SUUR-JÄMSÄ III 8.11.2008
Kolmas Suur-Jämsä -reissu tehtiin ensimmäisen Suur-Jämsän tapaan
loppusyksyn viileinä hetkinä. Tällä kertaa Suur-Jämsään aiottiin liittää
Päijät-Hämeen hienoja pitäjiä. Reissun piti alkaa lauantaiaamuna klo8,
mutta silloin tuli Hiihdolta viestiä, että reissuauto on sanonut
työsopimuksensa irti. Auto oli jo edellisellä viikolla näyttänyt
merkkejä, että sillä ei kannattaisi kovin kauaksi paikallisen
varaosaliikkeen pihasta lähteä. Perjantaina se jouduttiin jopa
työntämään huoltoaseman pihassa pois tankilta, kun se ei lähtenyt
käyntiin.
Hiihto oli kuitenkin päättänyt, että Suur-Jämsä tehdään ja hän alkoi
sukulaisvoimin etsimään vikaa. Vika löytyi. Se oli akussa. Autossahan
oli tunnetusti hieman huono akku, mutta auton omistaja sanoi, että se
on ihan hyvä. Oli kuulemma saanut sen työkaveriltaan, joka hylkäsi sen
huonona. Totta kai sen on silloin oltava hyvä.
No, liikkeestä haettiin uusi akku. Tässä vaiheessa mukaan oli liittynyt jo
Suur-Jämsän vakiokuski Lappi, joka oli kävellyt intoa puhkuen Hiihdolle
ihmettelemään tilannetta. Akku saatiin vaihdettua, jonka jälkeen haettiin
Laine mukaan. Lappi ja Hiihto meni juomaan Laineelle kahvit. Lapilla
oli oikein pullalaatikko mukana, josta löytyi yksi Berliininmunkki.
Laineen tyttöystävä oli hieman pettynyt, kun luuli, että siellä olisi
oikein isänpäiväkakku. Hiihto kommentoi siihen:
-Jos toi on just se 10%.
Vähän ennen klo10 saatiin auton keula kohti Päijät-Hämeen keskuspaikkaa
Lahtea. Olkkolassa autoa käytettiin vielä huollossa Veholla. Harva muuten
vie vanhaa Corollaa Vehon huoltoon. Huolto onnistui ja nyt siis
vauhdilla kohti etelää. Kuhmoisissa Hiihto tarkasti vasemmasta
eturenkaasta ilmanpaineet, jotka osoittautuivat kelvollisiksi.
Hieman ennen Padasjokea auto pysähtyi kusitauolle, mutta reissun
ensimmäinen varsinainen kohde oli hotelli Tallukka Vääksyssä. Laineella
oli siihen liittyen tiukka tarina nuoruudestaan kuinka he olivat
armeija-aikana menneet märät lumipuvut päällä juomaan kuumaa rommia
Tallukan baariin. Tällä kertaa porukka ei kuumaa juomaa kylmästä kelistä
huolimatta juoneet vaan ihan perinteiset Suur-Jämsä -juomat,
valkovenäläiset.
Tallukan pihassa Lappi huomasi, että viereisen mäen päällä on näkötorni.
Sinne piti siis kivuta, mutta kipuaminen loppui tornin juurelle, koska ovi
oli lukittu. Ilmeisesti tornin ylläpitohenkilöstö ei ota huomioon, että
turisteja saattaa liikkua näin syksylläkin. Tallukasta matka jatkui
edelleen kohti Lahtea. Takapenkillä Hiihto ja Laine olivat tasaiseen
tahtiin juoneet sekä terävää että tylsää juomaa.
Saavuttaessa Lahteen Lappi halusi johdattaa joukon keskustassa
sijaitsevalle näkötornille, jonka oli etukäteen kartasta bongannut.
Mutta niinpä tietenkin, kiinnihän sekin oli. Vaikutti kyllä siltä,
että siihen torniin ei ollut yleisöllä ollut enää asiaa aikoihin.
Lappikin kyllä sitten myönsi, että hänen lähdekirjansa oli vuodelta 1991.
Hiihdolta alkoi tässä vaiheessa palaa käämit näkötornien lukossa olemiseen
niin pahasti, että ehdotti jo samaisella mäellä olevan kerrostalon
mattoparveketta käyntikohteeksi. Sinne ei kuitenkaan menty.
Näkötornin lähettyvillä oli joku sodanaikainen bunkkeri, johon Laine
ja Hiihto olivat innokkaina menossa, mutta painava ovi ei raollaan
olosta huolimatta hievahtanutkaan, koska sen eteen oli kasautunut
kaikenlaista maa-ainesta ja lehtiä. Nyt porukalla alkoi jo olla
vähitellen nälkä. Siispä ruokapaikkaa etsimään.
Laine tiesi, että vanhan Helsingintien varressa olisi Shell. Se löytyikin
suht' vaivattomasti, mutta ruokapuoli oli näin lauantaina suljettu.
Laineen ilme kuitenkin kirkastui, kun Shellin vieressä oli ravintola
- Pieni talo preerialla. Olisihan siinä ruokapuolikin ollut, mutta
Lainetta ja Hiihtoa kiinnosti viina. Laine oli paikassa käynyt
30 vuotta sitten ollessaan armeijassa viereisessä varuskunnassa. Myyjä
tiesi kertoa, että ravintola oli silloin ihan uusi.
Laine tilasi samaa juomaa kuin mitä oli aikoinaankin juonut ja huomasi
ilokseen, että hinta oli ihan SAMA! Rahayksikkö tosin oli muuttunut
markasta euroon, mutta ilo oli silti silmiinpistävä. Hiihto vitsaili
Laineelle, että sullahan taitaa olla kanta-asiakashinnat täällä. Muuten
iloa ei tuonut mikään. Esimerkiksi myyjä soitti Hiihdon ja Laineen
mielestä vain suutaan heille. Hän ei suostunut myymään lankkuakaan vaikka
se on niin Suur-Jämsä -paukku kuin olla vaan voi. Lisäksi hän sanoi, että
ei Laine ole täällä 30 vuotta sitten ollut kuin korkeintaan kantokassissa.
Laine otti tästä itseensä eikä tajunnut iloita, että myyjä piti häntä aika
nuorena.
Lähdettäessa baarista Laine pisti tupakaksi, mutta Lappi ja Hiihto
riensivät jo autolle. Lappi jopa ajoi jo risteykseenkin valmiiksi
vilkku oikealle asetettuna ja odotteli Lainetta autoon. Lappi
paineli pilliä ja kaikkien muiden päät kääntyivät, mutta Laine
ei kehdannut katsoa autolle. Corollan taakse kertyi jo jonoa, kun
Laineella oli vielä rööki huulessa. Sitten hän käveli rauhallisesti
takapenkille eikä ollut jonosta moksiskaan.
Mutta ruokapaikka piti edelleenkin löytää. Laine tiesi (luuli), että
jos jatkaa vanhaa Helsingintietä, niin löytyy ABC -huoltamo. Laine
vaikutti kuitenkin kovasti epävarmalta, joten Hiihto päätti perinteisesti
turvautua taas tiedustelupalveluun (ei FBI tai CIA). Hän tiedusteli
löytyisikö Lahdesta Helsinkiin päin ABC-palvelupistettä, niin tyttö sanoi,
että Heinolassa on.
Hiihto: -Ootko sä joku kesämoukari? Lahdesta Helsinkiin päin!
Seuraava ehdotus oli, että Mäntsälässä olisi. Sinne on matkaa Lahdesta
melkein 50km. Ei sekään kelvannut. Seuraavaksi Hiihto pyysi tytön
henkilökohtaista puhelinnumeroa, mutta ei saanut. Puhelun aikana
Laine oli kuitenkin opastanut Lapin ajamaan etsimälleen ABC-asemalle,
joten Hiihto kiitti tyttöä kohteliaasti, koska taas puhelu
tiedustelupalveluun oli auttanut.
Ruoka oli oikein maittavaa ja sitä oli riittävästi kuten seisovassa
pöydässä tapana onkin. Tähän vaiheeseen reissua Hiihto oli suunnitellut,
että käytäisiin hänen nimeään kantavassa museossa - Hiihtomuseossa.
Matkalla hiihtomuseoon takapenkkiläiset halusivat käydä vielä uudestaan
Pienessä talossa preerialla vaikka palvelu ei edellisellä kerralla
tyydyttänytkään. Käynti oli tälläkin kertaa pikaisa, jotta ehdittäisiin
Hiihtomuseoon ajoissa.
Hiihtomuseo sijaitsee Salpausselän mäkimontussa, jonne auton keula
suunnattiinkin. Ostaessaan lippuja Hiihto käytti jo legendaarista
tilauskoodia:
-Kaksi opiskelijaa ja eläkeläinen.
Lainetta nauratti kovasti ja hän sanoikin, että kauankohan toi toimii.
No, Laineen kohdallahan riski jäädä kiinni vähenee koko ajan.
Hiihtomuseossa oli vuorossa ensin näyttelyosastot ja sen jälkeen
toiminnallinen osasto, jossa varsinkin mäkihyppysimulaattori ja
ammuntapiste keräsivät Suur-Jämsä -joukkion innostuksesta ison osan.
Hiihto voitti mäkihypyssä ja Lappi ammunnassa, mutta ilmeisesti
aiemmin ammuntaa harrastamattoman Lapin suorituksessa oli jotain huijausta.
Toisaalta olivat Hiihto ja Lainekin käyttäneet alkoholia, joka on
ammunnassa kiellettyä.
Seuraavaksi porukka suuntasi kohti Hollolan kirkkoa. Matkalla piti
nähdä Tiirismaan korkea radiomasto (327m), mutta ei sitä sitten lähdetty
tarkemmin sumuisessa säässä etsimään vaan suunnattiin suoraan kirkolle.
Lappi kyseli nähdessää mutkan merkin, että kannattaako tuota uskoa.
Hiihto seutua tuntien sanoi, että ei välttämättä. Mutka kuitenkin
jatkui niin pitkälle oikealle, että Hiihto sanoi:
-Kohta näkyy auton takavalot.
Takavaloja ei kuitenkaan näkynyt. Eikä kohta paljoa muutakaan, koska
ilta alkoi hämärtymään. Hollolan kirkolla oli kuitenkin mentävä
näkötornille, koska näkötornit olivat yksi tämänkertaisen reissun
teema. Sen verran vielä oli päivänvaloa jäljellä, että maisemia näkyi,
mutta sumuinen keli haittaisi paljon. Näkötornin jälkeen joukkio
meni ihmettelemään hienoa kirkkoa.
Tämän jälkeen suunnattiin kohti isoa tietä, jota oli tarkoitus lähteä
ajelemaan kohti Tamperetta. Ilta oli pimentynyt nopeasti vaikka kello
ei ollut vielä viittäkään. Lammilla oli seuraava pysähdys, jossa
käytiin ensin pubissa ja sitten ruokakaupassa. Pubissa oli sellainen
tapahtuma, että Laine kävi vessassa, mutta tuli nopeasti pois. Lappi
oli varma, että Laine ei ehtinyt kusemaan.
Laine: -En kussutkaan. Kusiränni oli niin huonosti sijoitettu. Meen
kohta uudestaan.
No, Laine kävi hetken päästä uudestaan vessassa ja nyt suorite onnistui.
Ruokakaupassa käynnin jälkeen matka jatkui kohti Pälkänettä. Tässä
vaiheessa Hiihto halusi tehdä paukkua energiajuomasta ja jaloviinasta.
Hiihto joi ensin energiajuomatölkistä vähän, jotta viinalle tuli tilaa.
Laine antoi vinkkiä, että juomat pitää saada sekaisin.
Laine: -Laita sormi päälle ja käännä sitä.
Hiihto laittoi sormen tölkin päälle, ojensi kätensä autosta ulos ja
RAVISTI sitä! Voitte arvata, että sitten kuohusi. Kuohunnan päätteeksi
tölkissä oli juomaa tuskin puoliakaan.
Hiihto: -No, nyt tuli tilaa laittaa viinaa lisää.
Liikenne eteni tämän välin todella hitaasti. Matkavauhti oli sellaista
60-70km/h eikä Lappi viitsinyt lähteä pitkää letkaa ohittamaan. Lopulta
saavuttiin Pälkäneelle ja Lappi käänsikin keulan kohti
keskustaa. Kauaa ei Lappi ehtinyt raittia ajeleen, kun takana vilkkui
moniväriset valot. Lappi oli hieman pettynyt, kun huomasi, että mittari
näytti 60km/h vaikka nopeusrajoitus oli siinä 40.
Siviilipukuiset poliisit tulivat osoittelemaan valoilla auton sisälle
ja ulkopuolelle. Auton lisävalot oli poliisien syy pysäyttää ja Lapin
kysyessä, että ajoiko hän liian kovaa, niin poliisi sanoi, että vähän,
mutta menköön tällä kertaa varoituksella. Laine huuteli takapenkiltä
innoissaan, että Suur-Jämsää tässä tehdään. Ikään kuin se poliisia
kiinnostaisi. Sitten poliisi kysyi, että kenen
tämä auto on? Hiihto huusi takapenkiltä auton omistajan nimen ja
sitten poliisi kysyi, että kukas tämä Mari Tihovainen (nimi
muutettu) on? Kukaan autosta ei tunnustautunut Mariksi, joten poliisi
halusi lisäselvityksiä.
Hiihto selitti kuinka hän harrastaa autosuunnistusta Marin kanssa ja
siksi autossa on paljon valoja. Lopulta poliisi sanoi, että eiköhän olisi
parasta suunnistaa Jämsään. Sitten Laine keksi, että älkää puhalluttako
kuskia. Poliisi kysyi, että miksi? No, että meidän matka ei tyssää tähän.
Poliisi: -Viina kyllä haisee aika paljon.
Puhalluskoe näytti kuitenkin nollia, joten matka pääsi jatkumaan ilman
isompaa hidastusta. Tästä piinasta päästyään porukka suuntasi Pälkäneen
näkötornille. Pimeys oli jo ihan täydellistä ja täydellistä taisi olla
sekin, että Pälkäneen näkötorni oli lukossa. Ei sieltä pimeessä mitään
näkiskään. Matka jatkui mäen harjanteelta alas reittiä, jossa oli
kyltti "omalla vastuulla". Se hiukan aiheutti takapenkillä kysyviä
ilmeitä, mutta pari terävää taas toi rohkeuden takaisin. Nyt auto
lähestyi Kangasalaa ja Kangasalaa Lahdesta päin lähestyttäessä tulee
vastaan Vehoniemen kyltti. Lappi suuntasi sinne, koska siellä oli
reissun viimeinen näkötorni.
Eikö porukka jo tajunnut, että ei pimeässä käydä näkötorneissa?!
Mutta tämä käynti kannatti. Kannatti ainakin siinä mielessä, että
näkötorniin pääsi. Ylhäältä ei kyllä näkynyt MITÄÄN muuta kuin tornin
juurella olevan talon valot. Onneksi tornissa oli sanalliset selostukset
mitä tornista mihinkin suuntaan katsoessa pitäisi näkyä. Se auttoi
huomattavasti, kun sumun takia näkyvyys oli maksimissaan 30 metriä.
Kangasalan keskustassa Suur-Jämsä -poppoo suuntasi pitäjän ykköspaikkaan
- Myrskyluotoon. Pienen pieni toive oli, että Kimi olisi kantapaikassaan,
mutta eipä ollut. Hiihto ja Laine tekivät tilaukset, mutta alkoivat
höpöttään jotain, että he eivät maksa. Hiihto koitti todistaa, että
heidän ei tarvitse maksaa ottamalla rahapussistaan "Nuori Suomi" -lätkän.
Ikään kuin sillä saisi ilmaista viinaa. Ei saanut vaikka lätkää oli
käsitelty vaihtamalla tukijoiksi Alko, Olvi ja Karhu.
Laine koitti saada nuorelta naismyyjältä lupaa, että
kuski saisi tulla keittämään sen lapselle aamupuuroa. Lupaa ei tullut.
Sen sijaan tiukka keskustelu tuli erään naisen ja Laineen välille.
Nainen tuntui tietävän joka paikkakunnasta jotain. Hän väitti, että
joensuulaiset ovat huonoja tyyppejä. Laine koitti puolustaa
joensuulaisia, mutta kun selvisi, että Laine ei tunne joensuulaisia, niin
Laine hävisi sen väittelyn. Sitten Laine ja tämä suulas nainen väitteli
miehen ja naisen hygieeniaeroista ja siinäkin Laine tuntui häviävän
keskustelun. Hiihto tyytyi nauramaan vieressä. Lopulta baarista oli
pakko lähteä, kun eihän tollaista kestä kännissäkään. Lainetta oli
haukuttu mm. "hirmueläkeläiseksi". Vetäähän se mielen matalaksi.
Autossa Hiihto ja Lappi kuittaili Laineelle, että aika äkäisiä noi
karjalaisnaiset (vaikka ei kyllä selvinnyt oliko nainen karjalainen).
Tämän jälkeen mentiin Hiihdon kämpille, koska siellä odotti saunavuoro.
Itse asiassa ensimmäinen saunavuoro Laineen nimellä oli jo klo18, mutta
sillehän ei mitenkään ehditty. Puoli yhdeksältä sitten mentiin saunaan.
Laine valitti, kun mentiin Hiihdon johdolla saunaan talon alakerrassa, että
tänne varmaan eksyisi, jos yksin joutuisi menemään.
No, eikös Laine huomaa pukuhuoneessa, että häneltä unohtui pyyhe ylös.
Laine ottaa Hiihdolta avaimet unohtaen ihan täydellisesti äskeiset
kommentit ja lähtee hakemaan pyyhettä. Hiihto ja Lappi menevät löylyyn,
mutta alkavat 10 minuutin jälkeen ihmettelemään, että onko Laine nyt
eksynyt. Hiihto sanoi, että kyllä se sieltä löytää. Muutaman kerran Hiihto
koittaa kuitenkin Laineelle soittaa, mutta Laineen puhelin on kämpällä.
Lopulta Laine löytää takaisin. Aikaa meni yli 20 minuuttia matkaan, joka
olisi pitänyt tehdä kolmessa minuutissa! Mitä oli tapahtunut? Otetaan
yhteys Laineeseen.
Laine: -Kaikki meni hyvin, kun menin kämpälle. Panin oikein mieleen, että
tosta, tosta ja tosta. Sitten lähdin tulemaan takaisin, niin tulin yhden
oven taakse, joka oli lukossa. Avasin sen ja se oli vihanneskellari.
Palasin Hiihdon oven taaksen ja otin uuden vauhdin, mutta sama juttu.
Mä palasin taas Hiihdon oven taakse ja koitin olla oikein tarkka.
Mutta en mä löytänyt tänne.
Laine jatkaa kertomaansa ja Hiihto sekä Lappi nauravat kippurassa.
Laine: -Sitten siinä yhen oven takana iski paniikki. Mua alkoi paskattaan.
Mä palasin taas takaisin. Onneksi löysin Hiihdon ovelle ja menin paskalle.
Sitten uutta yritystä. Tulin sieltä käytäviä pitkin ja mua vastaan tuli
nainen ja lapsia. Kysyin, että onko mun saunavuoro täällä. Ei kuulemma
ollut.
Jokuhan olisi voinut kysyä, että missä on sauna, mutta Laine kysyi
vaan saunavuorosta. Toisaalta ei kai sellaisella voi saunavuoroa olla,
joka ei tiedä saunan sijaintia eli sikäli ihan fiksua toimintaa. Lopulta
Laine löytää saunaan. Hän oli jossakin välissä käynyt jo väärässä
rapussakin ja mennyt edestakaisin. Tuo oli kyllä reissun hauskimpia
hetkiä.
Saunassa pojat söivät makkaraa ja soittelivat nokkahuiluja. Ilta jatkui
Hiihdon kämpillä juomia juoden ja kravaattisolmua tehden. Hiihto teki
nopeasti solmun, mutta se ei Laineelle kelvannut, joten Laine lähti
ilman kravaattia matkaan. No, eipä solmiota ollut muillakaan. Porukka
suuntasi noin kilometrin päässä olevaan baariin, jossa istuuduttiin
ikkunapöytään lähelle karaokelaulajia.
Baarissa ei tuntunut aluksi tapahtuvan mitään kunnes Lapin ja Hiihdon
yllyttämänä Laine huiskutti pihalla tupakalla olevalle naiselle, joka
oli jo pitkän aikaa katsonut heitä. Nainen tuli sisälle ja sanoi, että
hän koitti katsoa karaokemonitoria, joka oli joukkion takana.
Lappi kysyi, että mistä päin naisen
suku on kotoisin. Oli kuulemma Lappeenrannasta. No, Hiihto ja Lappihan
repesivät tästä ja sanoivat, että Laineella on huonoja muistoja
karjalaisista naisista.
Kukaan ei sanonut, että Laine olisi Karjalasta, mutta nainen veti sen
johtopäätöksen. Hän alkoi tivaamaan Laineelta, että mistä päin Karjalaa
hän on. Laine sanoi, että ei kerro. Tämä nauratti porukkaa kovasti.
Ujo poika Karjalasta. Sitten Lappi antoi vihjeen, että Laine poimi
nuorempana mansikoita, niin nainen sanoi tietävänä, että "Sä oot
Nuijamaalta".
Lappi: -Ujo mansikanpoimija Nuijamaalta!
Pöydässä oli jokseenkin hauskaa. Laine kaatoi siinä tuoksinassa tuoppinsakin
kahteen kertaan, mutta onneksi toisella kertaa se oli jo aika tyhjä. No,
nainen ei saanut selvyyttä Laineen kotipaikasta ja lähti siitä vähin
äänin pois. Laine alkoi tässä vaiheessa vähän hyytymään tai väsähtämään
vai mitäköhän termiä sopisi käyttää. Hän kuitenkin tupakalle noustessaan
joutui hakemaan vauhtia lähes lattian kautta istuuduttuaan sellaiselle
matalalle ikkunalaudalle, josta Hiihto auttoi hänet ylös.
Baari-ilta jatkui tästä enää hetken. Hiihto ja Laine poistuivat ekana
kämpille ja Lappi tuli parikytä minuuttia myöhemmin perässä. Ilman
naista hänkin. Eipä siinä sitten muuta. Kämpillä vielä muutama
vitsi illan kulusta ja sitten unta palloon. Aamulla Lappi ja Laine
vielä ajelivat Jämsään, mutta se ei oikeastaan Suur-Jämsään enää
kuulunut...