SUUR-JÄMSÄ IX 10.-11.7.2014
Heinäkuinen torstai valkeni lämpöisenä, kun Suur-Jämsä -seurueen takapenkkiläiset
etsivät kuskia. Se löytyi taas - tällä kertaa Ruolahdelta. Suuntana oli tänä vuonna
etelä ja tarkemmin Kotka. Takapenkkiläisillä ja heistä varsinkin Laineella oli heti
kova into päästä pitämään ensimmäinen kusitauko, mutta Lappi opetti, että pitää
pysähtyä sellaisella bussipysäkillä, josta pääsee kiihdyttämään myötäleeseen. Sitähän
ei meinannut millään löytyä ja jos löytyikin, niin auto livahti ohi siitä. Lopulta
vähän Körrin jälkeen osuivat nämä kaksi vaatimusta kohdilleen eli alamäkipysäkki
ja kuskin valmius pysähtyä.
Muutenkin alkumatka meni kusitauoista puhumiseen ja sen valitteluun, että Hiihto ja
Lappi tekisivät jo seuraavaa Suur-Jämsää, jos ei Lainetta olisi ollut reissuissa
mukana, kun sen kusitaukoihin on mennyt niin paljon aikaa. Körrin jälkeen
puhetta riitti sakotussäännöistä ja kanta-asiakaskorteista. Mutta ei aikaakaan, kun taas
pidettiin kusitaukoa - vain 42 minuuttia edellisestä! Se on melko lyhyt aika, kun takana
oltiin istuttu lähes kuivin suin. Tämä toinen tauko oli Orimattilan jälkeen.
Oltiin siis edetty jo kauaksi Lahden eteläpuolelle, koska haluttiin hyvissä ajoin
reissun pääkohteeseen Kotkaan. Orimattilan ja Myrskylän välissä Lappi suunnitteli
miten Laineen saa vanhainkodista mukaan Suur-Jämsään? Että pitääkö sen karata vai
pääsiskö luvan kanssa? Ja jos pääsisi luvan kanssa, niin saisiko mukaan lääkkeet ja
annosteluohjeen? Samaan aikaan kun Lappi mietti tulevaa, kertasi Hiihto netin
avustuksella vanhoja Suur-Jämsä -reissuja. Sieltä saatiin muutamat hyvät naurut.
Kello 12.20 oltiin Loviisassa eli hyvää tahtia oli joukkio pitänyt. Loviisan
vanha kaupunki teki vaikutuksen varsinkin Hiihtoon, mutta kolmikko suuntasi kuitenkin
satamaan ja siellä ravintolaan. Takapenkkiläiset tilasivat perinteiset eli valkovenäläiset
ja myyjätär totesikin: "Näin aamulla jo...". Ei kai sillä ole väliä milloin juo, jos
ravintolan luvat vaan on kunnossa. Vessat ainakin olivat kunnossa. Aurinkoisella
terassilla juteltiin niitä näitä, mutta mainittakoon vaan sen verran, että
lomalaiset meinasivat juoruta TK:lle, kun joku oli oluella Itellan pusero päällä.
Loviisan jälkeen oltiinkin melkein heti Kotkan kohdalla, mutta siitä mentiin ensiksi
vain ohitse, koska majoituspaikka oli syytä löytää valmiiksi. Haminan Pitkät hiekat oli
valittu kohteeksi ja hyvä, että mentiin ajoissa, koska vapaana oli enää yksi mökki.
Tai sitten tämä toimistotäti, johon Laine palavasti ihastui, vaan vedätti meitä, kun
ei kaikissa mökeissä näyttänyt olevan porukkaa.
Seurueella alkoi olla jo kova nälkä ja ennen leirintäalueella käyntiä oli päätetty
mennä syömään Haminan ABC:lle. Jälkiruokakahvin aikana Lappi kokeili miten
sokeripalapakkauksista saa tehtyä tornia. No, helppoahan se oli, kun Lapilla oli
vain kolme kahden palan pakkausta, mutta hän järjesti jo sokeripalatornikisaa
seuraavalle päivälle ja ilmoitti Hiihdolle ja Laineelle, että huomisen syönnin
jälkeen on kisa ja kaikkien pitää tuoda sokeripalapussukoita kolme kappaletta, kun hakee
kahvia. No, siitä myöhemmin.
Vähän ennen puoli neljää saavuttiin Langinkoskelle, joka oli oikein vaikuttava paikka.
Kyseessä on siis keisarillinen kalastusmaja. Hiihto koitti laittaa tölkkiä
metalliroskikseen, mutta se olikin täynnä vettä. Laineella oli jostain syystä
kova halu sanoa kaikkien kuivien jokiuomien kohdalla, että tossa menee keväällä vettä.
Sitten, kun lähdettiin Langinkoskelta pois ja ylitettiin viimeinen silta, jonka
alla meni silläkin hetkellä vettä, niin Lappi sanoi:
-Tossakin menee varmaan keväällä vettä.
Laine tykkäsi kommentista. Langinkoskelta jatkettiin kohti Kotkan keskustaa, mutta
kierrettiin vähän sataman kautta ja meinattiin mennä ravintolaankin, mutta pihassa
oli parikymmentä amerikan rautaa liikaa eikä Laine uskaltanut sisälle. Eikä uloskaan -
autosta nimittäin. No, tuskin olisi muutkaan uskaltautuneet, mutta on helppo olla
rohkea, kun Laine on mukana. Vartin yli neljä käytiin katsomassa yrttipuutarhaa, joka
oli tehty vanhan linnoituksen sisään. Riitaa ei syntynyt niinkään yrttien kasvattamisesta
vaan linnoituksen seinien paksuudesta, niiden kestokyvystä ja siitä miten tiiliseinän
paksuus pitäisi mitata - tiilissä vai senteissä.
Yrttipuutarhan jälkeen ajettiin pieni pätkä ja päätettiin käydä katsomassa majakkaa,
joka näkyi korkealla mäellä. Matkalla sinne Laine tunnusti ettei enää ole Jämsän hoikin
taksikuski. Majakka oli hieno, mutta sisällä ei käyty. Hiihto sen sijaan kävi ison kiven
päällä ja nyrkkeilijä Pentti Hämäläisen patsaskin tuli katsastettua.
Nyt oli kulttuuria harrastettu jo sen verran, että oli kuppilan vuoro. Ensin Hiihto
ja Laine päättävät juoda omia juomia R-kioskin terassilla, mutta siirtyvät
juomien tyhjennyttyä oikeaan kuppilaan. Ja oikeassa kuppilassahan pitää olla myös
oikea panssariovi, jota baarimikko sai kaksin käsin availla, että pääsi hakemaan
takapenkkiläisille takahuoneesta juomaa. Ravintolasta lähtiessämme Laine kysyi, että missä
on vessa, johon Lappi vastasi:
-Tuolla alhaalla.
Lappi oli sattunut huomaamaan, että vessa on ihan toisaalla ja keksi sitten ohjata
Laineen harhapoluille. Tai niin hän ainakin luuli. Niin vaan Laine oli löytänyt
alakerrasta vessan eikä tämä jäynä siis oikein toiminut. Väkevien jälkeen oli taas
kulttuurin ja maisemien vuoro. Maisemia ei oikein kylmältä rannalta löytynyt, joten
piti mennä näkötorniin. Kävellessämme näkötornista alas pääsi Hiihto sanomaan:
-Siinä olis tehty yks Suur-Jämsä, jos Laine kävelis näkötorneista nopeammin.
Nyt kello oli kutakuinkin kuusi ja vuorossa oli Sopokan vesipuisto. Siellä oli mahtava
vesiputous ja hienoja kivisiä eläinhahmoja. Myös kaikkea muuta nähtävää oli yllin kyllin.
Vielä ennen Kotkasta lähtöä ajettiin toisessa satamassa ja siellä Lappi kysyi haluaisivatko
takapenkkiläiset merimiesbaariin? Halusivathan ne. Lappi alkoi tekemään taskuparkkeerausta
ja Hiihto sanoi:
-Tässä on semmonen automaattipakitus.
Lappi: -En mä tiedä.
Hiihto: -Lue ohjekirjasta. Me mennään baariin.
Taskuparkkeeraus perinteisellä menetelmällä kuitenkin onnistui ja kaikki menivät
yhtä aikaa Kairo -nimiseen ravintolaan. Siellä oli telkkari rikki. Pubin jälkeen olikin
eväsostosten aika ja ne suoritettiin Lidlissä ja vielä ennen leirintäalueelle menoa
käytiin grillillä Haminassa. Mahat olivat täynnä, joten oli hyvä mennä Pitkille
hiekoille Teuvo Lomanin Kari-biisin soidessa.
21.00-21.30 oltiin leirintäalueella kiertelemässä. Hiihto kävi Lapin kanssa säätämässä
saunan sellaiseen kuntoon, että sinne pääsisi yöllä saunomaan. Hiihto katsoi, että
lämmitys kyllä onnistuu helposti, mutta lukittavien ovien kanssa voi olla vaikeampaa. "Jos
jättäis tän oven auki ja...". Hiihdolla oli pettämätön suunnitelma.
Ennen kylille lähtöä menivät Hiihto ja Laine vielä kiinni olevan baarin terassille
juomaan omia juomia ja nauttimaan entisen veturinkuljettajan eli webastomiehen tarinoista.
Hän oli juuri ostanut kylän pohatalta asuntoauton ja lisäksi tiesi mistä ja milloin
saa kalaa. Mutta sitten oli mentävä kylille. Haminan keskustassa poistuttiin autosta
klo21.45 ja kierrettiin vähän linnoituksia. Siellä oli menossa petanquen SM-kisat.
Vielä oli mentävä baariinkin ja yritettävä pelata biljardia, mutta eihän me osattu.
Sitten tuli osaavammat miehet kehiin.
Klo23.00 lähdettiin baarista ja ajettiin leirintäalueelle. Hiihto ja Laine menivät
vielä saunomaan ja saunoivatkin pimeässä saunassa tunnin. Makkarat jäivät kylmiksi.
Aamu valkeni kauniina ja Lappi tokaisikin Laineelle:
-Se on kyllä hyvä tapa aloittaa aamu - tämä herääminen.
Lainetta meinasi naurattaa, mutta enemmän Lainetta nauratti se, kun Lappi kysyi Laineelta, että
onko hänelle koskaan sanottu näin ja alkoi pitämään
monologia kovaan ääneen mökin kuistilla:
-Iskä! Lopeta jo se paneminen! Äiti ettii sua!
Kello oli vasta nipin napin yhdeksän, mutta aamukahville oli mentävä - tiedettiinhän,
että kahvio aukeaa yhdeksältä. Suur-Jämsä -kolmikko istuu terassilla, kun Laineen ihastus
tuo tuhkakuppeja pöytiin. Lappi toteaa, että eikö tuo oo vähän vanhanaikaista. Kahvien
jälkeen poppoo on lähdössä mökille, niin Lappi kääntyy vielä myyjättären puoleen:
-Toi vanha mies, hoikka taksikuski, pyysi kysymään, että saako tänne tulla vaikka ei
osta mitään?
Myyjätär: -Kyllä saa, jos se...
Harmi, kun meitä kaikkia nauratti kiirehtiessämme eteen päin niin paljon, että ei kuultu
loppuun asti mitä myyjä sanoi. Porukka teki vähitellen aamutoimia ja Laine oli
puhelimessa:
-Haminassa.
-Ihan ryyppyreissu vaan.
Voi sen kai noinkin ilmaista. Lappi oli käynyt aamutoimillaan vessassa ja kertoi
palatessaan, että miesten ja naisten vessojen väliseinän alla oli rako ja sieltä kuului
selvästi, miten:
-Venäläiset matuskat kälättivät ja kävivät kauppaa villoista.
Hyvä, että joku osaa Venäjää. Nyt kello oli 10.02 ja oli aika siirtyä Suur-Jämsä -reissun
toiseen päivään vaikka onhan nämä hauskat aamutkin osa reissua. Kakkospäivän aluksi haluttiin
rispaamaan ja sitä mentiinkin Kotkaan tekemään, mutta kenttä ei ollut kovassa käytössä, joten
kasvillisuus oli turhan isoa ja kiekot olivat koko ajan hukassa, joten ennen kakkosväylän loppua
päätettiin lopettaa. Hiihto johti ylivoimaisesti.
Samalla alueella oli kuitenkin näkötorni, jossa Hiihto ja Lappi kävivät katsomassa maisemia. Laine
jätti suosiolla kiipeämisen väliin. Kello oli jo puolessa päivin, kun joukkio poikkesi Inkeroisten
Lidlissä ja heti perään pitikin mennä vähän syömään ja Inkeroisista löydettiinkin hyvännäköinen
grilli. Hiihtokin huusi sen nähtyään:
-Grillikipsa!
Niinhän se nopeasti luettuna näyttikin olevan, mutta Inkeroisten lempinimeä mukaillen grillin nimi
oli "Grillinksa". Tai no jossakin kohtaa se oli kahdellakin k:lla, mutta ruo'at tuli ja palvelukin oli
hyvää. Niin hyvää, että piti monta kertaa huutaa heippa ja huiskuttaa vielä isoltakin tieltä.
Jokaisella Suur-Jämsä -reissulla pitäisi käydä myös museossa ja tällä kertaa Kievarimuseo näytti sopivalta.
Se oli kuitenkin kyseisenä päivänä kiinni. Ei siis vieläkään museoon. Mutta museosilta löytyi melkein
heti perään Myllykoskelta. Tai ei se yliajaessa näyttänyt museosillalta, kun se oli liian uuden näköinen.
Vähän Myllykosken jälkeen oli Rauhankivi, jossa piti pysähtyä. Hiihto ja Laine ehtivät jo tulemaan takaisin
päin, kun Lappi vasta raahautui autosta ulos. Ei kuulemma ollut näkemisen arvoinen.
Kohta ajettiinkin jo 12-tietä kohti länttä. Lappi laittoi radiosta kuulumaan hengellisen kanavan, jossa
oli lähetys seuroilta menossa. Takapenkkiläiset spekuloivat, että kohta varmaan kuuluu Teron ääni sieltä.
Ei tainnut kuulua vaikka pitkään kuunneltiinkin. Iitissä käytiin ABC:llä ja Lappi halusi käydä Iitin
keskustassakin. Hiihto ja oikeastaan koko seurue yllättyi keskustan suuruudesta. Mutta muisti Hiihto taas
sanoa, että Loviisan vanha kaupunki oli yllättävän hieno. Iitissä oli hyvä käydä ravintolassakin ennen kuin
siirryttäisiin pois ihmisten ilmoilta.
Iitistä suunnattiin kohti pohjoista, pidettiin tauko sillalla, jonka vieressä oli hienot rappuset ja ajettiin
Hiidenvuoren juurelle. Hiidenvuori oli Lapille tuttu paikka ennestäänkin, mutta Hiihto ja Laine saivat
nämä jylhät kokemukset ensimmäistä kertaa osakseen. Sen sijaan seuraava kohde osui Suur-Jämsä -reissulle
kolmatta kertaa - Kimolan kanava. Ennätys lajissaan.
Seuraava kohde oli taas Lapille ennestään tuttu ja varta vasten tämän vuoden reitille osunut - Vuorenpeikon torni.
Se oli vaikuttava tee se itse -näkötorni, jonne Lainekin lähti innoissaan kiipeämään. No, ei hän lähtenyt innoissaan
eikä paljoa kiivennytkään. Lappi teki oman ennätyksensä pääsemällä polvilteen kuutostasanteelle, mutta Hiihto meni
huipulle asti. Näkötornin ja pahkaveistokset kruunasi se, että saatiin esittely itse tekijältä. Siinä vierähti puoli
tuntia, mutta olisi puoli tuntia voinut käyttää paljon turhempaakin.
Kello alkoi lähentyä jo kuutta, kun oltiin Vierumäellä ja siirryttiin pubista syömään. Nyt oli vihdoin
sokeripalatornikisan vuoro. Porukka toi yhteensä toistakymmentä pakkausta pöytään, mutta ei siihen kuutta pussukkaa
enempää saatu kasattua. Hauskinta oli kuitenkin se, kun Laine
tekee torniaan silmä kovana ja tarjoilijatar kulkee hymyillen pöydän ohi.
Nyt alkoi olla Lapilla jo kiire reissusta pois ja auto huristelikin kohti Jämsää. Kaikesta kiireestä huolimatta
halusi Lappi näyttää vielä Arrakosken sillat. Jämsässä vielä pikainen käynti Lidliin ja sitten Laineen pihaan,
jossa koko seurue poistui reissuautosta kahden jäädessä Laineelle ja yhden poistuessa kotiinsa. Joku oli
ihmetellyt isoa sokeripalamäärää Laineen pöydällä.