SUUR-JÄMSÄ III 8.11.2008

Kolmas Suur-Jämsä -reissu tehtiin ensimmäisen Suur-Jämsän tapaan loppusyksyn viileinä hetkinä. Tällä kertaa Suur-Jämsään aiottiin liittää Päijät-Hämeen hienoja pitäjiä. Reissun piti alkaa lauantaiaamuna klo8, mutta silloin tuli Hiihdolta viestiä, että reissuauto on sanonut työsopimuksensa irti. Auto oli jo edellisellä viikolla näyttänyt merkkejä, että sillä ei kannattaisi kovin kauaksi paikallisen varaosaliikkeen pihasta lähteä. Perjantaina se jouduttiin jopa työntämään huoltoaseman pihassa pois tankilta, kun se ei lähtenyt käyntiin.

Hiihto oli kuitenkin päättänyt, että Suur-Jämsä tehdään ja hän alkoi sukulaisvoimin etsimään vikaa. Vika löytyi. Se oli akussa. Autossahan oli tunnetusti hieman huono akku, mutta auton omistaja sanoi, että se on ihan hyvä. Oli kuulemma saanut sen työkaveriltaan, joka hylkäsi sen huonona. Totta kai sen on silloin oltava hyvä.

No, liikkeestä haettiin uusi akku. Tässä vaiheessa mukaan oli liittynyt jo Suur-Jämsän vakiokuski Lappi, joka oli kävellyt intoa puhkuen Hiihdolle ihmettelemään tilannetta. Akku saatiin vaihdettua, jonka jälkeen haettiin Laine mukaan. Lappi ja Hiihto meni juomaan Laineelle kahvit. Lapilla oli oikein pullalaatikko mukana, josta löytyi yksi Berliininmunkki. Laineen tyttöystävä oli hieman pettynyt, kun luuli, että siellä olisi oikein isänpäiväkakku. Hiihto kommentoi siihen:

-Jos toi on just se 10%.

Vähän ennen klo10 saatiin auton keula kohti Päijät-Hämeen keskuspaikkaa Lahtea. Olkkolassa autoa käytettiin vielä huollossa Veholla. Harva muuten vie vanhaa Corollaa Vehon huoltoon. Huolto onnistui ja nyt siis vauhdilla kohti etelää. Kuhmoisissa Hiihto tarkasti vasemmasta eturenkaasta ilmanpaineet, jotka osoittautuivat kelvollisiksi.

Hieman ennen Padasjokea auto pysähtyi kusitauolle, mutta reissun ensimmäinen varsinainen kohde oli hotelli Tallukka Vääksyssä. Laineella oli siihen liittyen tiukka tarina nuoruudestaan kuinka he olivat armeija-aikana menneet märät lumipuvut päällä juomaan kuumaa rommia Tallukan baariin. Tällä kertaa porukka ei kuumaa juomaa kylmästä kelistä huolimatta juoneet vaan ihan perinteiset Suur-Jämsä -juomat, valkovenäläiset.

Tallukan pihassa Lappi huomasi, että viereisen mäen päällä on näkötorni. Sinne piti siis kivuta, mutta kipuaminen loppui tornin juurelle, koska ovi oli lukittu. Ilmeisesti tornin ylläpitohenkilöstö ei ota huomioon, että turisteja saattaa liikkua näin syksylläkin. Tallukasta matka jatkui edelleen kohti Lahtea. Takapenkillä Hiihto ja Laine olivat tasaiseen tahtiin juoneet sekä terävää että tylsää juomaa.

Saavuttaessa Lahteen Lappi halusi johdattaa joukon keskustassa sijaitsevalle näkötornille, jonka oli etukäteen kartasta bongannut. Mutta niinpä tietenkin, kiinnihän sekin oli. Vaikutti kyllä siltä, että siihen torniin ei ollut yleisöllä ollut enää asiaa aikoihin. Lappikin kyllä sitten myönsi, että hänen lähdekirjansa oli vuodelta 1991. Hiihdolta alkoi tässä vaiheessa palaa käämit näkötornien lukossa olemiseen niin pahasti, että ehdotti jo samaisella mäellä olevan kerrostalon mattoparveketta käyntikohteeksi. Sinne ei kuitenkaan menty.

Näkötornin lähettyvillä oli joku sodanaikainen bunkkeri, johon Laine ja Hiihto olivat innokkaina menossa, mutta painava ovi ei raollaan olosta huolimatta hievahtanutkaan, koska sen eteen oli kasautunut kaikenlaista maa-ainesta ja lehtiä. Nyt porukalla alkoi jo olla vähitellen nälkä. Siispä ruokapaikkaa etsimään.

Laine tiesi, että vanhan Helsingintien varressa olisi Shell. Se löytyikin suht' vaivattomasti, mutta ruokapuoli oli näin lauantaina suljettu. Laineen ilme kuitenkin kirkastui, kun Shellin vieressä oli ravintola - Pieni talo preerialla. Olisihan siinä ruokapuolikin ollut, mutta Lainetta ja Hiihtoa kiinnosti viina. Laine oli paikassa käynyt 30 vuotta sitten ollessaan armeijassa viereisessä varuskunnassa. Myyjä tiesi kertoa, että ravintola oli silloin ihan uusi.

Laine tilasi samaa juomaa kuin mitä oli aikoinaankin juonut ja huomasi ilokseen, että hinta oli ihan SAMA! Rahayksikkö tosin oli muuttunut markasta euroon, mutta ilo oli silti silmiinpistävä. Hiihto vitsaili Laineelle, että sullahan taitaa olla kanta-asiakashinnat täällä. Muuten iloa ei tuonut mikään. Esimerkiksi myyjä soitti Hiihdon ja Laineen mielestä vain suutaan heille. Hän ei suostunut myymään lankkuakaan vaikka se on niin Suur-Jämsä -paukku kuin olla vaan voi. Lisäksi hän sanoi, että ei Laine ole täällä 30 vuotta sitten ollut kuin korkeintaan kantokassissa. Laine otti tästä itseensä eikä tajunnut iloita, että myyjä piti häntä aika nuorena.

Lähdettäessa baarista Laine pisti tupakaksi, mutta Lappi ja Hiihto riensivät jo autolle. Lappi jopa ajoi jo risteykseenkin valmiiksi vilkku oikealle asetettuna ja odotteli Lainetta autoon. Lappi paineli pilliä ja kaikkien muiden päät kääntyivät, mutta Laine ei kehdannut katsoa autolle. Corollan taakse kertyi jo jonoa, kun Laineella oli vielä rööki huulessa. Sitten hän käveli rauhallisesti takapenkille eikä ollut jonosta moksiskaan.

Mutta ruokapaikka piti edelleenkin löytää. Laine tiesi (luuli), että jos jatkaa vanhaa Helsingintietä, niin löytyy ABC -huoltamo. Laine vaikutti kuitenkin kovasti epävarmalta, joten Hiihto päätti perinteisesti turvautua taas tiedustelupalveluun (ei FBI tai CIA). Hän tiedusteli löytyisikö Lahdesta Helsinkiin päin ABC-palvelupistettä, niin tyttö sanoi, että Heinolassa on.

Hiihto: -Ootko sä joku kesämoukari? Lahdesta Helsinkiin päin!

Seuraava ehdotus oli, että Mäntsälässä olisi. Sinne on matkaa Lahdesta melkein 50km. Ei sekään kelvannut. Seuraavaksi Hiihto pyysi tytön henkilökohtaista puhelinnumeroa, mutta ei saanut. Puhelun aikana Laine oli kuitenkin opastanut Lapin ajamaan etsimälleen ABC-asemalle, joten Hiihto kiitti tyttöä kohteliaasti, koska taas puhelu tiedustelupalveluun oli auttanut.

Ruoka oli oikein maittavaa ja sitä oli riittävästi kuten seisovassa pöydässä tapana onkin. Tähän vaiheeseen reissua Hiihto oli suunnitellut, että käytäisiin hänen nimeään kantavassa museossa - Hiihtomuseossa. Matkalla hiihtomuseoon takapenkkiläiset halusivat käydä vielä uudestaan Pienessä talossa preerialla vaikka palvelu ei edellisellä kerralla tyydyttänytkään. Käynti oli tälläkin kertaa pikaisa, jotta ehdittäisiin Hiihtomuseoon ajoissa. Hiihtomuseo sijaitsee Salpausselän mäkimontussa, jonne auton keula suunnattiinkin. Ostaessaan lippuja Hiihto käytti jo legendaarista tilauskoodia:

-Kaksi opiskelijaa ja eläkeläinen.

Lainetta nauratti kovasti ja hän sanoikin, että kauankohan toi toimii. No, Laineen kohdallahan riski jäädä kiinni vähenee koko ajan. Hiihtomuseossa oli vuorossa ensin näyttelyosastot ja sen jälkeen toiminnallinen osasto, jossa varsinkin mäkihyppysimulaattori ja ammuntapiste keräsivät Suur-Jämsä -joukkion innostuksesta ison osan. Hiihto voitti mäkihypyssä ja Lappi ammunnassa, mutta ilmeisesti aiemmin ammuntaa harrastamattoman Lapin suorituksessa oli jotain huijausta. Toisaalta olivat Hiihto ja Lainekin käyttäneet alkoholia, joka on ammunnassa kiellettyä.

Seuraavaksi porukka suuntasi kohti Hollolan kirkkoa. Matkalla piti nähdä Tiirismaan korkea radiomasto (327m), mutta ei sitä sitten lähdetty tarkemmin sumuisessa säässä etsimään vaan suunnattiin suoraan kirkolle. Lappi kyseli nähdessää mutkan merkin, että kannattaako tuota uskoa. Hiihto seutua tuntien sanoi, että ei välttämättä. Mutka kuitenkin jatkui niin pitkälle oikealle, että Hiihto sanoi:

-Kohta näkyy auton takavalot.

Takavaloja ei kuitenkaan näkynyt. Eikä kohta paljoa muutakaan, koska ilta alkoi hämärtymään. Hollolan kirkolla oli kuitenkin mentävä näkötornille, koska näkötornit olivat yksi tämänkertaisen reissun teema. Sen verran vielä oli päivänvaloa jäljellä, että maisemia näkyi, mutta sumuinen keli haittaisi paljon. Näkötornin jälkeen joukkio meni ihmettelemään hienoa kirkkoa.

Tämän jälkeen suunnattiin kohti isoa tietä, jota oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Tamperetta. Ilta oli pimentynyt nopeasti vaikka kello ei ollut vielä viittäkään. Lammilla oli seuraava pysähdys, jossa käytiin ensin pubissa ja sitten ruokakaupassa. Pubissa oli sellainen tapahtuma, että Laine kävi vessassa, mutta tuli nopeasti pois. Lappi oli varma, että Laine ei ehtinyt kusemaan.

Laine: -En kussutkaan. Kusiränni oli niin huonosti sijoitettu. Meen kohta uudestaan.

No, Laine kävi hetken päästä uudestaan vessassa ja nyt suorite onnistui. Ruokakaupassa käynnin jälkeen matka jatkui kohti Pälkänettä. Tässä vaiheessa Hiihto halusi tehdä paukkua energiajuomasta ja jaloviinasta. Hiihto joi ensin energiajuomatölkistä vähän, jotta viinalle tuli tilaa. Laine antoi vinkkiä, että juomat pitää saada sekaisin.

Laine: -Laita sormi päälle ja käännä sitä.

Hiihto laittoi sormen tölkin päälle, ojensi kätensä autosta ulos ja RAVISTI sitä! Voitte arvata, että sitten kuohusi. Kuohunnan päätteeksi tölkissä oli juomaa tuskin puoliakaan.

Hiihto: -No, nyt tuli tilaa laittaa viinaa lisää.

Liikenne eteni tämän välin todella hitaasti. Matkavauhti oli sellaista 60-70km/h eikä Lappi viitsinyt lähteä pitkää letkaa ohittamaan. Lopulta saavuttiin Pälkäneelle ja Lappi käänsikin keulan kohti keskustaa. Kauaa ei Lappi ehtinyt raittia ajeleen, kun takana vilkkui moniväriset valot. Lappi oli hieman pettynyt, kun huomasi, että mittari näytti 60km/h vaikka nopeusrajoitus oli siinä 40.

Siviilipukuiset poliisit tulivat osoittelemaan valoilla auton sisälle ja ulkopuolelle. Auton lisävalot oli poliisien syy pysäyttää ja Lapin kysyessä, että ajoiko hän liian kovaa, niin poliisi sanoi, että vähän, mutta menköön tällä kertaa varoituksella. Laine huuteli takapenkiltä innoissaan, että Suur-Jämsää tässä tehdään. Ikään kuin se poliisia kiinnostaisi. Sitten poliisi kysyi, että kenen tämä auto on? Hiihto huusi takapenkiltä auton omistajan nimen ja sitten poliisi kysyi, että kukas tämä Mari Tihovainen (nimi muutettu) on? Kukaan autosta ei tunnustautunut Mariksi, joten poliisi halusi lisäselvityksiä.

Hiihto selitti kuinka hän harrastaa autosuunnistusta Marin kanssa ja siksi autossa on paljon valoja. Lopulta poliisi sanoi, että eiköhän olisi parasta suunnistaa Jämsään. Sitten Laine keksi, että älkää puhalluttako kuskia. Poliisi kysyi, että miksi? No, että meidän matka ei tyssää tähän.

Poliisi: -Viina kyllä haisee aika paljon.

Puhalluskoe näytti kuitenkin nollia, joten matka pääsi jatkumaan ilman isompaa hidastusta. Tästä piinasta päästyään porukka suuntasi Pälkäneen näkötornille. Pimeys oli jo ihan täydellistä ja täydellistä taisi olla sekin, että Pälkäneen näkötorni oli lukossa. Ei sieltä pimeessä mitään näkiskään. Matka jatkui mäen harjanteelta alas reittiä, jossa oli kyltti "omalla vastuulla". Se hiukan aiheutti takapenkillä kysyviä ilmeitä, mutta pari terävää taas toi rohkeuden takaisin. Nyt auto lähestyi Kangasalaa ja Kangasalaa Lahdesta päin lähestyttäessä tulee vastaan Vehoniemen kyltti. Lappi suuntasi sinne, koska siellä oli reissun viimeinen näkötorni.

Eikö porukka jo tajunnut, että ei pimeässä käydä näkötorneissa?! Mutta tämä käynti kannatti. Kannatti ainakin siinä mielessä, että näkötorniin pääsi. Ylhäältä ei kyllä näkynyt MITÄÄN muuta kuin tornin juurella olevan talon valot. Onneksi tornissa oli sanalliset selostukset mitä tornista mihinkin suuntaan katsoessa pitäisi näkyä. Se auttoi huomattavasti, kun sumun takia näkyvyys oli maksimissaan 30 metriä.

Kangasalan keskustassa Suur-Jämsä -poppoo suuntasi pitäjän ykköspaikkaan - Myrskyluotoon. Pienen pieni toive oli, että Kimi olisi kantapaikassaan, mutta eipä ollut. Hiihto ja Laine tekivät tilaukset, mutta alkoivat höpöttään jotain, että he eivät maksa. Hiihto koitti todistaa, että heidän ei tarvitse maksaa ottamalla rahapussistaan "Nuori Suomi" -lätkän. Ikään kuin sillä saisi ilmaista viinaa. Ei saanut vaikka lätkää oli käsitelty vaihtamalla tukijoiksi Alko, Olvi ja Karhu.

Laine koitti saada nuorelta naismyyjältä lupaa, että kuski saisi tulla keittämään sen lapselle aamupuuroa. Lupaa ei tullut. Sen sijaan tiukka keskustelu tuli erään naisen ja Laineen välille. Nainen tuntui tietävän joka paikkakunnasta jotain. Hän väitti, että joensuulaiset ovat huonoja tyyppejä. Laine koitti puolustaa joensuulaisia, mutta kun selvisi, että Laine ei tunne joensuulaisia, niin Laine hävisi sen väittelyn. Sitten Laine ja tämä suulas nainen väitteli miehen ja naisen hygieeniaeroista ja siinäkin Laine tuntui häviävän keskustelun. Hiihto tyytyi nauramaan vieressä. Lopulta baarista oli pakko lähteä, kun eihän tollaista kestä kännissäkään. Lainetta oli haukuttu mm. "hirmueläkeläiseksi". Vetäähän se mielen matalaksi.

Autossa Hiihto ja Lappi kuittaili Laineelle, että aika äkäisiä noi karjalaisnaiset (vaikka ei kyllä selvinnyt oliko nainen karjalainen). Tämän jälkeen mentiin Hiihdon kämpille, koska siellä odotti saunavuoro. Itse asiassa ensimmäinen saunavuoro Laineen nimellä oli jo klo18, mutta sillehän ei mitenkään ehditty. Puoli yhdeksältä sitten mentiin saunaan. Laine valitti, kun mentiin Hiihdon johdolla saunaan talon alakerrassa, että tänne varmaan eksyisi, jos yksin joutuisi menemään.

No, eikös Laine huomaa pukuhuoneessa, että häneltä unohtui pyyhe ylös. Laine ottaa Hiihdolta avaimet unohtaen ihan täydellisesti äskeiset kommentit ja lähtee hakemaan pyyhettä. Hiihto ja Lappi menevät löylyyn, mutta alkavat 10 minuutin jälkeen ihmettelemään, että onko Laine nyt eksynyt. Hiihto sanoi, että kyllä se sieltä löytää. Muutaman kerran Hiihto koittaa kuitenkin Laineelle soittaa, mutta Laineen puhelin on kämpällä. Lopulta Laine löytää takaisin. Aikaa meni yli 20 minuuttia matkaan, joka olisi pitänyt tehdä kolmessa minuutissa! Mitä oli tapahtunut? Otetaan yhteys Laineeseen.

Laine: -Kaikki meni hyvin, kun menin kämpälle. Panin oikein mieleen, että tosta, tosta ja tosta. Sitten lähdin tulemaan takaisin, niin tulin yhden oven taakse, joka oli lukossa. Avasin sen ja se oli vihanneskellari. Palasin Hiihdon oven taaksen ja otin uuden vauhdin, mutta sama juttu. Mä palasin taas Hiihdon oven taakse ja koitin olla oikein tarkka. Mutta en mä löytänyt tänne.

Laine jatkaa kertomaansa ja Hiihto sekä Lappi nauravat kippurassa.

Laine: -Sitten siinä yhen oven takana iski paniikki. Mua alkoi paskattaan. Mä palasin taas takaisin. Onneksi löysin Hiihdon ovelle ja menin paskalle. Sitten uutta yritystä. Tulin sieltä käytäviä pitkin ja mua vastaan tuli nainen ja lapsia. Kysyin, että onko mun saunavuoro täällä. Ei kuulemma ollut.

Jokuhan olisi voinut kysyä, että missä on sauna, mutta Laine kysyi vaan saunavuorosta. Toisaalta ei kai sellaisella voi saunavuoroa olla, joka ei tiedä saunan sijaintia eli sikäli ihan fiksua toimintaa. Lopulta Laine löytää saunaan. Hän oli jossakin välissä käynyt jo väärässä rapussakin ja mennyt edestakaisin. Tuo oli kyllä reissun hauskimpia hetkiä.

Saunassa pojat söivät makkaraa ja soittelivat nokkahuiluja. Ilta jatkui Hiihdon kämpillä juomia juoden ja kravaattisolmua tehden. Hiihto teki nopeasti solmun, mutta se ei Laineelle kelvannut, joten Laine lähti ilman kravaattia matkaan. No, eipä solmiota ollut muillakaan. Porukka suuntasi noin kilometrin päässä olevaan baariin, jossa istuuduttiin ikkunapöytään lähelle karaokelaulajia.

Baarissa ei tuntunut aluksi tapahtuvan mitään kunnes Lapin ja Hiihdon yllyttämänä Laine huiskutti pihalla tupakalla olevalle naiselle, joka oli jo pitkän aikaa katsonut heitä. Nainen tuli sisälle ja sanoi, että hän koitti katsoa karaokemonitoria, joka oli joukkion takana. Lappi kysyi, että mistä päin naisen suku on kotoisin. Oli kuulemma Lappeenrannasta. No, Hiihto ja Lappihan repesivät tästä ja sanoivat, että Laineella on huonoja muistoja karjalaisista naisista.

Kukaan ei sanonut, että Laine olisi Karjalasta, mutta nainen veti sen johtopäätöksen. Hän alkoi tivaamaan Laineelta, että mistä päin Karjalaa hän on. Laine sanoi, että ei kerro. Tämä nauratti porukkaa kovasti. Ujo poika Karjalasta. Sitten Lappi antoi vihjeen, että Laine poimi nuorempana mansikoita, niin nainen sanoi tietävänä, että "Sä oot Nuijamaalta".

Lappi: -Ujo mansikanpoimija Nuijamaalta!

Pöydässä oli jokseenkin hauskaa. Laine kaatoi siinä tuoksinassa tuoppinsakin kahteen kertaan, mutta onneksi toisella kertaa se oli jo aika tyhjä. No, nainen ei saanut selvyyttä Laineen kotipaikasta ja lähti siitä vähin äänin pois. Laine alkoi tässä vaiheessa vähän hyytymään tai väsähtämään vai mitäköhän termiä sopisi käyttää. Hän kuitenkin tupakalle noustessaan joutui hakemaan vauhtia lähes lattian kautta istuuduttuaan sellaiselle matalalle ikkunalaudalle, josta Hiihto auttoi hänet ylös.

Baari-ilta jatkui tästä enää hetken. Hiihto ja Laine poistuivat ekana kämpille ja Lappi tuli parikytä minuuttia myöhemmin perässä. Ilman naista hänkin. Eipä siinä sitten muuta. Kämpillä vielä muutama vitsi illan kulusta ja sitten unta palloon. Aamulla Lappi ja Laine vielä ajelivat Jämsään, mutta se ei oikeastaan Suur-Jämsään enää kuulunut...