SUUR-JÄMSÄ IV 6.-8.7.2009
Neljäs Suur-Jämsä -reissu tehtiin heinäkuun komeissa keleissä vaikka
sääennuste vähän pelottelikin seuruetta. Reissu alkoi, kun Hiihto
haki Lapin kuskiksi ja mentiin Laineelle aamukahville. Hiihto sanoi Lapille,
että maidon voi jättää siihen, kun hänkin ottaa kahvia. Lappi
kommentoi:
-Ei siellä oo kuin sellainen Vehon tippa.
Hiihto kaatoi maitoa kahviinsa ja sanoi, että ei tosiaankaan ollut ja
avasi uuden purkin. Tästä Vehon tipasta tuli reissuun uusi mittayksikkö,
joka tarkoittaa hyvin pientä määrää jotakin nestettä. Reissu pääsi
alkamaan klo9.30 ja määränpäänä oli Lappeenranta. Suunnaksi otettiin
kuitenkin pohjoinen, koska Korpilahden kautta pääsee lähes yhtä nopeasti
sinne kuin Lahdenkin kautta - tai näin ainakin luulimme.
Korpilahdella Hiihto ja Laine kävivät kaupassa ostamassa mietoja
alkoholijuomia. Väkeviä heillä jo olikin. Hieman ennen Pertunmaata
auto piti pysäyttää, jotta Laine ja Hiihto pääsisivät tekemään
paukkupullon. Paukun nimi oli kuulalaakeri. Pertunmaan jälkeen
pyrittiin kohti Mäntyharjua, mutta sinne haluttiin mennä eteläistä
reittiä, jotta päästäisiin käymään uittomuseossa.
Hiihto luki takapenkillä karttaa, mutta olisiko sitten tielinjat hieman
Höltän ja Koirakiven liepeillä muuttuneet, kun hommasta ei meinannut
tulla mitään. Harhaan ei ajettu missään vaiheessa, mutta aina ei
takapenkillä pysytty kartalla. Uittomuseoon siis piti päästä, joten
Hiihto kommentoi:
-Me ollaan koko matka museossa. Tätä on 15km!
Oltiin siis mutkaisella ja mäkisellä museotiellä. Museotie oli kuitenkin
vain 6km pitkä ja sen jälkeen päästiin isommalle hiekkatielle ja hetken
päästä jo käännyttiinkin oikealle asfalttipinnoitteiselle maantielle.
Kyseinen tie oli "Vihreän kullan kulttuuritie".
Hiihto: -Aikamoista. Museotietä ja kulttuuritietä.
Uittomuseo oli ihan muutaman kilometrin päässä ja siellähän piti poiketa.
Eniten hämmennystä porukalle aiheutti ehkä siansaparosolmu. Kukaan
ei tiennyt tarkasti miten sitä käytetään, mutta hyviä veikkauksia tuli.
Laine katsoi yhtä venettä ja tokaisi:
-Tätä venettä saa vähän turvottaa ennen kuin lähtee vesille.
Museokierroksen jälkeen porukka meni samassa yhteydessä olleeseen kahvilaan.
Lappi innostui valittamaan, kun kaksi sai vanhaa kahvia ja yksi uutta sekä
sitä, että lautaset ja sokerit loppuu. Tästä huolimatta kahvilan tyttö
halusi ottaa kaikista kolmesta kuvan.
Uittomuseosta matka jatkui kohti Mäntyharjua. Välillä porukka vitsaili
reissunaisista ja välillä kuntakohtaisista naisista, mutta muuten
käyttäydyttiin hyvin siivosti. Porukalla alkoi jo Mäntyharjulla olla
vähän nälkä, mutta Lapin tiedustellessa ruokapaikkaa, Laine
kommentoi oitis:
-Meillä on täällä takapenkillä kaikki hyvin.
Tietenkin oli, olihan siellä alkoholia ihan riittävästi. Tai ei
takapenkillä sitä paljoa ollut. Sitä oli peräluukussa ja etupenkillä,
jossa oli jääkaappi. Mäntyharjulla ei siis syöty vaan matka jatkui
kohti Suomenniemeä ja Savitaipaletta. Suomenniemen jälkeen lähdettiin
taas pienelle mutkaiselle hiekkatielle, jota pitkin oli tarkoitus ajaa
Partakosken kautta Savitaipaleelle.
Tie oli todella mutkainen. Siellä tuli peräkkäin viisi sellaista käännöstä,
joista jo yksikin aiheuttaisi tilanteita. Lappi oli aiemmin kertonut
takapenkkiläisille miten ennen rakennettiin huoltoasemia ihan mihin
vaan hiekkateidenkin varsille. Tämän ja aiemman ruokapaikkakyselyn
muistaen Hiihto kommentoi:
-Pysäytä, jos tulee ABC, kun niitä kerran näillä hiekkateillä on.
Ei löytynyt ABC-asemaa, mutta Partakoskella oli ravintola ja terassi
sekä aika paljon väkeä, joten sinne oli hyvä poiketa. Eihän siellä
vielä syöty, mutta Hiihto ja Laine joivat oluet ja istuivat
terassille. Lappi valitteli kaulassaan olevasta ikuisuusfinnistä, joka
tulee aina uudestaan.
Hiihto: -Tiesittekö, että ehkäisypillerit auttaa finneihin?
Lappi: -Käyttääköhän kukaan niitä finnien takia?
Hiihto: -Onhan se paljon helpompaa ottaa pilleri kuin pestä naama.
Niinpä tietenkin. 10 minuutin istuskelun jälkeen Lappi lähti käymään
autolla. Sillä välin ravintolan kolmesta terassitasosta alimmalle
alkoi lappaamaan porukkaa munkin ja kahvin kera.
Laine: -Mikäköhän juttu tää on, kun kaikilla on munkki ja kahvi?
Hiihto hetken kuluttua: -Ollaankohan me hulluja vai onko nää kaikki
muut hulluja?
Hetken päästä terassi oli niin täynnä, että kolme miestä joutui tulemaan
Hiihdon ja Laineen pöytään. Lappikin tuli kohta terassin ulkopuolelle
osallistumaan keskusteluun. Mieskolmikosta kaksi innostui kehumaan
Partakosken veden laatua ja moitti eteläisten Saimaan osien vettä.
Keskustelu heidän ja Laineen välillä kävi vauhdikkaana kunnes yksi mies
nousee terassin poistumiskohdan edessä seisomaan:
-Tervetuloa tähän tiepiirin kokoukseen. Hienoa, että teitä on näin
paljon...
Paikalla oli kuulemma kansanedustajaa ja kunnanjohtajaa, joten
mikäs siinä oli osallistua tiepiirin kokoukseen. Kaikilla muilla oli
edessä kahvi ja munkki, mutta Hiihdolla ja Laineella oli oluet.
Ja terassin ainoa poistuminen oli tämän puhuvan miehen kohdalla. Hetken
päästä mies antoi vuoronsa tiepiirin johtajalle, jonka puheen aikana
Hiihto ja Laine päättivät ampaista karkuun. Lappihan olikin jo valmiiksi
aidan toisella puolella.
Nauraen joukkio asettui autoon ja totesi melkein yhteen ääneen, että
kaikkeen sitä voikin joutua. Tiepiirin kokousta muistellaan lämmöllä
vielä pitkään. Pienen ajon jälkeen vasemmalla puolella näkyi
1700-luvulta peräisin oleva linnoitus, jonne oli tietenkin poikettava.
Alue oli sellaista vallihautaa ja muureja, eipä siinä. Alueella oli
kuitenkin lampaita, jotka pienen aristelun jälkeen alkoivat tekemään
lähempää tuttavuutta. Ne jopa paskoivat ihan jalkojen juureen, joten
oli parempi lähteä pois. Viereisen vesivoimalan ja sahan katsomisen
jälkeen oli lähdettävä kohti Savitaipaletta.
Hetken päästä tuulilasin takaa näkyikin Savitaipale ja myös joukkio
poliiseja, jotka pysäyttivät auton ja puhalluttivat Lapin. Tulos
oli tälläkin kertaa nolla - ovat muutaman vuoden myöhässä -
senkin tunarit! Savitaipaleelta löytyi hyvä ruokaravintola vaikkakin
seisova pöytä oli suljettu vartti sitten. Se kuitenkin kelpasi porukalle
ja niinpä alkoi syöminen. Kello oli tässä vaiheessa 15.15.
Suur-Jämsä -joukkio söi ruokaa innolla. Lappi huomasi hetken päästä,
että Laineen leipäpalassa roikkui ruoto ja ilmoitti tästä Laineelle.
Laine kiitti ilmoituksesta, mutta Lapille tämä ei riittänyt.
Lappi: -Voisit antaa jonkun hengenpelastusmitalin - pahimman
skenaarion mukaan.
Laine: -Saat korkeintaan vihjepalkkion.
Vähitellen poppoo oli syönyt ja Hiihto tokaisi, että sitten hakemaan
17 lettua.
Laine: -Jos syöt 17 lettua, ni mä maksan.
Hiihto: -Sä maksoit jo!
Letut olivat nimittäin jälkiruokana eikä Hiihto sitten ihan 17:ää niitä
syönyt, mutta konjakkia oli saatava lettujen ja kahvin seuraksi. Ruokailu
saatiin onnellisesti päätökseen, joten matka saattoi jatkua. Suunta
oli nyt Taipalsaari, jossa hetken etsittiin jotakin Pikku Punkaharjua
tai vastaavaa, mutta sitä ei löytynyt. Sen sijaan löytyi korkea silta,
jonka alla käytiin vähän ottamassa valokuvia, joita kaikkien mielestä
jokainen muu paitsi kukin itse otti reissussa liikaa.
Taipalsaaressa käytiin vielä Kuivaketveleen Linnavuoressa, mutta
eipä ollut erikoinen paikka. Nyt olikin jo hyvä suunnata kohti
Huhtiniemen leirintäaluetta, johon oli kuulemma parempi mennä ennen
klo18. Mökissä ei oltu kauaa vaan lähdettiin autolla satamaan, jossa
Hiihto ja Laine nykäisivät perinteiset yhdellä ravintolalaivalla.
Laivoja katsellessa Hiihto katseli myös risteilymainoksia ja tuumasi,
että huomenna lähdetään kanavaristeilylle. No, se jäi nähtäväksi.
Keskustassa porukka kävi kaupassa, jossa koriin kerättiin kaikkea
tarpeellista. Hiihto mietti siinä ääneen, että löytyyköhän sieltä
leirintäalueelta puita, jotta saadaan grilliin tulet. Laine kysyikin
hetken päästä ottaessaan makkaraa:
-Tarvitaanko toinen paketti?
Lappi: -Tarvitaan, jos puita löytyy.
Kävellessämme autolle oli
Hiihdon ja Laineen päästävä yhteen pubiin perinteisille. He menivät
ruokakassin kanssa baariin ja Lappi lähti juoksemaan kohti autoa, joka
oli jäänyt satamaan. Jonkin ajan kuluttua auto lipui jo takaisin
kohti leirintäaluetta, jossa joukkio pelasi mölkkyä sekä grillasi
makkaraa.
Mölkyssä porukkaa viihdytti Sipoon saariston mölkkykuningas, joka ei
kuitenkaan pienen humalan johdosta ollut ihan parhaimmillaan. Samainen
mies oli vaimonsa kanssa myös Suur-Jämsä -seurueen mökkinaapuri.
Mölkyn jälkeen oli aika grillata makkaraa, mutta mölkkykuninkaan
nainen vei hänet pois häiritsemästä muita, joten se siitä. Makkaraa
oli paistamassa joku Ilkka tuoreen naisensa kanssa sekä eräs
pariskunta Kirkkonummelta, jotka olivat samassa paikassa myös
seuraavana iltana. Ilkka oli kohtalaisen fiksun oloinen heppu, mutta
eipä näistä keskusteluista kannata oikein mitään mainita. Suomalaisten
ja venäläisten kulttuurieroista puhuttiin.
Kello läheni ilta yhtätoista, joten jos halusi autolla pois alueelta, oli
lähdettävä, koska portit menisivät kohta kiinni. Auto siis starttasi
joskus klo22.30 aikoihin ja suunnaksi otettiin Lappeenrannan edustalla
oleva saaristo. Sinne johti 25 metriä korkea silta, jolta päätettiin
ottaa kuvia vasta paluumatkalla. Tavoite oli päästä jonnekin
Mikonsaaren liepeille, mutta pienen harhailun jälkeen auto ajautui
seurakunnan leirikeskukseen. Sieltä oli poistuttava nopeasti.
No, sitten joukkion tavoittelemat seudut löytyivät. Entisessä lossirannassa
oli paljon tukkilauttoja. Totta kai Hiihdon oli päästävä niille ja
hän huuteli Laineenkin mukaan. Viidennen lautan kohdalla he kääntyivät
takaisin, poseerasivat merimiespainikuvissa ja tulivat pois. Ruosteisen
proomun päällä käytyään porukka suuntasi reitin viimeiseen saareen eli
Mikonsaareen, jossa käytiin yön jo hämärryttyä luontopolulla.
Luontopolun varrella oli uimakallio ja siellä
oli kaksi tyttöä menossa uimaan eivätkä he halunneet seuraa, joten
meille tuli äkkilähtö sieltäkin.
Tämän jälkeen poppoo päätti palata mökille lepäämään tulevia päiviä
varten. Auto oli jätettävä leirintäalueen porttien ulkopuolelle, mutta
se ei mitään haitannut, kun oli päästy tukkilautoille. Siellä muuten
ratkesi tämä aiemmin mainittu siansaparosolmu - tai siis se kuinka
se toimii. Sitä on vaikea selittää tässä. Unet olivat nyt edessä ja
aamua odotettiin.
Reissun toinen aamu koitti aurinkoisena. Edellisiltana oli unohtunut
ostaa kahvitarpeita, joten Lappi laitettiin kauppaan jo klo8 jälkeen.
Kahvitarpeet löytyivät ja kahvit saatiin juotua. Kenelläkään ei ollut
halua viipyä leirintäalueella kovin pitkään vaan oli päästävä liikkeelle.
Auto suuntasi satama-alueelle, jossa päätettiin pelata mölkkyturnaus.
Turnaus meni kuitenkin aika hätiköimiseksi, koska Laineelle tuli isompi
vessahätä.
Hän mietti, että menisikö pusikkoon, mutta ei mennyt. Sitten Hiihto ja
Lappi kehotti menemään sataman terassilaivoille. Laine juoksi
mäen alas ja tuli hetken päästä takaisin:
-Ei ne olleet auki.
Voi, voi. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa Laine auton takapenkille ja
kaahata keskustaan samaiseen pubiin, jossa Hiihto ja Laine olivat jo
edellisenä päivänä käyneet. Pubi sijaitsi kävelykadulla, mutta Lappi
kaartoi ihan ovelle. Laine juoksi vessaan ja Lappi sekä Hiihto lähtivät
viemään autoa parkkiin. Hetken päästä oli taas perinteisten aika.
Seuraavaksi käytiin katsomassa satama-alueen vanhaa linnoitusaluetta
ja muitakin vanhoja rakennuksia. Sitten oli kuuluisan hiekkalinnan vuoro.
Se oli ihan hieno paikka, mutta reissun hauskinta antia oli seurueen
riksa-ralli. Hiihto ja Laine halusivat, että Lappi veisi heitä hiekkalinnan
vieressä olleilla riksoilla. No, Lappihan oli kuskina tähän tietenkin
valmis.
Ajelu lähti hyvin käyntiin, mutta sitten tuli veneenlaskupaikan
betoniluiska. Lappi ajatteli, että ajaa sen yläosasta sivuttain toiselle
puolelle, mutta pienikin kallistus alkoi kampeemaan riksaa satama-altaaseen.
Hiihto ja Laine luulivat, että Lappi pelleilee eivätkä olleet moksiskaan
vaan ottivat lonkeroa takapenkillä. Lopulta hekin tajusivat, että on
tosi kyseessä, kun veneenlaskupaikan toisen laidan rotvalli lähestyi
uhkaavasti. Lappi kiihdytti vauhtia, jotta riksan vänkääminen pienenisi
eikä se sitten Saimaaseen mennytkään, mutta vasen takarengas osui
vauhdilla rotvalliin ja homma hyytyi siihen.
Eipä siinä muuta kuin uudestaan kyytiin ja läheiselle naiselle kamera
käteen, jotta hän voisi ottaa kuvan riksa-porukasta. Nainen naureskeli,
että kuva olisi pitänyt ottaa jo äsken, kun oltiin menossa Saimaaseen.
Sitten riksa päätettiin palauttaa, mutta Lappi otti vielä sellaisen
loppukirin, että ketjut lähti ja edessä peretti farmariauto. Riksasta
ei löytynyt jarruja ja porukalla oli hetken paniikki. Lappi onnistui
kuitenkin kääntämään oikealle eikä kolaria tullut.
Riksa taisi vaurioitua siinä aiemmassa törmäyksessä ja siksi ketjutkin
lähtivät. Se oli siis parempi palauttaa. Palauttaessa Hiihto huomasi,
että riksoja oli ilmeisesti tarkoitus vuokrata eikä ottaa siitä noin
vaan. No, ehkä oli parempi, että ei vuokrattu, koska taidettiin
hajottaa se. Seuraavaksi olikin laivalle meno, jota Hiihto oli
lupaillut jo edellisenä päivänä.
Hiihto ja Laine joutuivat juomaan perinteiset tällä kertaa muovimukista,
mutta meneehän se niinkin. Laiva kävi Saimaan kanavan toisen sulun edessä
ja paluumatka alkoi tuntua jo aika pitkältä, kun kaikki oli nähty
mennessä. Risteily kesti kaksi tuntia ja nyt oli aika lähteä kohti
Imatraa. Lappeenrannan ja Imatran välillä mentiin ABC-asemalle syömään,
jossa joukkio taisi ärsyttää erästä kesätyöntekijätyttöä. Tai mistä
me tiedetään oliko se kesätyöntekijä? Tai ärsyyntyikö se?
Ruoka oli hyvää ja Imatra odotti. Siellä oli tarkoitus mennä käymään
aidon rajavartian luona, mutta hän ei ollutkaan paikalla, joten porukan
piti tyytyä rajamuseoon. Siellä "Kaukovaaran Karia näyttelevän veli"
esitteli museota vakuuttavasti. On se kumma, että mitä halvempi museo,
sen parempi palvelu. Tämä museo oli ilmainen. Kaukovaara selitti
kaiken mahdollisen ja joukkio oli tyytyväinen.
Sitten oli vuorossa legendaarinen Imatrankoski. Siellä oltiin paikalla
ehkä turhan aikaisin ja Hiihto sekä Laine joutuivat olemaan jotakin
45 minuuttia ilman alkoholia. Otti varmasti koville. Lopulta koski
avattiin, mutta toivottua Finlandiaa ei kuultu. Imatralla käytiin
irkkubaarissa perinteisillä sekä kaupassa illan makkaratuokiota
silmällä pitäen.
Paluumatkalla Lappeenrantaan käytiin vielä jalkaisin tutkimassa
Saimaan kanavan ensimmäistä sulkua - Mälkiä nimeltään. Nyt kello
näytti melkein kahdeksaa ja oli hyvä aika alkaa pelaamaan mölkkyä
sekä grillaamaan makkaraa. Tässä vaiheessa reissua vesisadekin alkoi
näyttelemään pientä osaa, mutta eipä se haitannut. Makkaranpaistotuokiosta
voisi mainita sen, kun yksi hauskan oloinen kaveri tuli siihen
grillaamaan hornetteja ja sanoi:
-Mä en oikein tajua tota hyppyrimäen ideaa.
Hiihto: -Siitä hypätään suksilla.
Lappi samaan aikaan: -Mäkihyppy.
Kyllä kai kaveri sen tiesi, mutta ihmetteli oikeutetusti, että
mitä hyppyrimäki tekee keskellä leirintäaluetta. No, se on sellaista.
Syönnin jälkeen suunnattiin mökkiin, mutta homma tuntui tylsältä.
Oli siis lähdettävä hakemaan pelikortteja. Ne onneksi löytyivät
ihan camping-alueelta eikä tarvinnut lähteä keskustaan. Kahden
korttiturnauksen jälkeen oli tirsamaan vuoro ja edessä jossakin
siinsi seuraava reissupäivä.
Kolmaskin reissupäivä aukeni aurinkoisena. Laine ihmetteli,
kun leirintäalueen ruohonleikkaaja leikkasi
nurmikkoa aika rauhalliseen tahtiin. Hetken päästä ihmettelyyn liittyi
Hiihtokin. Suihkun ja kahvin jälkeen
oli aika lähteä kohti Jämsää. Luumäellä käytiin katsomassa Salpalinjaa,
jossa päästiin yhteen korsuunkin sisään, kun vapaaehtoisvoimin
niitä hoitava taho tuli avaamaan oven. Tämän jälkeen alkoikin satamaan
ja sadetta tuli pitkin päivää. Ei se reissua haitannut, kun vettä
tuli lähinnä silloin, kun ajettiin tai oltiin baarissa.
Kouvolan jälkeen suunnattiin kohti pohjoista. Kuusankoskella oli
kauppareissun vuoro, jonka jälkeen matka jatkui kohti Jaalaa. Jaalassa
oli Suur-Jämsään kuuluvan hautausmaakierroksen aika ja sitten etsittiinkin
Lapin etukäteen katselemaa näkötornia. Sekin löytyi ja pääsylipun hinnalla
sai kahvia erikoisesta automaatista, josta tuli samalla sokerit, maidot
ja kahvit.
Näkötornin jälkeen matka jatkui ja nyt oli edessä tai oikeastaan
vasemmalla puolella Kimolan kanava. Porukka arvioi, että
minkä kokoinen kanava on kyseessä. Lappi vähän arvaili, että
onkohan paljon Patajoen kanavaa isompi. Sitten Laine huomasi,
että kanavassa on oikein merimerkit.
Hiihto: -Patajoen kanavaan, kun laittais merimerkit, ei siihen
muuta mahtuiskaan.
Kanavan toisessa päässä oli erikoinen kapistus, joka paljastui
uittonosturiksi eli kanavasta oli uitettu tukkeja. Voimalaitos
oli joutunut sellaisen rakentamaan, jotta saivat hyödyntää
koskien virtaa omiin tarkoituksiinsa. Tämän jälkeen oli Vierumäen
vuoro, jossa Hiihto ja Laine joivat jälleen perinteiset - ties
monennetko tässä reissussa.
Vierumäeltä päästyämme suuntasimme Vääksyyn, jossa ensin käytiin
näkötornissa ja sitten kanavalla, jossa sadekuuro vähän
kastelikin reissaajia. Päivä eteni ja oli jatkettava kohti Jämsää.
80km ennen Jämsää auto kääntyi kuitenkin oikealle Padasjoelle,
jossa takapenkillä hyvään vireeseen päässyt kaksikko halusi
perinteisille. Nyt baarimikko tekikin oikein tujut perinteiset.
Oli ainakin tupla. Ainakin. Metsästyskokemukset jaettua oli hyvä
jatkaa matkaa Kellosalmelle, jossa Laine ja Lappi halusivat näyttää
Hiihdolle kääntösillan. No, se tuli näytettyä, joskaan ei käännettyä.
Kellosalmelta oli luonnollista ajaa Kuhmoisiin ja siellä vielä
luonnollisempaa mennä Tehiin. Laine ja Hiihto ottivat perinteiset ja Lappi
halusi kahvin rahassa.
Myyjä: -Meillä on kahvi tänään ilmaista.
Jopa voi olla tuuri. Aurinko lämmitti terassilla kivasti, mutta ei
sitäkään riemua haluttu loputtomiin kokea. Ennen Jämsää oli vielä
päästävä käymään Hulkkiossa, jossa ei kuitenkaan ollut Hiihdon ja
Laineen lempimyyjää paikalla, joten hänelle oli jätettävä kirje.
Laineen ollessa tiskillä tuli hänen työnantajansa jonoon, jolloin
Lappi kysyi Laineelta, että mitä mieltä tämä on nykyisestään
työnantajastaan. Laine ei alkanut selittämään mitään vaan katsoi taakseen
ja alkoi sitten haukkumaan tätä.
Tilanteesta ei syntynyt mitään dramaattisempaa vaan Hiihto ja Laine
joivat perinteisiä ja sitten vähän muutakin. Aika pitkän
terassikeskustelun jälkeen poppoo pääsi jatkamaan matkaa. Mukaan lähti
yksi Laineen tuttu, joka jätettiin Seppolaan. Suur-Jämsään kuuluu aina
myös sauna ja se vielä puuttui nelosesta. Hiihto ja Laine eivät
olleet saaneet Lappia tilaamaan saunaa Kuhmoisista, joten Hiihto
järjesti saunan porukoittensa mökiltä Koskenpäältä.
Sinne mentiin kaupan kautta ja siellä sitten saunottiin ja syötiin
makkaraa. Laine myös soitteli tyttöystävälleen ja lupasi tulla yöksi
kotiin. Klo22.30 Laine vietiin kotiin ja niin myös Hiihto ja Lappikin
pääsivät nukkumaan hyvissä ajoin. Tällainen Suur-Jämsä tällä kertaa.
Aika monta eteläisen Suomen kuntaa kuuluu jo Suur-Jämsään...