SUUR-JÄMSÄ IX 10.-11.7.2014

Heinäkuinen torstai valkeni lämpöisenä, kun Suur-Jämsä -seurueen takapenkkiläiset etsivät kuskia. Se löytyi taas - tällä kertaa Ruolahdelta. Suuntana oli tänä vuonna etelä ja tarkemmin Kotka. Takapenkkiläisillä ja heistä varsinkin Laineella oli heti kova into päästä pitämään ensimmäinen kusitauko, mutta Lappi opetti, että pitää pysähtyä sellaisella bussipysäkillä, josta pääsee kiihdyttämään myötäleeseen. Sitähän ei meinannut millään löytyä ja jos löytyikin, niin auto livahti ohi siitä. Lopulta vähän Körrin jälkeen osuivat nämä kaksi vaatimusta kohdilleen eli alamäkipysäkki ja kuskin valmius pysähtyä.

Muutenkin alkumatka meni kusitauoista puhumiseen ja sen valitteluun, että Hiihto ja Lappi tekisivät jo seuraavaa Suur-Jämsää, jos ei Lainetta olisi ollut reissuissa mukana, kun sen kusitaukoihin on mennyt niin paljon aikaa. Körrin jälkeen puhetta riitti sakotussäännöistä ja kanta-asiakaskorteista. Mutta ei aikaakaan, kun taas pidettiin kusitaukoa - vain 42 minuuttia edellisestä! Se on melko lyhyt aika, kun takana oltiin istuttu lähes kuivin suin. Tämä toinen tauko oli Orimattilan jälkeen.

Oltiin siis edetty jo kauaksi Lahden eteläpuolelle, koska haluttiin hyvissä ajoin reissun pääkohteeseen Kotkaan. Orimattilan ja Myrskylän välissä Lappi suunnitteli miten Laineen saa vanhainkodista mukaan Suur-Jämsään? Että pitääkö sen karata vai pääsiskö luvan kanssa? Ja jos pääsisi luvan kanssa, niin saisiko mukaan lääkkeet ja annosteluohjeen? Samaan aikaan kun Lappi mietti tulevaa, kertasi Hiihto netin avustuksella vanhoja Suur-Jämsä -reissuja. Sieltä saatiin muutamat hyvät naurut.

Kello 12.20 oltiin Loviisassa eli hyvää tahtia oli joukkio pitänyt. Loviisan vanha kaupunki teki vaikutuksen varsinkin Hiihtoon, mutta kolmikko suuntasi kuitenkin satamaan ja siellä ravintolaan. Takapenkkiläiset tilasivat perinteiset eli valkovenäläiset ja myyjätär totesikin: "Näin aamulla jo...". Ei kai sillä ole väliä milloin juo, jos ravintolan luvat vaan on kunnossa. Vessat ainakin olivat kunnossa. Aurinkoisella terassilla juteltiin niitä näitä, mutta mainittakoon vaan sen verran, että lomalaiset meinasivat juoruta TK:lle, kun joku oli oluella Itellan pusero päällä.

Loviisan jälkeen oltiinkin melkein heti Kotkan kohdalla, mutta siitä mentiin ensiksi vain ohitse, koska majoituspaikka oli syytä löytää valmiiksi. Haminan Pitkät hiekat oli valittu kohteeksi ja hyvä, että mentiin ajoissa, koska vapaana oli enää yksi mökki. Tai sitten tämä toimistotäti, johon Laine palavasti ihastui, vaan vedätti meitä, kun ei kaikissa mökeissä näyttänyt olevan porukkaa.

Seurueella alkoi olla jo kova nälkä ja ennen leirintäalueella käyntiä oli päätetty mennä syömään Haminan ABC:lle. Jälkiruokakahvin aikana Lappi kokeili miten sokeripalapakkauksista saa tehtyä tornia. No, helppoahan se oli, kun Lapilla oli vain kolme kahden palan pakkausta, mutta hän järjesti jo sokeripalatornikisaa seuraavalle päivälle ja ilmoitti Hiihdolle ja Laineelle, että huomisen syönnin jälkeen on kisa ja kaikkien pitää tuoda sokeripalapussukoita kolme kappaletta, kun hakee kahvia. No, siitä myöhemmin.

Vähän ennen puoli neljää saavuttiin Langinkoskelle, joka oli oikein vaikuttava paikka. Kyseessä on siis keisarillinen kalastusmaja. Hiihto koitti laittaa tölkkiä metalliroskikseen, mutta se olikin täynnä vettä. Laineella oli jostain syystä kova halu sanoa kaikkien kuivien jokiuomien kohdalla, että tossa menee keväällä vettä. Sitten, kun lähdettiin Langinkoskelta pois ja ylitettiin viimeinen silta, jonka alla meni silläkin hetkellä vettä, niin Lappi sanoi:

-Tossakin menee varmaan keväällä vettä.

Laine tykkäsi kommentista. Langinkoskelta jatkettiin kohti Kotkan keskustaa, mutta kierrettiin vähän sataman kautta ja meinattiin mennä ravintolaankin, mutta pihassa oli parikymmentä amerikan rautaa liikaa eikä Laine uskaltanut sisälle. Eikä uloskaan - autosta nimittäin. No, tuskin olisi muutkaan uskaltautuneet, mutta on helppo olla rohkea, kun Laine on mukana. Vartin yli neljä käytiin katsomassa yrttipuutarhaa, joka oli tehty vanhan linnoituksen sisään. Riitaa ei syntynyt niinkään yrttien kasvattamisesta vaan linnoituksen seinien paksuudesta, niiden kestokyvystä ja siitä miten tiiliseinän paksuus pitäisi mitata - tiilissä vai senteissä.

Yrttipuutarhan jälkeen ajettiin pieni pätkä ja päätettiin käydä katsomassa majakkaa, joka näkyi korkealla mäellä. Matkalla sinne Laine tunnusti ettei enää ole Jämsän hoikin taksikuski. Majakka oli hieno, mutta sisällä ei käyty. Hiihto sen sijaan kävi ison kiven päällä ja nyrkkeilijä Pentti Hämäläisen patsaskin tuli katsastettua.

Nyt oli kulttuuria harrastettu jo sen verran, että oli kuppilan vuoro. Ensin Hiihto ja Laine päättävät juoda omia juomia R-kioskin terassilla, mutta siirtyvät juomien tyhjennyttyä oikeaan kuppilaan. Ja oikeassa kuppilassahan pitää olla myös oikea panssariovi, jota baarimikko sai kaksin käsin availla, että pääsi hakemaan takapenkkiläisille takahuoneesta juomaa. Ravintolasta lähtiessämme Laine kysyi, että missä on vessa, johon Lappi vastasi:

-Tuolla alhaalla.

Lappi oli sattunut huomaamaan, että vessa on ihan toisaalla ja keksi sitten ohjata Laineen harhapoluille. Tai niin hän ainakin luuli. Niin vaan Laine oli löytänyt alakerrasta vessan eikä tämä jäynä siis oikein toiminut. Väkevien jälkeen oli taas kulttuurin ja maisemien vuoro. Maisemia ei oikein kylmältä rannalta löytynyt, joten piti mennä näkötorniin. Kävellessämme näkötornista alas pääsi Hiihto sanomaan:

-Siinä olis tehty yks Suur-Jämsä, jos Laine kävelis näkötorneista nopeammin.

Nyt kello oli kutakuinkin kuusi ja vuorossa oli Sopokan vesipuisto. Siellä oli mahtava vesiputous ja hienoja kivisiä eläinhahmoja. Myös kaikkea muuta nähtävää oli yllin kyllin. Vielä ennen Kotkasta lähtöä ajettiin toisessa satamassa ja siellä Lappi kysyi haluaisivatko takapenkkiläiset merimiesbaariin? Halusivathan ne. Lappi alkoi tekemään taskuparkkeerausta ja Hiihto sanoi:

-Tässä on semmonen automaattipakitus.

Lappi: -En mä tiedä.

Hiihto: -Lue ohjekirjasta. Me mennään baariin.

Taskuparkkeeraus perinteisellä menetelmällä kuitenkin onnistui ja kaikki menivät yhtä aikaa Kairo -nimiseen ravintolaan. Siellä oli telkkari rikki. Pubin jälkeen olikin eväsostosten aika ja ne suoritettiin Lidlissä ja vielä ennen leirintäalueelle menoa käytiin grillillä Haminassa. Mahat olivat täynnä, joten oli hyvä mennä Pitkille hiekoille Teuvo Lomanin Kari-biisin soidessa.

21.00-21.30 oltiin leirintäalueella kiertelemässä. Hiihto kävi Lapin kanssa säätämässä saunan sellaiseen kuntoon, että sinne pääsisi yöllä saunomaan. Hiihto katsoi, että lämmitys kyllä onnistuu helposti, mutta lukittavien ovien kanssa voi olla vaikeampaa. "Jos jättäis tän oven auki ja...". Hiihdolla oli pettämätön suunnitelma.

Ennen kylille lähtöä menivät Hiihto ja Laine vielä kiinni olevan baarin terassille juomaan omia juomia ja nauttimaan entisen veturinkuljettajan eli webastomiehen tarinoista. Hän oli juuri ostanut kylän pohatalta asuntoauton ja lisäksi tiesi mistä ja milloin saa kalaa. Mutta sitten oli mentävä kylille. Haminan keskustassa poistuttiin autosta klo21.45 ja kierrettiin vähän linnoituksia. Siellä oli menossa petanquen SM-kisat. Vielä oli mentävä baariinkin ja yritettävä pelata biljardia, mutta eihän me osattu. Sitten tuli osaavammat miehet kehiin.

Klo23.00 lähdettiin baarista ja ajettiin leirintäalueelle. Hiihto ja Laine menivät vielä saunomaan ja saunoivatkin pimeässä saunassa tunnin. Makkarat jäivät kylmiksi.

Aamu valkeni kauniina ja Lappi tokaisikin Laineelle:

-Se on kyllä hyvä tapa aloittaa aamu - tämä herääminen.

Lainetta meinasi naurattaa, mutta enemmän Lainetta nauratti se, kun Lappi kysyi Laineelta, että onko hänelle koskaan sanottu näin ja alkoi pitämään monologia kovaan ääneen mökin kuistilla:

-Iskä! Lopeta jo se paneminen! Äiti ettii sua!

Kello oli vasta nipin napin yhdeksän, mutta aamukahville oli mentävä - tiedettiinhän, että kahvio aukeaa yhdeksältä. Suur-Jämsä -kolmikko istuu terassilla, kun Laineen ihastus tuo tuhkakuppeja pöytiin. Lappi toteaa, että eikö tuo oo vähän vanhanaikaista. Kahvien jälkeen poppoo on lähdössä mökille, niin Lappi kääntyy vielä myyjättären puoleen:

-Toi vanha mies, hoikka taksikuski, pyysi kysymään, että saako tänne tulla vaikka ei osta mitään?

Myyjätär: -Kyllä saa, jos se...

Harmi, kun meitä kaikkia nauratti kiirehtiessämme eteen päin niin paljon, että ei kuultu loppuun asti mitä myyjä sanoi. Porukka teki vähitellen aamutoimia ja Laine oli puhelimessa:

-Haminassa.

-Ihan ryyppyreissu vaan.

Voi sen kai noinkin ilmaista. Lappi oli käynyt aamutoimillaan vessassa ja kertoi palatessaan, että miesten ja naisten vessojen väliseinän alla oli rako ja sieltä kuului selvästi, miten:

-Venäläiset matuskat kälättivät ja kävivät kauppaa villoista.

Hyvä, että joku osaa Venäjää. Nyt kello oli 10.02 ja oli aika siirtyä Suur-Jämsä -reissun toiseen päivään vaikka onhan nämä hauskat aamutkin osa reissua. Kakkospäivän aluksi haluttiin rispaamaan ja sitä mentiinkin Kotkaan tekemään, mutta kenttä ei ollut kovassa käytössä, joten kasvillisuus oli turhan isoa ja kiekot olivat koko ajan hukassa, joten ennen kakkosväylän loppua päätettiin lopettaa. Hiihto johti ylivoimaisesti.

Samalla alueella oli kuitenkin näkötorni, jossa Hiihto ja Lappi kävivät katsomassa maisemia. Laine jätti suosiolla kiipeämisen väliin. Kello oli jo puolessa päivin, kun joukkio poikkesi Inkeroisten Lidlissä ja heti perään pitikin mennä vähän syömään ja Inkeroisista löydettiinkin hyvännäköinen grilli. Hiihtokin huusi sen nähtyään:

-Grillikipsa!

Niinhän se nopeasti luettuna näyttikin olevan, mutta Inkeroisten lempinimeä mukaillen grillin nimi oli "Grillinksa". Tai no jossakin kohtaa se oli kahdellakin k:lla, mutta ruo'at tuli ja palvelukin oli hyvää. Niin hyvää, että piti monta kertaa huutaa heippa ja huiskuttaa vielä isoltakin tieltä.

Jokaisella Suur-Jämsä -reissulla pitäisi käydä myös museossa ja tällä kertaa Kievarimuseo näytti sopivalta. Se oli kuitenkin kyseisenä päivänä kiinni. Ei siis vieläkään museoon. Mutta museosilta löytyi melkein heti perään Myllykoskelta. Tai ei se yliajaessa näyttänyt museosillalta, kun se oli liian uuden näköinen. Vähän Myllykosken jälkeen oli Rauhankivi, jossa piti pysähtyä. Hiihto ja Laine ehtivät jo tulemaan takaisin päin, kun Lappi vasta raahautui autosta ulos. Ei kuulemma ollut näkemisen arvoinen.

Kohta ajettiinkin jo 12-tietä kohti länttä. Lappi laittoi radiosta kuulumaan hengellisen kanavan, jossa oli lähetys seuroilta menossa. Takapenkkiläiset spekuloivat, että kohta varmaan kuuluu Teron ääni sieltä. Ei tainnut kuulua vaikka pitkään kuunneltiinkin. Iitissä käytiin ABC:llä ja Lappi halusi käydä Iitin keskustassakin. Hiihto ja oikeastaan koko seurue yllättyi keskustan suuruudesta. Mutta muisti Hiihto taas sanoa, että Loviisan vanha kaupunki oli yllättävän hieno. Iitissä oli hyvä käydä ravintolassakin ennen kuin siirryttäisiin pois ihmisten ilmoilta.

Iitistä suunnattiin kohti pohjoista, pidettiin tauko sillalla, jonka vieressä oli hienot rappuset ja ajettiin Hiidenvuoren juurelle. Hiidenvuori oli Lapille tuttu paikka ennestäänkin, mutta Hiihto ja Laine saivat nämä jylhät kokemukset ensimmäistä kertaa osakseen. Sen sijaan seuraava kohde osui Suur-Jämsä -reissulle kolmatta kertaa - Kimolan kanava. Ennätys lajissaan.

Seuraava kohde oli taas Lapille ennestään tuttu ja varta vasten tämän vuoden reitille osunut - Vuorenpeikon torni. Se oli vaikuttava tee se itse -näkötorni, jonne Lainekin lähti innoissaan kiipeämään. No, ei hän lähtenyt innoissaan eikä paljoa kiivennytkään. Lappi teki oman ennätyksensä pääsemällä polvilteen kuutostasanteelle, mutta Hiihto meni huipulle asti. Näkötornin ja pahkaveistokset kruunasi se, että saatiin esittely itse tekijältä. Siinä vierähti puoli tuntia, mutta olisi puoli tuntia voinut käyttää paljon turhempaakin.

Kello alkoi lähentyä jo kuutta, kun oltiin Vierumäellä ja siirryttiin pubista syömään. Nyt oli vihdoin sokeripalatornikisan vuoro. Porukka toi yhteensä toistakymmentä pakkausta pöytään, mutta ei siihen kuutta pussukkaa enempää saatu kasattua. Hauskinta oli kuitenkin se, kun Laine tekee torniaan silmä kovana ja tarjoilijatar kulkee hymyillen pöydän ohi.

Nyt alkoi olla Lapilla jo kiire reissusta pois ja auto huristelikin kohti Jämsää. Kaikesta kiireestä huolimatta halusi Lappi näyttää vielä Arrakosken sillat. Jämsässä vielä pikainen käynti Lidliin ja sitten Laineen pihaan, jossa koko seurue poistui reissuautosta kahden jäädessä Laineelle ja yhden poistuessa kotiinsa. Joku oli ihmetellyt isoa sokeripalamäärää Laineen pöydällä.