Söötti&Töötti kylässä

Söötti ja Töötti ovat käymässä Söötin vanhemmilla syömässä.

Isä: -Miltäs maistuu?
Töötti: -Mmmm...hyv...mmm...hyvältä.
Söötti: -Älä puhu ruoka suussa.
Töötti: -Mmm...no, kun kysyttiin. Vai pitäiskö kirjoittaa paperille?
Isä: -Hyvä, että maistuu.

Syönnin päätteeksi porukka siirtyy olohuoneeseen.

Töötti: -Muistatteko, kun mainitsin syönnin yhteydessä paperille kirjoittamisesta?
Äiti: -Ei nyt tule mieleen.
Söötti: -Muistetaan, muistetaan.
Isä: -Ei, kun ei muisteta. Oliko hyväkin juttu?
Töötti: -Ei ollut ei, mutta siitä tuli mieleen yksi tarina.
Isä: -Kerro heti.
Töötti: -No minäpä kerron.
Söötti: -Tule äiti. Tästä voi tulla taas pitkä ja turha juttu.
Töötti: -Meettekö pois? No menkää sitten. Menkää, menkää!
Isä: -Sinne menivät. No kerropas tarinasi.
Töötti: -Niin. En mä taida sitä enää muistaa, mutta kerronpa yhden toisen.
Isä: -No?

Isä järjestää itsensä oikein kuunteluasentoon, jossa ollaan lievässä etunojassa ottaen kyynärpäällä tukea reidestä.

Töötti: -No kerran yksi kaveri mietti mitä alkaisi harrastaan. Hän päätti alkaa hiihtämään ja kävi ostamassa sukset, sauvat ja monot.
Isä: -Monot. Heh heh.
Töötti: -Niin hiihtämisessä tarvitaan monojakin. Ei vielä kuulunut nauraa. Niin, tämä kaveri päätti alkaa hiihtämään ja osti välineet, mutta sitten hän halusikin alkaa luistelemaan ja päätti hankkia luistimet. Hän osti luistimet, mutta halusikin hiihtää ja meni hiihtämään. Oliko siinä mitään järkeä?
Isä: -Sun jutussako? No ei ollut. Heh heh.

Naisväki tulee takaisin olohuoneeseen.

Isä: -Tulkaas kuunteleen, kun Tepa kertoo hauskoja juttuja. Kerro uudestaan se hiihtojuttu.
Töötti: -Niin, enhän mä muita kertonutkaan.
Söötti: -Eikä sun tarvi kertoo sitäkään enää.
Isä: -Ei kun siinä oli mahdottoman hyvä käänne lopussa.
Söötti: -Isä on aina tollainen hupsu. Oikeesti haluaa, että me lähdettäis kotiin.
Isä: -Eipäs, kun nyt juodaan kahvit.
Töötti: -Juups.

Niinpä he juovat kahvit ja jatkavat rupattelua. En tiedä jatkoiko Töötti loistavaa tarinointiaan...