SUUR-JÄMSÄ V 16.-18.7.2010

Helteinen viikko menossa, reissufiilis nousussa ja yksi vuoden kohokohdista tulossa. Lappi hakee ensimmäisenä kyytiin poikkeuksellisesti Laineen. Tämä on asiasta hyvin iloinen - pääseepähän valitsemaan ensimmäisenä paikan autossa vaikkakin taitaa pojilla olla ihan vakipaikat. Tämän vuoden Suur-Jämsä suuntaa vastoin ennakko-odotuksia länteen ja Jämsästähän voi silloin lähteä vaikkapa Halliin. Matkalla Halliin Laine ja Lappi käyvät katsomassa kiveä, jossa Hallin Janne surmasi itellankantajan. Eipä kiveä paljoa näkynyt, mutta oli siinä risti.

Hiihto piti hakea töistä klo15.03, mutta auto onkin parkkipaikalla jo varttia vaille kolme. No, kyllähän Hiihto sieltä nopsasti tulee autolle, kun musavehkeet huutaa: "Tuo tyttö pöytä täyteen..." Laine antaa Hiihdolle oitis kylmää juotavaa, joten eiköhän varsinainen matka voi sitten alkaa.

Hallista auto suuntasi ensimmäisenä kohti Korkeakoskea eli Juupajoen keskustaajamaa. Matkalla takapenkillä käytiin läpi lähinnä armeijajuttuja, haaveiltiin omasta "valtion virka-auto" -kyltein varustellusta auto-tallista ja kehuttiin armeijassa työskenteleviä ihmisiä. Juupavaaran laskettelukeskuksen tullessa näkyviin tuli ensimmäinen himo perinteisille Suur-Jämsä -paukuille eli valkovenäläisille. Auto kaarsikin kohti Juupavaaran ravintolaa, mutta sieltä tuli tomerasti kaksi tyttöä vastaan ja sanoi, että siellä on festarit ja ne maksaa 40e. Hetken takapenkki mietti, että kannattaako perinteisistä maksaa niin paljoa ja totesivat, että ei kannata. Heippa.

Korkeakoski mahdollisti perinteisten juomisen. Laine ja Hiihto ottivat kyytipojiksi myös hampurilaiset, joita menivät terassille odottamaan. Vaikutti siltä, että emäntä tekee tahallaan hampurilaisia kovin hitaasti, jotta asiakkaat joutuisivat ottamaan uudet juomat, mutta pojat eivät menneetkään tähän halpaan vaan keskittyivät nauttimaan huumorista, jota tarjosi viereisen pöydän "veljekset", joilla oli samanlaiset kengät. Niillä kengillä oli laulettu oikein karaokeakin. Aikamoiset kengät. Lopulta hampurilaiset tulivat ja menivät mahaan, joten matka saattoi jatkua.

Yksi ensimmäisen päivän pääkohteista oli Ruovesi, jota lähestyttiin neljän maissa. Ennen Ruovettä seurue olisi katsastanut Kautun kanavan vanhan kääntösillan, mutta juuri silloin tuli vettä, joten oli parempi mennä suoraan Ruoveden satamaan jäätelöille. Huomautukseksi, että siellä ei satanut vaan keli oli mitä parhain. Tämän jälkeen päätettiin mennä katsomaan Runebergin lähdettä, josta saisimme paljon uutta voimaa. Hiihto katseli lähteen viereistä taulua, jossa oli joku Runebergin runo ja totesi:

-Lainekin voisi kirjoittaa Patajoen lähteeseen jonkun runon, ni se ois Laineen lähde.

Samainen taulu lupasi, että lähteestä tulee vettä 5-7 tonnia tunnissa, mutta Laine ei sitä tahtonut uskoa. Hän katsoi pientä putousta lähteen vieressä:

-Eihän se tarvi, kun ämpärin ja tunnin olemisen.

Lappi tuli hetken päästä siihen sillalle, josta pojat putousta katsoivat ja kysyi:

-Joko mittasitte?

Laine: -Parasta aikaa lasketaan.

Hiihto: -Joudutaan tunti oleen tässä.

Eipä pojat tuntia siinä olleet vaan matka jatkui joutuisasti kohti Kurua. Sinne olisi voinut mennä suoraankin, mutta erinäisistä kohteista tykkäävät Suur-Jämsäläiset halusivat poiketa Muroleen kanavalla, joka oli 7km sivuun päätieltä. Siellä mentiin kanavan yli ja eikös takaisin tullessa silta oltu käännetty. No, sekin sopi hyvin reissuun, joten ei mitään hätää. Aikaa kului, mutta nähtiin miten silta toimi.

Kurussa auto tankattiin ja lähdettiin etsimään ulkomuseota. Osittain vanhaan karttaan ja osittain Lapin edellisiltana tekemiin tutkimuksiin luottaen paikka löydettiin helposti. Pienen tuvan portailla istui tyttö, joka osoittautui oppaaksi. Hän piti meille ilomielin esitelmän Vänrikki Stoolin tuvasta, jossa nyt siis oltiin. Tyttö oli hyvin opetellut asiansa, kun puhui asiasta tauotta ainakin viisi minuuttia. Kukaanhan ei esitelmästä mitään jälkeen päin muistanut, mutta oliko niin tarpeenkaan. Tuvassa oli hienoja vanhoja alkuperäisiä esineitä. Ainoa pieni särö tunnelmaan tuli, kun Hiihto katsoi yhteen kaappiin:

-Täällähän on Citymarketin voipussi!

Mutta kello riensi. Se oli nyt jo yli kuusi, joten eiköhän ollut laskun aika. Se oli nolla, joten kaikille jäi paikasta oikein hyvä mieli. Matka jatkui kohti Tamperetta. Lappi oli tutkinut etukäteen, että reitin varrelta pitäisi päästä tielle, jossa on vanha tuulimylly. Ohjeiden mukaan Hiihto ja Laine katsoivat karttaa. Samalla Hiihto halusi päästä käymään eräässä Näsijärven rannalla olevassa kuppilassa. Jonkun matkaa ajettua alkoi kuitenkin Ylöjärven talot jo näkyä, joten todettiin kartan olevan huono.

Janne: -Montakohan Suur-Jämsää tolla vielä tehdään?

Hiihto: -Varmaan aika monta.

Kurun ja Ylöjärven välille oli tehty uusi tielinjaus ja sehän sekoitti aika paljon kartanlukijoita. On se sellaista. Ylöjärvellä kuitenkin päätettiin mennä katsomaan puuvuorta, jota maltettiin katsella oikein kahdesta eri suunnasta. Seuraavaksi haluttiinkin jo Tampereelle Hiihdon kämpille saunomaan. Välissä käytiin enää Prismassa hakemassa ruoka- ja juomavarastojen täydennystä. Juuri ennen Hiihdon kämppää hän huomaa, että edellä ajava linja-auto on pysähtynyt punaisiin, joten hän pyytää Lappia ohittamaan linkin oikealta yhden kylmäaseman pihan kautta. Linja-auto sai kuitenkin heti vihreät, joten ohitus oli hieman tiukempi kuin mitä Hiihto oli suunnitellut. Seuraavasta risteyksestä käännyttiinkin sitten vasemmalle Hiihdolle, joten ei siitä isompaa hyötyä ollut.

Hiihdon kämpillä syötiin ja saunottiin. Parvekelasit eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, mutta siitä ei ollut muuta haittaa kuin mahdoton meteli. Lopulta saunomisen jälkeen oli aika lähteä baariin. Hiihto vilkaisi parvekkeelta, kun Lappi puki uusia housujaan:

-Noihan on jotkut pellehousut! Hei, noi on Pelle Hermannin housut!

Minkäs sille sitten voi? Housut kuin housut. Hiihto johdatti joukon Pirkkalaan päin pieneen puutalossa sijaitsevaan pubiin. Se oli täynnä, mutta muuten meno oli rauhallista. Yksi entinen työkaveri lauloi karaokea, mutta siinä se sitten oikeastaan olikin. Ilta oli vielä nuori, joten oli hyvä käydä ihailemassa keskustan meininkiä ja Pispalan uittotunnelia. Ennen pään painamista tyynyyn piti mennä toiseen kapakkaan - Hiihdon lähipubiin. Sinne mentiin takaovesta, juotiin yhdet perinteiset ja lähdettiin pois etuovesta.

Laine: -Enpä ole ennen kulkenut baarissa näin.

Lauantaiaamu valkeni hyvissä ajoin. Laine valitteli, kun oli yöllä kuullut erilaisia eläimellisiä ääniä. Muut eivät olleet kuulleet mitään. Aamupalan jälkeen oli aika lähteä matkaan. Hiihdon kämpän pihassa pojat pyysivät samassa hississä matkannutta naista ottamaan kolmikosta valokuvan. Nainen höpisi jotain, että ei meinaa housut näkyä. Kun kuva oli otettu tuumasi Hiihto:

-Meinasin sanoa, että parempi ettei noi Lapin housut näkyiskään.

Suur-Jämsä -reissun suunta oli nyt kohti länttä ja sinnehän pääsee, kun ajaa vauhdikkaasti Nokian ohitse. Vauhti oli ilmeisesti sen verran kovaa, että moottorin varoitusvalo syttyi, mutta Hiihto ei ollut huolissaan:

-Ei sille nyt mitään voi.

Auton porhaltaessa ohi Äetsän havaitsi joku näkötornin. Se osoittautui lopulta jonkun yksityisen pihassa olevaksi torniksi. Sinne oli oikein maksukin 8mk/h ja teksti: "Soittokello". Soittokelloa ei kylläkään näkynyt missään, joten joukkio kiipesi omia aikojaan ylös vaikka myös humalassa kiipeäminen oli kielletty. Näköalat oli peltoisat.

Nyt matka jatkui Huittisiin, jossa poppoo kävi kahvilla. Pitkin aamupäivää Lappi ihmetteli miksi asfaltti oli paikattu vain kahdella ohuella raidalla eikä koko kaistan levyisellä asfalttikaistaleella. Takapenkillä sanottiin, että se on halvempaa. Joku keksi sitten, että miksei koko tietä voisi tehdä niin kuin junatietä, että olisi vain renkaiden kohdilla tietä.

Lappi: -Sit jotta pääsis ohi, ois vaikka näitä...

Hiihto: -VAIHTEITA!

Niin, just niin. Sellaista keskustelua käytiin tässä vaiheessa päivää. Hiihto luki karttaa ja opasti porukkaa kohti Köyliön kirkkoa. Sehän löytyi helposti. Kirkko oli kauniissa saaressa ja sen lähellä oli myös eräs aita.

Laine: -Onks toi hevosaita vai kalastajia varten laitettu sähköaita?

Se jäi selvittämättä, mutta sen sijaan auton vikaa alettiin selvittämään kirkkosaaresta pois johtavan sillan kupeessa. Eipä mitään näkyvää vikaa löytynyt, joten matka jatkui edelleen. Köyliön keskustassa haluttiin löytää Lallin patsas. Yhden kerran viitsittiin ajaa keskustan läpi, jonka jälkeen oli jo pakko kysyä neuvoa herneitä myyvältä tyttöseltä. Hän sanoi, ettei tiedä, kun ei ole paikkakuntalainen. No, me päätettiin etsiä patsas itse. Patsaalle oli matkaa tytön näteistä silmistä noin 60 metriä - patsas kohosi yli kolme metriä korkeana tien toisella puolella suoraan tytön silmien edessä. Poppoo kävi tutustumassa patsaaseen, otti muutaman kuvan ja Lapin oli aivan pakko mennä kuittaileen tytölle, että osaa sitten seuraavalla kertaa neuvoa turisteja. Takapenkillä tulkittiin tytön ilmettä ja todettiin, että otti nokkiinsa. No, se on sellaista.

Päivä eteni ja Rauma läheni. Siellä mentiin suoraan katsomaan Vanhaa Raumaa, joka on pohjoismaiden laajin yhtenäinen puutaloalue. Lämpöä riitti, joten ei sielläkään loputtomiin jaksanut olla. Rauman ei pitänyt olla päivän pääkohde eli matka saattoi jatkua nopeesti kohti Poria. Pitkin reissua oli peloteltu Lainetta, että viedään se Yyterin nakurannalle pelkkä repaleinen pyyhe päällä.

Laine: -Mitä jos käy niinku TK:lle?

Hiihto: -No, saapahan pyyhkeen kuivumaan.

Hups, tuli tekstiin sisäpiirin juttu, jota ei jokainen lukija välttämättä ymmärrä. No, menköön tällä kertaa. Jossakin vaiheessa kuivumaan oltiin kyllä laittamassa pelkkiä sukkiakin, että ei nää jutut niin kovin isoja olleet. Poria lähestyttiin vauhdilla ja jossakin kohti oltiin tekemässä hirviaitaa, mutta oli vain tolpat, itse aita puuttui.

Laine: -Siinä on vähän harva hirviaita.

Hiihto: -Voihan hirvi törmätä tolppaan.

Edelleen Pori läheni ja Hiihto luki mitä Porissa voisi olla:

-Porissa olisi sirkuspelle Hermannin puisto. Se sopisi Lapille.

Hieman ennen Poria päästiin vihdoin syömään, kun löydettiin sopiva huoltsikka. Kuuman ilman takia koitettiin laittaa auto sakkopaikalle, mutta eipä se sitä tainnut olla. No, murut rinnan alle ja matkaan. Nyt oli Porin keskusta jo tosi lähellä, mutta me kaarrettiinkin vasemmalle kohti merta eli ei menty katsomaan jazz-tunnelmia lainkaan. Tie Meri-Poriin oli suora kuin viivottimella tehty, joten ajaminen oli helppoa. Pienen matkan päästä näkyikin jo Yyterin kylttejä. Ja että oli autoja! Niitä oli sitten paljon, joten parkkipaikan etsimiseen meni hetki. Se kuitenkin löytyi ja ei muuta kun rannalle. Heti ekan hiekkadyynin takaa paljastui kauhea väkipaljous, joten marssimme hieman sivummalle, kun siellä näkyi olevan ihmisiä paljon vähemmän. Syykin paljastui kohta - se oli se kuuluisa nakuranta! Mutta sinnehän porukan oikeastaan pitikin mennä, koska Lapilla ei ollut uimahousuja. Ei siis muuta kuin mereen. Ja sinne saikin mennä kauas. Mentiin lähes 300 metriä ennen kuin alkoi hirvittään ja vehkeet hävitä näkyvistä. Siis rannalle jääneet vehkeet.

Eipä ollut rannalla sellaisia näkymiä kuin nuoret olisivat toivoneet, joten pienen rannalla istuskelun jälkeen rantaravintolan ja perinteisten kautta kohti Mäntyluotoa, joka kuitenkin oli aika kuollut paikka - kirjaimellisesti. Ennen Mäntyluotoa oltiin pysähdytty lintutornille ja katsomaan tuulimyllyjä. Sitten lähdettiin tarkastaan Eino Grönin nykykunto. Ainakin hänen lapsuudenaikaisessa talossa oli kaikki hyvin. Nyt oltiin siis jo Reposaaressa, jossa katsastettiin kirkko ja loma-asuntomessualue. Paikka oli oikein idyllinen, mutta Siwassa käynnin jälkeen oli jo suunnattava eteenpäin.

Poriin ei haluttu palata, joten mentiin hieman pohjoisempaa reittiä muutaman sillan kautta kohti Ahlaista. Jälleen teki vanha kartta pienet tepposet, mutta Ahlainen löytyi. Siellä oli taas perinteisten aika. Kellosta ei ole mainittu mitään, mutta Ahlaisista lähtiessä se oli 19.35 eli lauantai-ilta parhaimmillaan. Vähän Ahlaisten jälkeen keskellä peltoja oli ST1 kylmäasema - tai niin me kauempaa katsoen luultiin. Lähempänä huomattiin, että bensamittareiden tilalla oli vain kaksi suurta halkokasaa! No, kylmäasemahan sekin tietenkin on...

Nyt reitin oli tarkoitus mennä kohti Noormarkkua ja siitä edelleen Pori-Tampere -tielle. Lappi kuitenkin teki virheliikkeen yhdessä liikenneympyrässä. Hetken aikaa kaikki meni ok, mutta sitten takapenkillä alettiin taas lukemaan karttaa ja juuri ennen kuin tuli Pori 5km -kyltti, tajuttiin takapenkilläkin virheen laatu. Ei ole helppoa päästä Porista pois vaikka ei käviskään siellä!

Jossakin kohti pohdittiin Kuhmoisten ikärakennetta ja Lappi sanoi, että ei terveestä eläkeläisestä ole mitään haittaa kunnan taloudelle.

Hiihto: -Vittu! Ootko tervettä eläkeläistä nähnyt?

Ammatikseen saattohoitoa tekevä Laine järkyttyi tästä kommentista kovasti, mutta hillitsi itsensä ja tyytyi vain hokemaan: -No, no, no, no!

Jälleen oli kova halu löytää kuppila ja sitä etsittiin seuraavaksi Mouhijärveltä. Se kuitenkin näytti tosi autiolta, joten oli kysyttävä neuvoa. Eräs pyöräilijä neuvoikin meitä sanomalla, että ei täällä mitään ole, mutta pari kilometriä isoa tietä kohti Tamperetta olisi Häijäässä ravintola - sinne siis. Siellä vierähtikin hieman pisempi tovi, kun Hiihto ja Laine joivat kaksi perinteistä ja saivat karaoke-isännän laulamaan Lapin kesän. Hiihto ja Laine myös arvuuttelivat mitä sukua karaoken vetäjä oli kullekin baarissa olijalle. Jollekin se oli mies, jollekin isä, jollekin vain isäpuoli.

Lappi lähti baarista vähän ennen Hiihtoa ja Lainetta ja kävi ajamassa lenkin Häijään keskustassa. Sillä välin Hiihto ja Laine odottelivat baarin pihassa ja terassilla olevat jätkät mainitsivat heille, että teillä on aika erikoinen repsikka. Repsikkana oli siis taas matkajääkaappi, joka oli laitettu oikein asiallisesti vöihin kiinni. Päätön repsikka kuten uteliaat sanoivat.

Kello oli nyt jo yli puoli yksitoista eli aikaa oli mennyt jo paljon, joten oli mentävä vauhdilla kohti Tamperetta. Ohitustie oli kuitenkin nopea tapa kulkea vaikka poliisit ajoivat vieläkin nopeammin.

Hiihto: -Niillä on kiire ABC:lle kahville.

Ohitustieltä kohti Hiihdon kämppää mennessä meinasi kaikki mennä hyvin. Kuitenkin heti poistuttua motarilta huusi Hiihto: -Oikealle!

Hän teki tämän kolme kertaa aina ääntään voimistaen, joten Lapin oli toteltava vaikka olettikin suunnan olevan väärän, mutta Hiihto oli nyt tosissaan. No, siitä joutui takaisin äskeiselle motarille ja keula osoitti takaisin sinne mistä äsken tultiin eli Poriin ja Vaasaan päin. No, ei muuta kuin seuraavassa liittymässä ympäri. Tästä jutusta keskusteltiin hetken aikaa ja Hiihto kysyi vielä kerran, että miksi Lappi uskoi häntä?

Lappi: -No, sä oisit suuttunut kauheesti.

Hiihto: -Oisin, oisin. Mutta 100 metrin jälkeen ois ollu se risteys. Sit mä oisin leppyny.

Että sellainen tapaus. Käännyttiin liian aikaisin oikealle ja soppa oli valmis. Vartti siinä menetettiin aikaa ja se saattoi olla ratkaisevaa sen suhteen, että Laine ei Hiihdon kämpiltä enää jaksanut lähteä mihinkään. Myöhemmin on selvinnyt, että Laineen mieleen tuli pyörimään seuraavan päivän pyöräkisa. Ei se mitään.

Hiihto ja Lappi lähtivät yhden polkupyörän turvin kohti keskustaa ja ajoivat osan matkaa kakspäällä. Matka meni nopeesti ja kylillä mentiin suoraan baariin vaikka lämpimänä kesäyönä olisi kadullakin ollut väkeä. Juomaa ei kuitenkaan ollut eli se ei ollut edes vaihtoehto. Baarissa oli kova meno, kova lämpö ja sillai. Mutta seuralaisten suhteen kävi huono tuuri. Hiihto ja Lappi löysi kyllä hyvän paikan ihan tanssilavan vierestä ja nättejä tyttösiä kävi tanssimassa ja jopa laulamassa karaokea, joka oli tämän ravintolan teema. Hiihto ja Lappi istuivat penkeillä seinän vieressä ja jättivät vähän tilaa molemmille puolille. Hiihto sai viereensä ravintolan kaksi vanhinta naista ja hetken päästä Lapin viereen tunki vaikka siinä ei olisi enää sitten tilaa ollutkaan - illan lyhin ja lihavin mies selittämään miten hyvää on banaani-whisky-cola. Ei kestetty tätä touhua oikeastaan hetkeäkään vaan lähdettiin pois. Kebabit mukaan ja viestijuoksua kämpille. Ilta alkoi olla ohi, joten nukkumaan vaan.

Sunnuntai-aamunakin harrastettiin kulttuuria vielä sen verran, että käytiin katsomassa vanhaa lentokonetta ja Härmälänsaarta. Mutta meno alkoi olla jäänyt taakse, joten lyötiin pakettiin tämänkertainen Suur-Jämsä ja ajettiin Jämsään. Ensi vuonna uudestaan...