ja suuntana kaakko. Reitti
kulki Lievestuoreen ja Pieksämäen kautta kohti Virtasalmea. Matkalla ei näkynyt kuin lehmiä, joista oli otettava Veholle
kuva. Juuri ennen Virtasalmea oli tauko Kivisilloilla. Siellä oli myös mainos Kaipolan paviljongista. Virtsalmella
käytiin perinnekylässä, jossa oli pieni museo vanhoine esineineen. Kun oltiin lähdössä Lappi kääntyi viimeisenä
tulevaa Lainetta kohti ja sanoi:
-Kiitos teille. Me tästä lähdetäänkin. Te voitte jatkaa näiden naisten kanssa.
Laine ei oikein lähtenyt tähän mukaan. Perinnekylän pihassa oli pienoistaloja, jotka olivat oikein näyttäviä. Siellä
oli myös muutama mylly ja tästä saatiin väittelyä, että tarviiko mylly vettä. Tien
toisella puolella oli osuupankki, johon haluttiin mennä, mutta se osoittautuikin kahvilaksi. Ei se mitään. Kello näytti
nyt 11.15 ja matka jatkui kohti Savonlinnaa. Välissä oli Juva ja hetken päästä Kallislahden vanha asema. Siellä
oli tavaraa jos jonkinmoista - olihan se nykyään käytetyn tavaran myymälä. Kolmikko tutki taskulampun kanssa
sellaista konttia, joka oli täynnä kaikkea turhaa. Hiihto ja Laine jaksoivat kiertää myös koko asemarakennuksen, jossa
myös oli kaikenlaista.
Tästä matka jatkui edelleen kohti Savonlinnaa. Tämänkin vuoden reissussa puhuttiin Vehon naisista ja Lappi epäili,
että ei yökerhot ole enää oikea paikka etsiä tossa iässä naista. Ennemminkin kirjasto, tai bingo.
Sitten alkoi olla nälkäkin, mutta tämän vuoden reissussa syöminen oli tavallista hankalampaa Laineen ABC-boikotin
takia. Savonlinnassa oli jäähallin edessä kelpo grilli ja siellä saatiin mahan täytettä. Kello oli 13.05 ja haluttiin
mennä ensimmäisenä varaamaan mökki. Vaikka Savonlinna olikin reissun jonkinlainen pääkohde, niin yöpaikka otettiin
kuitenkin Punkaharjulta, jonne ruuhkan takia ajettiin yli puoli tuntia.
Mökki saatiin ja siellä oli hyvä ottaa tunnin torkut, jotta illalla jaksettaisiin. Metsätietokeskus Luston kautta ajettiin pitkin Punkaharjua kohti Punkasalmen keskustaa, jossa käytiin S-marketissa. GM-tuotteet koitettiin välttää, mutta "Kalasta
oikein katiskalla" -mainoslehtisiä ei onnistuttu välttämään. Niitä oli kauppareissun aikana ilmestynyt autoon iso
kasa. Kamat vietiin suitsait mökkiin ja mahat kurnien lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Leirintäalueen lähipaikat
olivat hivenen liian hienoja tälle seurueelle, joten päätettiin lähteä autolla kohti Kerimäkeä.
Siellä piti tietenkin mennä maailman suurimpaan puukirkkoon ja suurihan se oli. Valokuvien oton jälkeen lähdettiin
etsimään ruokapaikkaa. Sitä ei oikein meinannut löytyä. Välissä piti antaa Laineen käydä satamassa huutelemassa
nuorille pojille, jotka olivat siirtämässä penkkiä. Taas jatkettiin etsimistä. Lopulta hetki sitten muuttanut
kebab-paikka löytyi ja siellä syötiin mahat täyteen.
Kerimäeltä lähtiessä pysähdyttiin vielä luontotornille. Kello läheni iltaseitsemää ja auton keula suuntasi
Savonlinnaan. Siellä olisi ollut kova halua päästä oopperajuhlille, mutta liekö asustus ollut vajavainen. Lähelle
Olavinlinnaa kuitenkin päästiin. Kulttuurin jälkeen mentiin paikalliseen kuppilaan, jossa Lappi järjesti
10. kertaa järjestettävän Suur-Jämsän kunniaksi Suur-Jämsä -visan. Hän itse poistui käymään vessassa, jotta Hiihto ja
Laine saisivat tehdä visan rauhassa, mutta eihän he saaneet. Heitä saapui naapuripöydästä häiritsemään hieman ärsyttävä
tyyppi. Liekö häirinny Hiihtoa niin pahasti, että Hiihto hävisi Laineelle pistein 13-8. Maksimipisteet olivat 15.
Siitä baarista piti päästä nopeasti veke ja päätettiinkin alkaa tutkimaan Savonlinnan lähiympäristöä. Me käytiin
yhdellä lossirannalla ja laskettelukeskus Ruunarinteillä. Nähtävää ei sinällään ollut kovin paljoa, joten mökille
päästiin jo klo22. Kaikki alkoivat tällä kertaa nukkumaan samaan aikaan. Ainoa epävarmuustekijä oli se, että uskalletaanko
laittaa verhoja kiinni ettei tule vääriä tulkintoja? No, verhot laitettiin kiinni.
Toinen reissupäivä valkeni poutaisena ja melko lämpöisenäkin, joten seurue pääsi nopeasti liikkeelle. Kello oli 9.20, kun
oltiin leirintäalueen ravintolassa aamukahvilla. Toisena päivänä oli tarkoitus palata Laukaaseen, mutta ei samaa
reittiä eikä suorinta reittiä vaan Venäjän kautta. Lähimmillään raja oli noin kahden kilometrin päässä. Lähellä
rajaa oli myös päivän mielenkiintoisimpia kohteita - patsaspuisto. Jo oli näkösiä.
Kello läheni yhtätoista, kun mentiin rispaamaan Simpeleen keskustan tuntumassa olevalla puistoradalle. Rata oli oikein
kelpo. Simpeleen jälkeen auto suuntasi kohti länttä. Tässä vaiheessa ja osittain myöhemminkin käytiin kovat keskustelut
vakionopeudensäädön käytöstä ja sen taloudellisuudesta. Kannat olivat eriäviä. Seuraava taajama oli Ruokolahti ja siellä
mentiin syömään seisovaan pöytään. Ruokarauhamme rikkoi muutamat iäkkäämmät naiset, jotka etsivät juomatörppöjä. Laine
ilmoittautui, mutta he olivatkin tarkoittaneet juoma-astioita.
Samaisessa ruokapaikassa pelattiin perinteiset biljardipelit, joissa oli tällä kertaa oikein tuomarikin mukana - olihan
Lapilla valkoiset hanskat, joilla pystyi hyvin leikkimään tuomaria. Hiihto voitti turnauksen, mutta Lappi ja Laine
finaalin. Otappa nyt siitä sitten selvää. Nyt takana oli lähes kahden tunnin tauko, joten matka saattoi jatkua. Se jatkui
kohi luodetta ja Kummakiveä. Se oli iso kiven lohkare, joka ei ollut kovin isolta alalta alustassaan kiinni. Samaisessa
korvessa oli myös kuuluisa sammalsilta. Eipä tarvi toiste mennä.
Palatessamme kyseisestä korvesta Laine kysyi:
-Mikä on kuorinut puita noin korkeelta?
Hiihto: -Majava.
Nyt kello oli jo 16.30 ja pidettiin pieni tauko ennen Puumalaa paikassa, josta näkyi jo Puumalansalmensilta. Samaiselle
sillalle mentiin hetken päästä. Ensin ajeltiin hissillä ylöspäin ja sitten mentiin portaita pitkin ja lopulta oltiinkin
näköalakahviossa. Siellä kahviteltiin ja säikähdeltiin, kun tukkiautot tärisytti tornia. Tässäkin suhteellisen turvallisen
oloisessa tornissa Laine osoitti korkean paikan kammoaan, mutta vielä enemmän sitä osoitti noin kahdeksan vuotias poika,
joka tuli istuvilteen alas. Hänen isänsä lopulta talutti hänet alas. Lappi sanoi samalla Laineelle:
-Noin sinunkin pitäis mennä.
Lapsen isä: -Oota mä vien tän ensin.
Puumalan satamassa Suur-Jämsä -seurue otti terassilla perinteiset ja käveli katsomassa laivoja. Keli oli tämän reissun
parhaimpia. Aurinko pilkahteli ja lämmin tuuli puhalteli. Sataman jälkeen ajettiin autolla Puumalan bunkkerille, joka
vaikutti olevan vapaasti katsastettavissa - menihän sinne edellä joku nuori mies. Nuori mies paljastui lipunmyyjäksi ja
osoittautuikin tiukaksi tyypiksi. Lippujen hinnan ollessa 3e/hlö Lappi ehdotti, että vitosella kaikki. Nuori mies
sanoi, että:
-Miten ois 6e?
Laine: -5,50.
Nuori mies: -6e. Ettei tule kirjanpitoon epäselvyyksiä.
Kuusi euroa kävi meille oikein hyvin. Sitten kysenalaistettiin, että miten hän pystyi antamaan meille kuitenkin kolme
lippua, jos vaikka tulis kirjanpitoon epäselvyyksiä?
Nuori mies: -Perhelippu.
Bunkkeri oli hieno ja nuoren miehen esitelmä kelpo. Puumalakin piti jättää lopulta taakse ja suunnaksi luode eli
paluu Laukaaseen. Matkalla oli tosin vielä kaikenlaista. Ensin eteen osui kappale kauneinta Suomea eli
Pistohiekka. Siinä vaiheessa oli kusihätäkin jo melko kova ja pysyhdyskin tehtiin, mutta virtsaaminen oli vaikeaa.
Matka jatkui ilman helpotusta, mutta onneksi vain hetken. Pistohiekan jälkeen oli vähemmän häiritseviä silmäpareja.
Joidenkin oli tehnyt koko matkan mieli mansikoita ja nyt viimein tuli siihen hyvä tilaisuus. Nainen oli juuri sulkemassa
tienvarsikojuaan kun automme kaarsi paikalle ja takalasi aukesi kaupantekoa varten. Vitosella sai kasan
mansikoita. Hetken päästä oli taas kusitauko - tällä kertaa lentokentällä (tavallaan).
Nyt Mikkelikin lähestyi, mutta siitä paahdettiin vauhdilla ohi.
Keli oli vähitellen muuttunut sateisemmaksi. Oikeastaan se muuttui nyt täydeksi sateeksi. Tiesimme
lähestyvämme Haukivuorta, mutta hetkeen ei ollut näkynyt asutusta, joten oli iso yllätys, kun yht´äkkiä edessä
näkyi joukko autoja. Autojen kohdalla paljastui, että siellä oli lentopallopelit menossa - kaatosateessa.
Haukivuoressa oli tarkoitus mennä Martin galleriaan ja sinnehän mentiin. Se oli vähän ränsistyneen olonen paikka,
jonka ainoa toimiva osa taisi olla viereinen kesäteatteri. Siellä oli kuitenkin hieno näkötorni, jonne Hiihto
ja Lappi lähtivät kiipeämään. Torni oli siis hieno, mutta ränsistynyt. Sitä se todellakin oli. Mutta kesti vielä
tämän kerran. Lappi ja Laine kurkki vähän gallerian sisään, mutta matkan oli jatkuttava. Kunnes taas oli
kusihätä - ja tiedätte varmaan kellä? No, oltiin parisataa metriä aiemmin nähty joku ravintola, niin karautettiin
sitten sinne. Laine meni vessaan ja Hiihto tilasi perinteiset. Oli hivenen vaikeuksia saada kyseisiä paukkuja, kun
baarin viinavalikoima oli jokseenkin rajallinen. Lopulta paukkua ei edes tullut. Jotain kuitenkin tuli ja hinta ei ollut
ihan listahinta.
Myyjä: -Sanotaan, että kymppi.
Laine kadotti vessareissullaan hetkeksi muun seurueen, mutta ei hätää. Seurue löytyi baarin takaosasta. Lähtiessämme
Harjun Helmestä, tuli Lapista (maakunta) saapunut baarin pitäjä kertomaan, miten häntä oli harmittanut, kun rosvot koittivat
metsurin kaatoraudalla murtautua ravintolaan. Ja oli säikäyttänytkin vähän, jos oisivat vaikka sähköjohtoja lyöneet
vahingossa.
Asevarustelukeskustelua käytiin ja matkaa taitettiin. Nälkä alkoi olla ja Pieksänmäki osui sopivasti kohdalle. Siellä
pieni käynti grillillä eikä muuta. Kello oli nyt 21.20, joten voitiin huoletta alkaa paketoimaan tämänkertaista
Suur-Jämsää. Kello toki vierähti ja näytti 22.45, kun oltiin Laukaassa, mutta se johtui, ettei Vaajakoskella ollut
baaria auki - vai johtuiko sittenkään?