SUUR-JÄMSÄ VII 13.-14.7.2012
Perjantai oli ehtinyt jo pitkälle iltapäivään, kun Hiihto, Laine ja Lappi pääsivät matkaan. Oli siis tämän kesän
Suur-Jämsän vuoro. Hienoon ja perinteiseen kulttuurimatkailutapahtumaan lähdettiin nyt seitsemättä kertaa. Suuntana
oli tällä kertaa Pohjanmaa, mutta reissun lyhyys huomioiden oli Pohjanmaan valloitus jätettävä toiseen kertaan. Hiihdon
auton keula suuntasi ohi Jämsän ruuhkien kohti Kuorevettä, jossa piti mennä katsomaan yhtä geo-kätköä, joka on luolassa,
mutta vaikka mukana oli kolmet lamput ja yhdet saappaat, niin suunnitelmaa ei kyetty toteuttamaan.
Matka jatkui siis pitkin koillis-hämäläisiä hiekkateitä. Juupavaaran laskettelukeskuksen ilmestyessä näkyviin olivat
Hiihto ja Laine jo täysin valmiita menemään ensimmäisille paukuille vaikka Lappi koitti toppuutella, että Laine ei jaksa
sitten huomenna kovin pitkään. Hiihto kylläkin väitti, että Laine on hyvin harjoitellu ja Lainekin oli sitä mieltä, että
kyllä hän jaksaa. Juupavaaraan siis teräville.
Paikka näytti yhtä autiolta kuin aina ennenkin, mutta iäkäs baarimikko teki drinkit vaikka se veikin kyllä aikaa tuhottoman
paljon. Hän teki Hiihdon ja Laineen kahta drinkkiä yli viisi minuuttia ja sinä aikana oli reissukolmikko ehtinyt pohtimaan
jo monet kerrat, että missä Juupavaaran rinteet on ja onko niitä edes. Paukut lopulta tulivat ja suusta alas menivät. Matka
saattoi siis jatkua.
Reitti kulki Vilppulan kautta kohti Ruovettä. Matkalla Hiihto äkkäsi P-kyltin ja huusi: -Ajetaan parkkipaikalle. Siinähän
on muistomerkki! Mä tiesin sen!
Lapin onnistuttua kääntymään levähdyspaikalle Hiihto kiirehti ottamaan shottilasejaan ja tekemään pikkuterävät hänelle ja
Laineelle.
Hiihto: -Nyt pitää ottaa tolle. Se on kuitenkin joku sotasankarijuttu. Otetaan sille.
Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiennyt mitä muistomerkissä lukee, mutta lähempänä selvisi, että siitä ei selviä oikein
mitään. ”Näillä kummuilla taistelleet...” Laatassa ei ollut mitään vuosilukua eikä mainittu sotaakaan, mutta Hiihto ei
siitä pahemmin välittänyt. Pienen miettimisen jälkeen hän sanoi: -No, otetaan näillä kummuilla taistelleille.
Kierrettyään hetken päästä kiven he huomaisvat, että olihan takapuolella laatta ja kansalaissotaan se viittasi. Pohjanmaan
miehet olivat siinä ilmeisesti puolustaneet tiluksiaan.
Kello oli nyt viisi ja varttia myöhemmin kolmikko oli tutkimassa ja miettimässä Kautun kanavan historiaa. Siellä on komeet
kääntösillat ja komeet uudet sillat, mutta mitään ei vielä oikein ratkennut. Sen sijaan Ruoveden satamassa ratkesi – ainakin
minä vuonna M/S Katrina on rakennettu. Lappi ja Laine olivat kovastikin kiinnostuneita kyseisen risteilyaluksen, joka
kyseisellä hetkellä kylläkin toimi ravintolalaivana satamassa, historiasta kun taas Hiihto olisi halunnut tietää enemmän
laivaa esitelleen tytön historiasta. Ei tainnut Hiihto siinä asiassa sivistyä.
Klo18 jäi Ruoveden satama taakse ja nyt alkoi porukalla olla nälkä. Ison tien toisella puolella oli hyvä ruokapaikka,
jonka Lappi ja Hiihto olivat jo aiemmissa reissuissa käyneet katsastamassa. He söivät burgerit, kun taas Laine joutui
hätäpäissään ”tyytymään” metsästäjänleikkeeseen. Laine nimittäin meni ensin käymään vessassa ja Hiihto hoiti tilausta
sillä välin. Hiihdon taakse ehti kertymään jo neljän ihmisen jono, kun Laine tuli, jolloin Hiihto huusi jo kaukaa, että
mitä otat? Kiire, kiire! No, ei Lainetta lopulta se kiire niin haitannut kuin se, että hän ei saanut juoda limsaa. Hänen
oli pakko ottaa maitoa. Kyllä hän maitoa mieluummin joikin, mutta kun ei saanut ottaa limsaa. Harmittaahan sellainen.
Ruovedeltä lähdettiin ajamaan kohti pohjoista pitkin legendaarista 66-tietä. Siinä alkoi jo leirintäaluekin vähän
kiinnostamaan. Laine ei kuulemma tiennyt edes mistä kunnasta joukkion majapaikka löytyy. Hiihto kyllä väitti kertoneensa,
mutta myönsi lopulta, että ehkä ei ollut kertonutkaan. No, nyt hän kertoi ja kertoi vähän muutakin.
-Mikä ihme muhun meni, kun mä sanoin, että meitä on kaksi? Se kysy, että monta teitä on, niin mä sanoin kaksi.
Leirintätäti: -Käykö mökki, jossa on vain parisänky?
Hiihto: -Ei me mahduta siihen.
Nyt sitten vähän jännitti, että oliko Hiihto varannut mökin, jossa oli vain parisänky? Se selviäisi myöhemmin. Visuveden
kohdalla osuttiin kanavalle just, kun silta oli käännetty. Hiihto innostui, kun näki puomien laskevan: -Keritään vielä
sillalle, kun juostaan.
Lakarin leirintäalueelle auto kääntyi klo19.15. Paikka oli oikein viihtyisä. Kamat jätettiin mökkiin ja lähdettiin
tutustumaan Virtain kulttuuritarjontaan. Torisevan rotkojärvelle oli pakko mennä, koska porukka oli sen nähnyt vain
auton ikkunasta aiemmin. Kahviohan oli mennyt jo viideltä kiinni, mutta alhaalla rannassa odotti vene. Lappi oli hivenen
vastahankainen kuskiksi lähtemiseen, kun ei ollut pelastusliivejä, mutta Hiihto ja Laine sai houkuteltua kuskin kuskiksi.
Lappi souti ja juomapuolen parivaljakko soitteli sketsihahmoille. Kalliot olivat todella hienot ja järvellä kuluikin
puolisen tuntia.
Tämän jälkeen ajettiin Virtain keskustaan ja sieltä saman tien satamaan, jossa Hiihto ja Laine joi ensin omia juomiaan
järvelle katsellen. Yhdeksän maissa saatiinkin satamaan komeaa katseltavaa, kun Tarjanne saapui laituriin. Laine meinasi
päästä ottamaan vastaan laivan köysiä, mutta onneksi siihen tuli takavasemmalta skarpimpi mies, ettei Laineen tarvinnut
munata itseään.
Satamaravintolan ovella oli limsamainos, josta Hiihto itsekseen luki, että on jotain Hakkarais-limsaa. Hetken päästä ennen
tiskille menoa Hiihto sanoi Laineelle, että otetaan Hakkaraiset. Laine ei tiennyt mistä on kyse ja tilasi parit Hakkaraiset.
Myyjä katsoi ensin kysyvästi, sitten hymyilevästi ja totesi, että ei tänään taida mennä yhtään Hakkaraista. Eipä mennyt.
Kellon näyttäessä 21.45 halusi poppoo käydä vielä Herraskosken kanavalla. Sielläkin oli kääntösilta, tosin vaan kevyelle
liikenteelle. Hiihto onnistui menettämään itsehillintänsä ja nykäisi narusta, josta veneilijät vetää, kun haluaa sillan
kääntyvän. No, siinähän alkoi varoitusäänet piipata ja pohjoinen sulku aukesi. Kolmikko meni sillalle ihailemaan ja oli
ihan rauhassa, koska Hiihto uskoi vetäneensä narusta, josta pikkuveneiden kipparit vetää eikä silta varmaan kääntyisi
mihinkään. Sit' se kuitenkin kääntyi. Lainekin ehti sillalta muutaman sekunnin turvin pois eli ei tullut ruumiita eikä
muutakaan vahinkoa.
Kello oli nyt yli puoli yksitoista ja piti vielä ehtiä Siwaan. Hyvinhän sinne ehti. Ostokset olivat muuten normaalit
aamupalaostokset, mutta Lappi punnitsi yhden perunan omenan hinnalla. Hiihto ja Lappihan olivat tällaiseen toimintaan
tottuneita, mutta Lainetta nauratti pirusti. Sitä nauratti niin pirusti.
Siwan jälkeen mentiin sitten Pub66:een, jossa Laine ja Hiihto joivat parit paukut, jonka jälkeen mentiin autolle, joka
oli parin sadan metrin päässä Siwan edessä. Sieltä kolmikko ajoi grillille, joka oli Pub66:n toisessa päässä. Kyllähän
kaikki sen oikeastaan tiesivät – paitsi ehkä Laine. Grilliannoksia syötiin ulkona terassilla ja siihen samaan pöytään
änkesi joku pariskunta, joka oli tullut Muuramesta. Kun mies sai kuulla, että ryhmä on menossa Lakarin leirintäalueelle,
niin hän hihkaisi: -Siellä myydään pillua!
Vaimo oli vierellä vähän vaikeena, mutta Hiihto ja Laine panivat vinkin korvan taakse. Kello oli leirintäalueelle
tultaessa jo yli puoli yksi ja kaikki oli mennyt kiinni. Kahviossa oli vielä nainen sammuttelemassa valoja, joten Hiihto,
Lappi ja Lainekin, joka raahasi jääkaappia, menivät kyselemään oisko mitään myytävänä? Nainen sanoi, että ei ne myy enää
mitään.
Hiihto: -Ettekö mitään?
Nainen sanoi, että ei ja se oli sillä selvä.
Tavaranmyyntivihjeitä antanut mies sanoi myös, että Lakarissa olisi mäen päällä joku mylly, joten Hiihto, Laine ja Lappi
lähtivät sitä etsimään yöllä. Sitä ei löytynyt, mutta löytyi sauna, joka tosin oli jo hiipumaan päin. Lappi lähti kohti
mökkiä mennäkseen nukkumaan, mutta Laine ja Hiihto halusivat saada saunan lämpiämään uudestaan. Hetken päästä he tulivat
Lapin perässä ja kysyivät, että lähteekö Lappi saunomaan? Lappi ei lähtenyt, mutta tästä voivat lukijat päätellä, että
sauna oli saatu lämpiämään. Saunominen olisi normaalisti maksanut 20e, mutta näin itsepalveluperiaatteellahan se ei maksa
mitään.
Klo01.15 kaksikko lähti siis saunomaan ja Lappi nukkumaan. Yön ja aamuyön tapahtumista ei voi olla täyttä varmuutta, koska
toimittaja veteli sikeitä, mutta huhujen mukaan:
-Saunominen loppui joskus kahden jälkeen.
-Viiden aikaan joku oli laiturilla katsomassa peilikuvaansa ja joku häiritsemässä siivoojan aamurauhaa toisaalla.
-Itsensä ihailija halusi vaihtaa yläpedistä alapetiin, jos tulisi nopea tarve mennä katsoon onko tukka hyvin.
-Aamurauhan rikkoja suostui menemään yläpetiin eikä aikonut hetkeen rikkoa enää kenenkään rauhaa.
Lauantaiaamu valkeni viileänä ja tuulisena. Kyllä aurinkokin välillä pilkahteli, mutta yleisilme säätilan suhteen oli
(Suomen) kesäinen. Lappi nousi hieman ennen yhdeksää, kävi aamutoimilla ja haki auton mökin eteen, kun se oli yöllä jäänyt
porttien taakse.
Vähitellen Hiihto ja Laine pääsevät ylös ja kolmikko käy moikkaamassa alpakoita, juomassa kahvit sekä katsomassa hienoa
saksalaistraktoria. Ennen kuin Lakari jää taakse porukka valitsee vaatteita, joilla lähtee tekemään Suur-Jämsää tämän
päivän osalta. Hiihto ja Lappi pukeutuvat pitkiin housuihin, mutta Laine ottaa shortsit ja sanoo: -Minä luotan siihen,
että paista päivä, nouse päivä.
Klo10.27 Lappi kiihdyttää pois Lakarista ja avainkin muistettiin palauttaa. S-marketin ja apteekin jälkeen pitää mennä
taas Herraskosken kanavalle – ikään kuin nää kanavat ei jo riittäisi. Tai ymmärtäähän sen, jos haluaa katsoa jokaisen
kanavan kertaalleen, mutta että uudestaan...
No, syynä oli se, että edellisenä iltana jäi kanavamuseo katsomatta, koska oli kiire Siwaan, mutta turhaahan se silloin
olisi ollut, kun se oli kiinni. Tänään se oli auki ja siellä vähän ratkesi Kautun kanavan historiakin. Kanavamuseo kuuluu
Virtain perinnekylään, johon myös haluttiin tutustua, mutta sitä ennen piti vähän siirtyä autolla, kun oltiin jätetty se
kanavan väärälle puolelle.
Perinnekylään oli vapaapääsy ja siellä oli hienot tuulimyllyt ja tervahaudat. Hiihto onnistui ottamaan salakuvan, kun
Laine teki läheisempää tuttavuutta erään rikkaan perijättären kanssa. Kuva on toimitettu jo kotiväelle eli siitä on turha
laittaa mitään huhua liikkeelle.
Perinnekylä jäi taakse klo12.10 ja nyt suuntana oli Alavus. Välissä käytiin Liedenpohjassa, joka oli pienen pieni
kyläpahanen aivan ison tien vieressä. Ilmarisen hautaakin etsittiin ja viitta löydettiinkin, mutta vauhtia oli sillä
hetkellä 110km/h, niin auto ei taittunut siihen käännökseen. Muutenkin vähän ihmeteltiin, kun tosi huonokuntoisella tiellä
oli satasen rajoitus.
Alavudella ajettiin pari kertaa kylän läpi ja mentiin ABC:lle syömään. Siellä todettiin, että naisen rintoja saa tuijottaa
kuusi sekuntia, jos paidassa on joku teksti. Klo13.50 oli mahat täynnä ja suunnaksi Ähtäri. Välissä käytiin kurvaamassa
Keskisen kyläkaupan pihassa todeten, että isollaan on homma siellä päin. Ähtärin eläinpuisto oli selkeä tavoite, mutta
yhden harhaanajon seurauksena jouduttiin kiertämään sinne Inhan tehtaiden kautta. Ei se mitään. Inhan asemalla oli pienen
kävelytauon paikka ja hetken päästä löytyikin ravintola Mesikämmen. Siellä harmiteltiin, että joku oli joskus keksinyt
tasakattorakentamisen. Tilannetta ei pelastanut edes Batmanin ja Robinin saapuminen paikalle.
Mutta sitten kohti Keuruuta. Suur-Jämsä -seurue suuntasi suorinta tietä Keuruulle ja tien piti olla iso, mutta se
osoittauti hiekkatieksi ja kilometrejä 44! Ei voi olla totta! Hetken aikaa tietä mentiin, kun ei oikein keksitty muuta
vaihtoehtoa. Välissä oli pieniä asfalttipätkiä – ihan siis maksimissaan satoja metrejä.
Hiihto: -Siinä on isäntä laittanut asfalttipätkän talonsa kohdalle, jotta voi laittaa myynti-ilmoitukseen, että
”asfalttitien varressa”.
Hiihto pähkäili kuumeisesti vanhan karttansa kanssa, että mistä ihmeestä voisi mennä, että löytyisi kestopäällystetietä.
Hetken päästä tuli ohje kääntyä oikealle Pihlajaveden suuntaan. Siellä käytiin erämaakirkossa, joka oli muutaman
kilometrin sivuun muutenkin jo pieneltä tieltä. Laine hoiti hetken saarnamiehen hommia, mutta kaksi ulkopuolista
paikallaolijaa eivät oikein tykänneet. Nyt oli loukattu sekä aamurauhaa että uskonrauhaa.
Pihlajavedeltä ajettiin kohti Haapamäkeä. Sielläkin piti ensin ajaa pieni lenkki ja Laine pääsi taas sanomaan yhtä
lammikkoa osoittaessaan, että on vedet vähän korkealla. Samalla tavalla hän oli sanonut joka ikisen järven kohdalla
tässä reissussa. No, sitten mentiin höyryveturipuistoon, jossa piti käydä moikkaamassa Marttia, mutta hän ei ollut
työvuorossa. Ei se mitään. Laine ja Hiihto joivat terävät ja katselivat, kun baarityttö käynnisteli veturia, joka ei
meinannut oikein pysyä käynnissä. Lappi laittoi höyryveturipuistosta kortin kotiin ja sitten voitiinkin jatkaa taas
kohti Keuruuta.
Suur-Jämsä -reissulla satoi aina vähän väliä, hetkittäin rankastikin, mutta ei kertaakaan, kun joukkio halusi nauttia
kulttuurista ulkoilmassa. Keuruulla ajettiin pieni lenkki ja mentiin Burger 1:een syömään. Syömäporukka katsoi tarkasti
lukiko myyjän paidassa mitään, mutta ei siinä tainnut lukea.
Taas oli saatu masut pulleiksi ja nyt haluttiin Keurusselälle. Aluksi siellä käveltiin ja käytiin niemen kärjessä, jossa
oli aikamoinen viima. Hiihtoa ja Lappia palelikin jonkin verran, mutta Laineella ei ollut hätää. Ravintolassa kaksikko
tilasi taas terävät ja terassilla puhuttiin mm. Räyhämäen luvista. Laine oli jo edellisenä päivänä puhunu aiheesta ja
väittänyt, että Räyhiksen sivuluvat ovat kalliimpia kuin varsinainen lupa. Hiihto tarkasti netistä ja siellä luki, että
Räyhiksen sivuluvat ovat vaan 180e. Lappi vähän tivasi Laineelta, että mitä hän tollasta väitti, kun ei asiasta mitään
tiennyt?
Laine: -Mitäs uskoitte? Mähän vaan puhuin.
No, olishan kuulijan pitänyt tietää, että Laine vaan puhui. Ennen lähtöä Keurusselältä Hiihto ja Laine halusivat vielä
tarkistaa Keurusselän mökkikylän, jossa kukaan ei ollut aiemmin käynyt. Mäen päältä löytyikin uudehkoja mökkejä, joissa
oli kesäpippalot vauhdikkaimmillaan. Suur-Jämsä -porukkaa olisi kiinnostanut yhden itkevän tytön lohdustus, mutta ei
sitten kuitenkaan kiinnostanut. Liekö asento ollut hankala?
Keurusselänkin oli aika jäädä taakse ja auton suunnata kohti Vilppulaa. Sielläkin oli terävien paikka. Hiihto näki jo
kaukaa, että myyjän rinnuksissa luki opiskelija. No, ei siinä mitään. Lappi lueskeli pöydässä iltapäivälehteä ja siinä
oli juttu Peitsamosta. Tässä vaiheessa pitää palata ajassa vähän taakse päin. Matkalla Kolhosta Vilppulaan Hiihto keksi
ministeri Räsäselle töitä. Jotain kieltohommaa se oli, kun se on kuulemma niin hyvä siinä. Siitä Lappi keksi kysyä
takapenkkiläisiltä:
-Kumpaa tekisitte mieluummin? Äänestäisitte Räsästä vai panisitte Räsästä?
Hiihto: -Äänestäisin!
Laine on pitkään hiljaa.
Lappi: -No?
Laine: -Mä en periaatteestakaan voi äänestää sitä.
Lappi&Hiihto: -Eli panisit!
Laine: -Ei, kun mä en periaatteestakaan voi äänestää sitä.
No, tämä keskustelu käytiin siis reilua tuntia aiemmin ja nyt, kun Lappi luki Peitsamon juttua, hän keksi kysyä
Laineelta.
Lappi: -Kumpaa tekisit mieluummin? Äänestäisit Peitsam...
Laine: -Äänestäisin!
Joskus valinnat on helpompia ja joskus vaikeampia.
Vilppulan satamaravintolaan tuli hetken päästä yksi Vehon kaveri – naispuolinen sellainen. Laine alkoi pohdiskeleen
ääneen, että meneeköhän siinä halut, kun etsii noitten pitsien alta kerros toisensa jälkeen?
Lappi: -Niin ja sit sen jälkeen tulee vatsamakkarat.
Hiihto: -Ja siinä välissä kaikki varastetut tavarat!
Hetken oli naurun remakkaa pöydässä. Mutta sekin hyytyi, kun piti lähteä. Vilppulasta ajettiinkin jo suoraan Jämsään ja
alettiin päätteleen reissua. Lappi vei ensin Laineen kotiin ja sitten Hiihdon ja vielä kerran Hiihdon Laineelle. Välissä
Lappi joutui kerran puhaltamaankin, mutta nollaa näytti. Niin ja pitihän Lapin viedä vielä kaksikko kylillekin. Lappi ja
Hiihto odotti autossa, kun Laine vaihto vaatteita. Sitten se tuli sieltä nahkatakki päällä villapaita takin alta vilkkuen.
Hiihto puuttui oitis asiaan ja sanoi, että on aika lämmintä pukeutumista nyt sulla, kun äsken oli shortsit ja T-paita.
Paleliko sua tänään?
Laine: -Paleli niin perkeleesti!
Lappi vei Laineen ja Hiihdon keskustaan ja baarissa oli Laine ollut vähän poikkeava, kun muilla oli lyhyet kuteet ja
tiskillä alkoi jonottaessa kuulemma tulemaan jo vähän hikikin. Se on kovin vaikea toi Suomen kesä pukeutumisen
kannalta...