SUUR-JÄMSÄ IV 6.-8.7.2009

Neljäs Suur-Jämsä -reissu tehtiin heinäkuun komeissa keleissä vaikka sääennuste vähän pelottelikin seuruetta. Reissu alkoi, kun Hiihto haki Lapin kuskiksi ja mentiin Laineelle aamukahville. Hiihto sanoi Lapille, että maidon voi jättää siihen, kun hänkin ottaa kahvia. Lappi kommentoi:

-Ei siellä oo kuin sellainen Vehon tippa.

Hiihto kaatoi maitoa kahviinsa ja sanoi, että ei tosiaankaan ollut ja avasi uuden purkin. Tästä Vehon tipasta tuli reissuun uusi mittayksikkö, joka tarkoittaa hyvin pientä määrää jotakin nestettä. Reissu pääsi alkamaan klo9.30 ja määränpäänä oli Lappeenranta. Suunnaksi otettiin kuitenkin pohjoinen, koska Korpilahden kautta pääsee lähes yhtä nopeasti sinne kuin Lahdenkin kautta - tai näin ainakin luulimme.

Korpilahdella Hiihto ja Laine kävivät kaupassa ostamassa mietoja alkoholijuomia. Väkeviä heillä jo olikin. Hieman ennen Pertunmaata auto piti pysäyttää, jotta Laine ja Hiihto pääsisivät tekemään paukkupullon. Paukun nimi oli kuulalaakeri. Pertunmaan jälkeen pyrittiin kohti Mäntyharjua, mutta sinne haluttiin mennä eteläistä reittiä, jotta päästäisiin käymään uittomuseossa.

Hiihto luki takapenkillä karttaa, mutta olisiko sitten tielinjat hieman Höltän ja Koirakiven liepeillä muuttuneet, kun hommasta ei meinannut tulla mitään. Harhaan ei ajettu missään vaiheessa, mutta aina ei takapenkillä pysytty kartalla. Uittomuseoon siis piti päästä, joten Hiihto kommentoi:

-Me ollaan koko matka museossa. Tätä on 15km!

Oltiin siis mutkaisella ja mäkisellä museotiellä. Museotie oli kuitenkin vain 6km pitkä ja sen jälkeen päästiin isommalle hiekkatielle ja hetken päästä jo käännyttiinkin oikealle asfalttipinnoitteiselle maantielle. Kyseinen tie oli "Vihreän kullan kulttuuritie".

Hiihto: -Aikamoista. Museotietä ja kulttuuritietä.

Uittomuseo oli ihan muutaman kilometrin päässä ja siellähän piti poiketa. Eniten hämmennystä porukalle aiheutti ehkä siansaparosolmu. Kukaan ei tiennyt tarkasti miten sitä käytetään, mutta hyviä veikkauksia tuli. Laine katsoi yhtä venettä ja tokaisi:

-Tätä venettä saa vähän turvottaa ennen kuin lähtee vesille.

Museokierroksen jälkeen porukka meni samassa yhteydessä olleeseen kahvilaan. Lappi innostui valittamaan, kun kaksi sai vanhaa kahvia ja yksi uutta sekä sitä, että lautaset ja sokerit loppuu. Tästä huolimatta kahvilan tyttö halusi ottaa kaikista kolmesta kuvan.

Uittomuseosta matka jatkui kohti Mäntyharjua. Välillä porukka vitsaili reissunaisista ja välillä kuntakohtaisista naisista, mutta muuten käyttäydyttiin hyvin siivosti. Porukalla alkoi jo Mäntyharjulla olla vähän nälkä, mutta Lapin tiedustellessa ruokapaikkaa, Laine kommentoi oitis:

-Meillä on täällä takapenkillä kaikki hyvin.

Tietenkin oli, olihan siellä alkoholia ihan riittävästi. Tai ei takapenkillä sitä paljoa ollut. Sitä oli peräluukussa ja etupenkillä, jossa oli jääkaappi. Mäntyharjulla ei siis syöty vaan matka jatkui kohti Suomenniemeä ja Savitaipaletta. Suomenniemen jälkeen lähdettiin taas pienelle mutkaiselle hiekkatielle, jota pitkin oli tarkoitus ajaa Partakosken kautta Savitaipaleelle.

Tie oli todella mutkainen. Siellä tuli peräkkäin viisi sellaista käännöstä, joista jo yksikin aiheuttaisi tilanteita. Lappi oli aiemmin kertonut takapenkkiläisille miten ennen rakennettiin huoltoasemia ihan mihin vaan hiekkateidenkin varsille. Tämän ja aiemman ruokapaikkakyselyn muistaen Hiihto kommentoi:

-Pysäytä, jos tulee ABC, kun niitä kerran näillä hiekkateillä on.

Ei löytynyt ABC-asemaa, mutta Partakoskella oli ravintola ja terassi sekä aika paljon väkeä, joten sinne oli hyvä poiketa. Eihän siellä vielä syöty, mutta Hiihto ja Laine joivat oluet ja istuivat terassille. Lappi valitteli kaulassaan olevasta ikuisuusfinnistä, joka tulee aina uudestaan.

Hiihto: -Tiesittekö, että ehkäisypillerit auttaa finneihin?

Lappi: -Käyttääköhän kukaan niitä finnien takia?

Hiihto: -Onhan se paljon helpompaa ottaa pilleri kuin pestä naama.

Niinpä tietenkin. 10 minuutin istuskelun jälkeen Lappi lähti käymään autolla. Sillä välin ravintolan kolmesta terassitasosta alimmalle alkoi lappaamaan porukkaa munkin ja kahvin kera.

Laine: -Mikäköhän juttu tää on, kun kaikilla on munkki ja kahvi?

Hiihto hetken kuluttua: -Ollaankohan me hulluja vai onko nää kaikki muut hulluja?

Hetken päästä terassi oli niin täynnä, että kolme miestä joutui tulemaan Hiihdon ja Laineen pöytään. Lappikin tuli kohta terassin ulkopuolelle osallistumaan keskusteluun. Mieskolmikosta kaksi innostui kehumaan Partakosken veden laatua ja moitti eteläisten Saimaan osien vettä. Keskustelu heidän ja Laineen välillä kävi vauhdikkaana kunnes yksi mies nousee terassin poistumiskohdan edessä seisomaan:

-Tervetuloa tähän tiepiirin kokoukseen. Hienoa, että teitä on näin paljon...

Paikalla oli kuulemma kansanedustajaa ja kunnanjohtajaa, joten mikäs siinä oli osallistua tiepiirin kokoukseen. Kaikilla muilla oli edessä kahvi ja munkki, mutta Hiihdolla ja Laineella oli oluet. Ja terassin ainoa poistuminen oli tämän puhuvan miehen kohdalla. Hetken päästä mies antoi vuoronsa tiepiirin johtajalle, jonka puheen aikana Hiihto ja Laine päättivät ampaista karkuun. Lappihan olikin jo valmiiksi aidan toisella puolella.

Nauraen joukkio asettui autoon ja totesi melkein yhteen ääneen, että kaikkeen sitä voikin joutua. Tiepiirin kokousta muistellaan lämmöllä vielä pitkään. Pienen ajon jälkeen vasemmalla puolella näkyi 1700-luvulta peräisin oleva linnoitus, jonne oli tietenkin poikettava. Alue oli sellaista vallihautaa ja muureja, eipä siinä. Alueella oli kuitenkin lampaita, jotka pienen aristelun jälkeen alkoivat tekemään lähempää tuttavuutta. Ne jopa paskoivat ihan jalkojen juureen, joten oli parempi lähteä pois. Viereisen vesivoimalan ja sahan katsomisen jälkeen oli lähdettävä kohti Savitaipaletta.

Hetken päästä tuulilasin takaa näkyikin Savitaipale ja myös joukkio poliiseja, jotka pysäyttivät auton ja puhalluttivat Lapin. Tulos oli tälläkin kertaa nolla - ovat muutaman vuoden myöhässä - senkin tunarit! Savitaipaleelta löytyi hyvä ruokaravintola vaikkakin seisova pöytä oli suljettu vartti sitten. Se kuitenkin kelpasi porukalle ja niinpä alkoi syöminen. Kello oli tässä vaiheessa 15.15.

Suur-Jämsä -joukkio söi ruokaa innolla. Lappi huomasi hetken päästä, että Laineen leipäpalassa roikkui ruoto ja ilmoitti tästä Laineelle. Laine kiitti ilmoituksesta, mutta Lapille tämä ei riittänyt.

Lappi: -Voisit antaa jonkun hengenpelastusmitalin - pahimman skenaarion mukaan.

Laine: -Saat korkeintaan vihjepalkkion.

Vähitellen poppoo oli syönyt ja Hiihto tokaisi, että sitten hakemaan 17 lettua.

Laine: -Jos syöt 17 lettua, ni mä maksan.

Hiihto: -Sä maksoit jo!

Letut olivat nimittäin jälkiruokana eikä Hiihto sitten ihan 17:ää niitä syönyt, mutta konjakkia oli saatava lettujen ja kahvin seuraksi. Ruokailu saatiin onnellisesti päätökseen, joten matka saattoi jatkua. Suunta oli nyt Taipalsaari, jossa hetken etsittiin jotakin Pikku Punkaharjua tai vastaavaa, mutta sitä ei löytynyt. Sen sijaan löytyi korkea silta, jonka alla käytiin vähän ottamassa valokuvia, joita kaikkien mielestä jokainen muu paitsi kukin itse otti reissussa liikaa.

Taipalsaaressa käytiin vielä Kuivaketveleen Linnavuoressa, mutta eipä ollut erikoinen paikka. Nyt olikin jo hyvä suunnata kohti Huhtiniemen leirintäaluetta, johon oli kuulemma parempi mennä ennen klo18. Mökissä ei oltu kauaa vaan lähdettiin autolla satamaan, jossa Hiihto ja Laine nykäisivät perinteiset yhdellä ravintolalaivalla. Laivoja katsellessa Hiihto katseli myös risteilymainoksia ja tuumasi, että huomenna lähdetään kanavaristeilylle. No, se jäi nähtäväksi.

Keskustassa porukka kävi kaupassa, jossa koriin kerättiin kaikkea tarpeellista. Hiihto mietti siinä ääneen, että löytyyköhän sieltä leirintäalueelta puita, jotta saadaan grilliin tulet. Laine kysyikin hetken päästä ottaessaan makkaraa:

-Tarvitaanko toinen paketti?

Lappi: -Tarvitaan, jos puita löytyy.

Kävellessämme autolle oli Hiihdon ja Laineen päästävä yhteen pubiin perinteisille. He menivät ruokakassin kanssa baariin ja Lappi lähti juoksemaan kohti autoa, joka oli jäänyt satamaan. Jonkin ajan kuluttua auto lipui jo takaisin kohti leirintäaluetta, jossa joukkio pelasi mölkkyä sekä grillasi makkaraa.

Mölkyssä porukkaa viihdytti Sipoon saariston mölkkykuningas, joka ei kuitenkaan pienen humalan johdosta ollut ihan parhaimmillaan. Samainen mies oli vaimonsa kanssa myös Suur-Jämsä -seurueen mökkinaapuri. Mölkyn jälkeen oli aika grillata makkaraa, mutta mölkkykuninkaan nainen vei hänet pois häiritsemästä muita, joten se siitä. Makkaraa oli paistamassa joku Ilkka tuoreen naisensa kanssa sekä eräs pariskunta Kirkkonummelta, jotka olivat samassa paikassa myös seuraavana iltana. Ilkka oli kohtalaisen fiksun oloinen heppu, mutta eipä näistä keskusteluista kannata oikein mitään mainita. Suomalaisten ja venäläisten kulttuurieroista puhuttiin.

Kello läheni ilta yhtätoista, joten jos halusi autolla pois alueelta, oli lähdettävä, koska portit menisivät kohta kiinni. Auto siis starttasi joskus klo22.30 aikoihin ja suunnaksi otettiin Lappeenrannan edustalla oleva saaristo. Sinne johti 25 metriä korkea silta, jolta päätettiin ottaa kuvia vasta paluumatkalla. Tavoite oli päästä jonnekin Mikonsaaren liepeille, mutta pienen harhailun jälkeen auto ajautui seurakunnan leirikeskukseen. Sieltä oli poistuttava nopeasti.

No, sitten joukkion tavoittelemat seudut löytyivät. Entisessä lossirannassa oli paljon tukkilauttoja. Totta kai Hiihdon oli päästävä niille ja hän huuteli Laineenkin mukaan. Viidennen lautan kohdalla he kääntyivät takaisin, poseerasivat merimiespainikuvissa ja tulivat pois. Ruosteisen proomun päällä käytyään porukka suuntasi reitin viimeiseen saareen eli Mikonsaareen, jossa käytiin yön jo hämärryttyä luontopolulla. Luontopolun varrella oli uimakallio ja siellä oli kaksi tyttöä menossa uimaan eivätkä he halunneet seuraa, joten meille tuli äkkilähtö sieltäkin.

Tämän jälkeen poppoo päätti palata mökille lepäämään tulevia päiviä varten. Auto oli jätettävä leirintäalueen porttien ulkopuolelle, mutta se ei mitään haitannut, kun oli päästy tukkilautoille. Siellä muuten ratkesi tämä aiemmin mainittu siansaparosolmu - tai siis se kuinka se toimii. Sitä on vaikea selittää tässä. Unet olivat nyt edessä ja aamua odotettiin.

Reissun toinen aamu koitti aurinkoisena. Edellisiltana oli unohtunut ostaa kahvitarpeita, joten Lappi laitettiin kauppaan jo klo8 jälkeen. Kahvitarpeet löytyivät ja kahvit saatiin juotua. Kenelläkään ei ollut halua viipyä leirintäalueella kovin pitkään vaan oli päästävä liikkeelle. Auto suuntasi satama-alueelle, jossa päätettiin pelata mölkkyturnaus. Turnaus meni kuitenkin aika hätiköimiseksi, koska Laineelle tuli isompi vessahätä.

Hän mietti, että menisikö pusikkoon, mutta ei mennyt. Sitten Hiihto ja Lappi kehotti menemään sataman terassilaivoille. Laine juoksi mäen alas ja tuli hetken päästä takaisin:

-Ei ne olleet auki.

Voi, voi. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa Laine auton takapenkille ja kaahata keskustaan samaiseen pubiin, jossa Hiihto ja Laine olivat jo edellisenä päivänä käyneet. Pubi sijaitsi kävelykadulla, mutta Lappi kaartoi ihan ovelle. Laine juoksi vessaan ja Lappi sekä Hiihto lähtivät viemään autoa parkkiin. Hetken päästä oli taas perinteisten aika.

Seuraavaksi käytiin katsomassa satama-alueen vanhaa linnoitusaluetta ja muitakin vanhoja rakennuksia. Sitten oli kuuluisan hiekkalinnan vuoro. Se oli ihan hieno paikka, mutta reissun hauskinta antia oli seurueen riksa-ralli. Hiihto ja Laine halusivat, että Lappi veisi heitä hiekkalinnan vieressä olleilla riksoilla. No, Lappihan oli kuskina tähän tietenkin valmis.

Ajelu lähti hyvin käyntiin, mutta sitten tuli veneenlaskupaikan betoniluiska. Lappi ajatteli, että ajaa sen yläosasta sivuttain toiselle puolelle, mutta pienikin kallistus alkoi kampeemaan riksaa satama-altaaseen. Hiihto ja Laine luulivat, että Lappi pelleilee eivätkä olleet moksiskaan vaan ottivat lonkeroa takapenkillä. Lopulta hekin tajusivat, että on tosi kyseessä, kun veneenlaskupaikan toisen laidan rotvalli lähestyi uhkaavasti. Lappi kiihdytti vauhtia, jotta riksan vänkääminen pienenisi eikä se sitten Saimaaseen mennytkään, mutta vasen takarengas osui vauhdilla rotvalliin ja homma hyytyi siihen.

Eipä siinä muuta kuin uudestaan kyytiin ja läheiselle naiselle kamera käteen, jotta hän voisi ottaa kuvan riksa-porukasta. Nainen naureskeli, että kuva olisi pitänyt ottaa jo äsken, kun oltiin menossa Saimaaseen. Sitten riksa päätettiin palauttaa, mutta Lappi otti vielä sellaisen loppukirin, että ketjut lähti ja edessä peretti farmariauto. Riksasta ei löytynyt jarruja ja porukalla oli hetken paniikki. Lappi onnistui kuitenkin kääntämään oikealle eikä kolaria tullut.

Riksa taisi vaurioitua siinä aiemmassa törmäyksessä ja siksi ketjutkin lähtivät. Se oli siis parempi palauttaa. Palauttaessa Hiihto huomasi, että riksoja oli ilmeisesti tarkoitus vuokrata eikä ottaa siitä noin vaan. No, ehkä oli parempi, että ei vuokrattu, koska taidettiin hajottaa se. Seuraavaksi olikin laivalle meno, jota Hiihto oli lupaillut jo edellisenä päivänä.

Hiihto ja Laine joutuivat juomaan perinteiset tällä kertaa muovimukista, mutta meneehän se niinkin. Laiva kävi Saimaan kanavan toisen sulun edessä ja paluumatka alkoi tuntua jo aika pitkältä, kun kaikki oli nähty mennessä. Risteily kesti kaksi tuntia ja nyt oli aika lähteä kohti Imatraa. Lappeenrannan ja Imatran välillä mentiin ABC-asemalle syömään, jossa joukkio taisi ärsyttää erästä kesätyöntekijätyttöä. Tai mistä me tiedetään oliko se kesätyöntekijä? Tai ärsyyntyikö se?

Ruoka oli hyvää ja Imatra odotti. Siellä oli tarkoitus mennä käymään aidon rajavartian luona, mutta hän ei ollutkaan paikalla, joten porukan piti tyytyä rajamuseoon. Siellä "Kaukovaaran Karia näyttelevän veli" esitteli museota vakuuttavasti. On se kumma, että mitä halvempi museo, sen parempi palvelu. Tämä museo oli ilmainen. Kaukovaara selitti kaiken mahdollisen ja joukkio oli tyytyväinen.

Sitten oli vuorossa legendaarinen Imatrankoski. Siellä oltiin paikalla ehkä turhan aikaisin ja Hiihto sekä Laine joutuivat olemaan jotakin 45 minuuttia ilman alkoholia. Otti varmasti koville. Lopulta koski avattiin, mutta toivottua Finlandiaa ei kuultu. Imatralla käytiin irkkubaarissa perinteisillä sekä kaupassa illan makkaratuokiota silmällä pitäen.

Paluumatkalla Lappeenrantaan käytiin vielä jalkaisin tutkimassa Saimaan kanavan ensimmäistä sulkua - Mälkiä nimeltään. Nyt kello näytti melkein kahdeksaa ja oli hyvä aika alkaa pelaamaan mölkkyä sekä grillaamaan makkaraa. Tässä vaiheessa reissua vesisadekin alkoi näyttelemään pientä osaa, mutta eipä se haitannut. Makkaranpaistotuokiosta voisi mainita sen, kun yksi hauskan oloinen kaveri tuli siihen grillaamaan hornetteja ja sanoi:

-Mä en oikein tajua tota hyppyrimäen ideaa.

Hiihto: -Siitä hypätään suksilla.

Lappi samaan aikaan: -Mäkihyppy.

Kyllä kai kaveri sen tiesi, mutta ihmetteli oikeutetusti, että mitä hyppyrimäki tekee keskellä leirintäaluetta. No, se on sellaista. Syönnin jälkeen suunnattiin mökkiin, mutta homma tuntui tylsältä. Oli siis lähdettävä hakemaan pelikortteja. Ne onneksi löytyivät ihan camping-alueelta eikä tarvinnut lähteä keskustaan. Kahden korttiturnauksen jälkeen oli tirsamaan vuoro ja edessä jossakin siinsi seuraava reissupäivä.

Kolmaskin reissupäivä aukeni aurinkoisena. Laine ihmetteli, kun leirintäalueen ruohonleikkaaja leikkasi nurmikkoa aika rauhalliseen tahtiin. Hetken päästä ihmettelyyn liittyi Hiihtokin. Suihkun ja kahvin jälkeen oli aika lähteä kohti Jämsää. Luumäellä käytiin katsomassa Salpalinjaa, jossa päästiin yhteen korsuunkin sisään, kun vapaaehtoisvoimin niitä hoitava taho tuli avaamaan oven. Tämän jälkeen alkoikin satamaan ja sadetta tuli pitkin päivää. Ei se reissua haitannut, kun vettä tuli lähinnä silloin, kun ajettiin tai oltiin baarissa.

Kouvolan jälkeen suunnattiin kohti pohjoista. Kuusankoskella oli kauppareissun vuoro, jonka jälkeen matka jatkui kohti Jaalaa. Jaalassa oli Suur-Jämsään kuuluvan hautausmaakierroksen aika ja sitten etsittiinkin Lapin etukäteen katselemaa näkötornia. Sekin löytyi ja pääsylipun hinnalla sai kahvia erikoisesta automaatista, josta tuli samalla sokerit, maidot ja kahvit.

Näkötornin jälkeen matka jatkui ja nyt oli edessä tai oikeastaan vasemmalla puolella Kimolan kanava. Porukka arvioi, että minkä kokoinen kanava on kyseessä. Lappi vähän arvaili, että onkohan paljon Patajoen kanavaa isompi. Sitten Laine huomasi, että kanavassa on oikein merimerkit.

Hiihto: -Patajoen kanavaan, kun laittais merimerkit, ei siihen muuta mahtuiskaan.

Kanavan toisessa päässä oli erikoinen kapistus, joka paljastui uittonosturiksi eli kanavasta oli uitettu tukkeja. Voimalaitos oli joutunut sellaisen rakentamaan, jotta saivat hyödyntää koskien virtaa omiin tarkoituksiinsa. Tämän jälkeen oli Vierumäen vuoro, jossa Hiihto ja Laine joivat jälleen perinteiset - ties monennetko tässä reissussa.

Vierumäeltä päästyämme suuntasimme Vääksyyn, jossa ensin käytiin näkötornissa ja sitten kanavalla, jossa sadekuuro vähän kastelikin reissaajia. Päivä eteni ja oli jatkettava kohti Jämsää. 80km ennen Jämsää auto kääntyi kuitenkin oikealle Padasjoelle, jossa takapenkillä hyvään vireeseen päässyt kaksikko halusi perinteisille. Nyt baarimikko tekikin oikein tujut perinteiset. Oli ainakin tupla. Ainakin. Metsästyskokemukset jaettua oli hyvä jatkaa matkaa Kellosalmelle, jossa Laine ja Lappi halusivat näyttää Hiihdolle kääntösillan. No, se tuli näytettyä, joskaan ei käännettyä.

Kellosalmelta oli luonnollista ajaa Kuhmoisiin ja siellä vielä luonnollisempaa mennä Tehiin. Laine ja Hiihto ottivat perinteiset ja Lappi halusi kahvin rahassa.

Myyjä: -Meillä on kahvi tänään ilmaista.

Jopa voi olla tuuri. Aurinko lämmitti terassilla kivasti, mutta ei sitäkään riemua haluttu loputtomiin kokea. Ennen Jämsää oli vielä päästävä käymään Hulkkiossa, jossa ei kuitenkaan ollut Hiihdon ja Laineen lempimyyjää paikalla, joten hänelle oli jätettävä kirje. Laineen ollessa tiskillä tuli hänen työnantajansa jonoon, jolloin Lappi kysyi Laineelta, että mitä mieltä tämä on nykyisestään työnantajastaan. Laine ei alkanut selittämään mitään vaan katsoi taakseen ja alkoi sitten haukkumaan tätä.

Tilanteesta ei syntynyt mitään dramaattisempaa vaan Hiihto ja Laine joivat perinteisiä ja sitten vähän muutakin. Aika pitkän terassikeskustelun jälkeen poppoo pääsi jatkamaan matkaa. Mukaan lähti yksi Laineen tuttu, joka jätettiin Seppolaan. Suur-Jämsään kuuluu aina myös sauna ja se vielä puuttui nelosesta. Hiihto ja Laine eivät olleet saaneet Lappia tilaamaan saunaa Kuhmoisista, joten Hiihto järjesti saunan porukoittensa mökiltä Koskenpäältä.

Sinne mentiin kaupan kautta ja siellä sitten saunottiin ja syötiin makkaraa. Laine myös soitteli tyttöystävälleen ja lupasi tulla yöksi kotiin. Klo22.30 Laine vietiin kotiin ja niin myös Hiihto ja Lappikin pääsivät nukkumaan hyvissä ajoin. Tällainen Suur-Jämsä tällä kertaa. Aika monta eteläisen Suomen kuntaa kuuluu jo Suur-Jämsään...