SUUR-JÄMSÄ VIII 16.-17.7.2013

Tiistai valkeni aurinkoisena, kun tuttu kolmikko oli lähdössä tekemään kahdeksatta Suur-Jämsää. Itse asiassa aluksi autossa oli vain kaksi – Hiihto ja Laine, jotka tiukan aamupainin jälkeen saivat ratkottua, että Hiihto ajaa ensimmäisen siirtymän Jämsästä Kuhmoisiin, jossa vakiokuski Lappi hyppää puikkoihin.

Lappi oli aiempina öinä nukkunut sen verran huonosti, että niska oli kipeä. Hän sanoikin lähtiessä, että Laine katsoo tuleeko oikealta ja Hiihto, että tuleeko vasemmalta. Matka ei kuitenkaan ehtinyt edetä kuin muutaman kymmenen metriä Lahden suuntaan, kun Lappi muisti, että frisbeet jäivät. Niitähän oli lähdettävä hakemaan. Ei muuta kuin U-käännös tönnään takana, auto sammuksiin keskelle tietä ja kotia kohti.

Laine: -Kyllä pää kääntyy. Ei hätää.

Näin Laine kommentoi, kun Lappi tähyili tuleeko autoja kummastakaan suunnasta. Frisbeet haettiin ja auto suuntasi rauhallista vauhtia kohti etelää. Asikkalassa oli perinteinen Alkossa käynti, josta haettiin perinteistä Suur-Jämsä –juomaa, minttuviinaa.

Asikkalasta matka jatkui kohti Vierumäkeä, joka ei kuitenkaan kuulunut reissun kohteisiin toisin kuin Kimolan kanava, jossa Suur-Jämsä –poppoo oli käynyt jo vuoden 2009 reissussa. Kimolan kanava oli jälleen yhtä vaikuttava kuin ennenkin.

Kello läheni puolta päivää, joka oli tänä vuonna tärkeä ajankohta, koska silloin kuulemma otettaisiin ensimmäiset terävät. Juomat sattuivat kuitenkin olemaan auton etuosassa siihen aikaan, joten hieno hetki siirtyi hivenen. Klo12.10 päätettiin kuitenkin mennä syömään ja missäs olisi mukavampi syödä kuin Voikkaalla. Siellä oli oikein lounastarjouksessa grilliruokaa, joten sellaista mätettiin.

Ensin tuli Hiihdon annokseen mausteet, sitten Lapin ja ennen kuin Laineen annoksen mausteita ehti myyjä kysellä, sanoi Lappi myyjälle: -Tolle pitää puhua vähän kovempaa, kun sillä on huono kuulo.

Lainehan ryntäsi oitis kysymään, että mitä Lappi oli myyjälle sanonut. No, tilanne ei tästä sen kummemmin kärjistynyt. Sen verran asiasta vielä muistutettiin, että Lappi sanoi ennen lähtöä Laineelle hivenen kovempaan ääneen: -LÄHDETÄÄN!

No, saatettiin tähän Laineen huonoon kuuloon palata muutaman kerran vielä reissun aikana.

Ruokailun jälkeen edettiin kohti yhtä reissun pääkohdetta - Lapinsalmen riippusiltaa, joka sijaitsee Repoveden kansallispuistossa. Hiihto jutteli takapenkillä tulevasta kohteesta ja varsinkin riippusillasta. Samalla hän näytti jotain kuvaa Laineelle.

Laine: -En mee!

Lappi: -Et ois näyttäny kuvaa.

Hiihto: -Tää on pelkkä kartta.

Senkin Hiihto mainitsi tutkiessaan karttaa ja porukan voivoteltua, kun jo toista kertaa ylitettiin tasoristeys, että junatietä ois päästy suorempaan. Perille kuitenkin päästiin eikä sillalla tainnut pelottaa ketään. Lainetta ja Hiihtoa taisi sen sijaan nolottaa juoda kansallispuistossa, kun muut olivat niin reippaalla ja raittiilla mielellä ulkoilemassa.

Kansallispuistossa käytiin myös katsomassa Ketunlossia. Tähän mennessähän Lappi oli Suur-Jämsä -reissuilla joutunut/päässyt olemaan kuskina auton lisäksi riksalla ja soutuveneellä. Nyt hän pääsi ajamaan vaijerilossia. Hyvin kulki.

Repoveden jälkeen piti palata vähän matkaa samaa tietä takaisin päin Vuohijärven kautta. Vuohijärvellä kolmikko suuntasi pienen kyläpahasen ainoaan anniskelupaikkaan - Känkkäränkkään. Sieltä selkeimpänä muistikuvana on jutustelu ilmoitustaulun tekstejä katsoessa. Taululla luki, että taksin tulo kestää 30-60 minuuttia, koska olemme maalla.

Hiihto: -Pitäisi laittaa, että poliisin tulo kestää 30-60 minuuttia, koska olemme maalla.

Juomat tuli taas juotua ja matkan piti jatkua. Vielä ei ollut selvää edes missä yövytään tai minne seuraavaksi mennään, mutta auto meni mutkaista tietä pitkin Savitaipaleelle, jossa tehtiin kierros Olkkolan Hovin pihassa todeten, että on hivenen liian hieno paikka mennä ottamaan yhdet ja lisäksi se oli näin keskellä viikkoa myös kiinni. Savitaipaleella jaloteltiin myös kirkon ympäri, jotta saatiin reissun pakollinen uskonnollinen osuus suoritettua.

Kello oli nyt jo yli neljä iltapäivällä ja jotain pääkohdetta reissulle pitäisi keksiä. Itse asiassa pitkin päivää oli punnittu Mikkelin ja Lappeenrannan välillä ja Lappeenranta valittiin, koska Hiihdon kontaktit on sinne suuntaan paremmat.

Seurueella oli nälkä ja Hiihto kyseli kontaktiltaan (jonka henkilöllisyydestä paljastamme lisää jutun myöhemmissä vaiheissa) hyvää ruokapaikkaa Lappeenrannan keskustasta. Paikka lopulta löydettiin, mutta täysin tyytyväisiä ei oltu. Ensinnäkin tärkein eli A-oikeudet oli paikalta viety joku aika sitten ja se harmitti joitakin todella paljon. Myöskään vessassa ei ollut valoja. Eikä paikassa käynyt ketään muuta syömässä sen 45 minuuttisen aikana, joka siellä vietettiin.

Mutta Hiihdon kontakti saapui paikalle kesken syömisen ja hän näyttelikin lähes pääroolin Suur-Jämsä -reissun ensimmäisen illan osalta. Hiihdon kontakti, jota myös sketsihahmoksi voi kutsua, lyöttäytyi siis seuraamme ja suuntasimme läheiseen ravintolaan. Siellä juttu luisti ja jutun ohessa Hiihto alkoi varaamaan majoitusta samaiselta Huhtiniemen leirintäalueelta, jossa oltiin oltu jo vuoden 2009 reissussa. Majoitus järjestyi ja huoli siltä osin oli ohitse. Juomat oli juotu ja siirryimme kävellen satamaan, jossa mentiin ravintolaivaan nauttimaan oluita, joita kaikki tilasi yhden kappaleen paitsi Lappi tilasi kaksi.

Kun juo paljon olutta, niin alkaa myös kusettamaan. Hiihto ja Lappi menivät vessaan ja jättivät jostain syystä oven auki. Sitten heitä ennen tarpeensa tehnyt mies poistui vessasta ja kysyi lähtiessä: -Jätänkö auki?

Lappi: -Jätä auki vaan.

Kello oli nyt noin puoli yhdeksän ja päätettiin lähteä mökkiä katsomaan. Sketsihahmo istui takapenkille Hiihdon ja Laineen väliin ja koitti seuraavaa työpäivää ajatellen kaikin keinoin välttyä humaltumasta. Mökillä käytiin nyt vain kääntymässä ja suunnattiin autolla katsomaan Saimaan kanavaa.

Saimaan kanavalla Hiihto, Laine ja sketsihahmo, jota myös Herppeenluomaksi voi kutsua, kävelivät pienen maisemareitin ja Lappi nouti heidät autolla. Ajeluiden jälkeen piti taas mennä kuppilaan. Kuppilassa käytiin läpi syöpähoidot, Metsolat, Hiihdon puhumattomuus ja Hartsan sukset. Eniten hilpeyttä taisi herättää, kun oli Laineen vuoro käydä ostamassa juomat ja hän meni maksamaan kirjekuoren (Lappi oli taas maksanut velkojaan) kanssa niitä tiskille.

Baarimikko: -Sullahan on jännä rahapussi.

Laine: -Mulla tulee palkka tällaiseen.

Toinen baarimikko: -Vieläkin?

Iltaa istuttiin puoli kahteentoista asti ja sitten oli aika erota. Herppeenluoma lähti omia teitään ja me muut toista tietä. Kohtaaminen oli kuitenkin vielä vääjäämätöntä, koska kolmikko valitsi auton polttimon vaihtopaikaksi samaisen grillin edustan, jossa Herppeenluoma oli syömässä yöpalaansa. Hiihto, Laine ja Lappi menivät myös syömään. Hiihto ja Laine tilasivat Matin ja Tepon tai jotain sinne päin ja sitten kuitenkin tuli epäselvyyksiä, että kummalla on Matti ja kummalla Teppo vai oliko toinen Teppo ja Matti ja toinen Matti ja Teppo. Ja missä oli Seppo?

Suur-Jämsä -kolmikko pääsi leirintäalueelle hyvissä ajoin ennen kello yhtä eli univelkaa ei päässyt reissun ekan päivän osalta pahemmin kertymään.

Toisena päivänä sää oli viileähköä, mutta poutaista. Ilman suurempia sattumuksia päästiin lähtemään leirintäalueelta klo10.25. Aamukahvit juotiin ensimmäisellä ABC-asemalla ja Kiesilän Kievarin tykönä pidettiin pieni jalottelutauko. Klo12.10 tultiin Ristiinaan, jossa katsastettiin Brahenlinnan rauniot. Ristiinassa syötiin myös vohvelit paitsi Lappi söi jäätelön. Keli oli melko tuulinen ja Hiihto laittoi servetin takapuolensa alle.

Laine: -Kyllä joku kattoo, ku otat sen tuolta ja pyyhkäset suutas.

Torin pihasta lähdettiin samaa reittiä kuin tultiinkin eli väärää ja laitonta. Mutta ei se mitään. Matka jatkui kohti Mikkeliä. Vielä ennen päivän pääkohdetta ajettiin pieni museotie Porrassalmen kautta, jossa Hiihto ja Laine katsastivat Porrassalmen taistelun muistomerkin.

Ensimmäisenä Mikkelissä rispattiin eli heitettiin kierros frisbeegolfia. Lappi hallitsi lajin ja Hiihto ja Lainekin melkein. Kello oli nyt vähän yli kaksi iltapäivällä ja Laineelle alkoi tulla isompi vessahätä. Jo aiemmin oltiin havaittu, että mikään ei meinaa olla auki keskiviikkona ja nyt se taas huomattiin. Lopulta WC löytyi. Klo15 oli Mikkelin keskustassa sijaitsevan kirkkomuseon vuoro. Siellä seurueelle piti monologia sellainen oikein pirtsakka tyttö.

Seuraavaksi oli ruokailun vuoro eikä sielläkään sen kummempia. No, sen verran pitää kertoa, että Hiihto halusi jättää tarjottimet pöytään, jotta tarjoilijat tekisivät jotain palkkansa eteen. Mikkelissäkään ei keritty olemaan koko päivää, joten matka jatkui kohti Mäntyharjua, jossa käytiin juna-asemalla. Junasta myöhästyttiin, mutta Hiihdolla ja Jannella oli aika muistella kenoilua. Juna-aseman pihassa Lappi ei saanut limsapullon korkkia auki, jotenka Laine rupesi yrittämään sitä. Se oli kova homma. Hän joutui nousemaan oikein seisomaan autosta, jotta korkki aukesi. Ohikulkeva nainen katsoi pitkään Laineen ähkinää.

(MUISTIINPANOISSA ON LAUSE: TÖTTERÖMIEHEN OHI. AJETTIINKOHAN ME JONKUN AUTON OHI JA KUSKI SÖI JÄÄTELÖÄ? TOIMITUKSEEN SAA LÄHETTÄÄ HAVAINTOJA)

Mäntyharjun jälkeen seuraava pysähdys oli Pyhäkosken kanavalla, joka on uittokanavasta venekanavaksi muutettu hieno kanava. Sieltäkin matka jatkui ja taukosi seuraavan kerran Vanha-Rantalan talomuseon kohdalla, jonne mentiin klo17.50 ja koska paikka oli menossa kuudelta kiinni, piti esittelijä meille nopean kierroksen ja vieläpä ilmaiseksi. Tämä tapahtui siis Pertunmaalla, josta suunnattiin edelleen kohti Sysmää. Ennen Sysmää ajettiin Vehkalahden terassin ohi tai ei ohi, vaan siellä poikettiin taas yhdellä. Tällä kertaa käsiteltiin jätesopimuksia.

Hartola oli vielä ennen Sysmää, mutta siellä ei pysähdytty. Sysmässä mentiin oitis satamaan ja siellähän syntyikin Suur-Jämsä -historian kovin tai ainakin kovaäänisin riita. Autolautta Lintan laitureista väänsi Laine ja Lappi niin kovaan ääneen, että Hiihto päätti olla hiljaa. Riitaan saatiin ratkaisu viereisen baarin pitäjältä ja molemmat olivat osittain oikeassa. Pubissa oli menossa tietovisa, mutta siihen Suur-Jämsä -kolmikko ei kerinnyt osallistumaan.

Sysmän kuppilan jälkeen oli käytävä katsomassa se Lintan Sysmän puoleinen laituri, joka sijaitsee Suopellossa. Siellä oli hieman ränsistynyttä meininkiä, mutta näkemisen arvoinen paikka sekin. Klo20.40 porukka kävi vielä S-marketissa ennen kuin suuntasi keulan kohti pohjoista. Päijänteen takanahan on tunnetusti hienot maisemat ja niitähän näkyi.

Luhangassa koitettiin mennä pubiin, mutta eihän keskiviikkoisin mikään ollut auki. Mutta onneksi yksi paikka oli - Kärkinen. Tai kyllä sekin baari pimeänä näytti olevan, mutta mentiin rohkeasti katsomaan ja kyllähän sieltä väkeä löytyi, kun oikein tarkasti katsoi. Myyjä kysyi, että mitä halutaan?

Lappi: -Jos saataisiin valot.

Toivottavasti myyjä/omistaja ei ottanut itseensä, koska eihän me tiedetty, että sillä mestalla meni niin heikosti, että sähköjä pidettiin vain osassa rakennusta ja nekin generaattorin voimalla. Pieni pöytälamppu kuitenkin syttyi ja tunnelma oli mainio. Laine ja Hiihto joivat juomansa ja ennen lähtöämme omistaja tuli vielä esittelemään Kärkisten sillan rakennusvaiheita valokuvien kera. Kerrassaan hienoa palvelua.

Ravintolasta lähdettiin, mutta Kärkisistä ei maltettu vielä lähteä vaan piti mennä salmen toisella puolella sillan alle tarkastamaan onko vanha huoltamorakennus vielä paikallaan. Kukaan ei ollut ihan varma, että onko, mutta Laine väitti kovasti, että on. Ei ollut.

Kello oli nyt 22.45 ja suunnattiin Jämsää kohti. Sen verran oli nälkä, että päätettiin mennä Keskuskioskille syömään. Meitä ennen oli muutama ihminen siinä ja odotettiin vuoroamme ihan rauhassa. Rauha alkoi kuitenkin särkyä, kun olimme 12 minuuttia odotettu emmekä nähneet grillin myyjää kertaakaan. Päätimme lähteä Patikselle paniinille. Laine saatiin kotiin klo00.30 eikä Hiihdolla ja Lapillakaan paljoa sen myöhempään mennyt. Sellaista tällä kertaa...