SAARIJÄRVI 11.4.2009
Huhtikuinen lauantai valkeni luvattua kylmempänä, mutta silti
reissuun piti päästä. Ja mikäpä siinä, reissut on aina mukavia. Kuskiksi
istahti totutusti Lappi ja takapenkillä vasenta laitaa piti pystyssä
Laine ja oikeata laitaa edusti Hiihto. Aluksi autossa ei kuitenkaan
Lainetta ollut vaan hänet piti hakea.
Lappi ja Hiihto kehittelivät pienen jäynän, kun laittoivat teippiä
ja tussia käyttäen Laineen oveen nimen Laine. Peittivät siis oikean
nimen ja kirjoittivat tilalle Laine. Lainehan ei tätä huomannut vaikka
lähtiessä oikein poseerasi valokuvassakin, jossa nimilappu näkyi. No,
tästä tapauksesta myöhemmin lisää.
Aamupalat oli Laineella syöty, joten matka saattoi alkaa. Etukäteen
oli sovittu, että Saarijärvi olisi kaukaisin paikka, jossa tämänkertaisella
päivän reissulla käytäisiin. Ensimmäinen pysähdys on Korpilahdella,
jossa porukka käy ensin baarissa pelaamassa biljarditurnauksen, jonka
Laine tietenkin voittaa. Sen jälkeen Hiihto ja Laine käyvät kaupassa
täydentämässä juomavarantojaan. Hiihto päättää jättää sisälle mennessään
kaksi tyhjää tölkkiä palautuskoneen luo laittaakseen ne sitten tullessa
sisään, koska koneella on jonoa. Palattuaan Hiihto huomaa, että tölkit
ovat hävinneet. Hiihto päättää marssia autolle, mutta Laine ei tiedä
tilannetta vaan odottaa kassajonossa Hiihdolta kuittia. No, ei tilanne
siihen kaatunut - Laine vaan joutui odottamaan turhaan.
Tästä matka jatkuu Jyväskylään, jossa Hiihto haluaa käyttää joukkiota
siskollaan, mutta tämä ei sattunut olemaan kotona. Matka voi siis jatkua
saman tien. Nyt takapenkkiläiset suunnittelevat perinteisen museokäynnin
kohdepaikkaa ja päätyvät Tikkakosken ilmailumuseoon. Sinne siis. Matka
Tikkakoskelle taittuu mukavia maalaisteitä Puuppolan kautta.
Puuppolassa Laineen puhelin soi. Hänen tyttöystävänsä soittaa tiukkaan
sävyyn, että MIKSI HEIDÄN OVESSAAN LUKEE LAINE?! Lainehan on tästä täysin
tietämätön, mutta nauruksihan se pistää hänelläkin. Joku Laineen
tyttöystävän kaveri oli tullut kylään ja empinyt pitkään oven takana, että
uskaltaako soittaa ovikelloa, kun ovessa lukee outo nimi. Tilanne oli
vallan hulvaton ja nauratti pitkään.
Ilmailumuseossa Hiihto meni ostamaan lippuja ja sanoi kuten reissussa
pitääkin: "Kaksi opiskelijaa ja eläkeläinen." Kassaneiti alkoi tivaamaan
opiskelijakortteja, mutta niitä ei sattunut olemaan mukana. Laineen
eläkeläisyyttä tyttö ei epäillyt lainkaan. Lopulta tilanne laukesi,
kun tyttö antoi periksi ja jälleen oli alennustemppu toiminut. Jatkossa
pitää varmaan keksiä jotain uutta.
Lentokoneet olivat oikein mallikkaita. Lähinnä sotailmailuunhan museo
liittyi, mutta mikäs siinä. Laine esitti kaikkein tietävintä ja selitti
miksi lentokoneet on tehty sellaisista pienistä palasista, jotta ne
kestäisivät paremmin. Selitys oli uskottava. Porukan kierreltyä ja käytyä
muutaman koneen ohjaamossa oli vuorossa munkkikahvit ja poistuminen.
Pihalla käytyään Laine haki vielä kaksi muovimukia pähkinöitä varten.
Jotta Tikkakoskelta pääsisi Saarijärvelle olisi järkevintä lähteä Uuraisille.
Sinne lähdettiinkin ja siellä poppoo meni ravintola Wanvaan Mestaan. Hiihto
ja Laine tilasivat perinteiset, mutta saivatkin jotkin vodkapaukut. Se ei
heitä horjuttanut. Pöydässä Laine alkoi taittelemaan edellisillan
baarilippuaan lentokoneeksi. Hiihto sanoi Laineen ilmailumuseoselitystä
mukaillen:
-Eikö se kannattais repiä palasiksi, että kestäis paremmin?
Laine ei sitä palasiksi repinyt vaan taitteli hienon koneen. Oli
ensilennon aika. Kone putosi Laineen edessä olevaan drinkkilasiin. Se siitä.
Laine oli jo aamulla luvannut, että porukka näkee tänään auringon. Ajaksi
hän lupasi klo14.30. Nyt se lähestyi. Laine ei täysin pilvistä taivasta
katsoessaan keksinyt muuta kuin kysyä myyjältä:
-Onko sulla mitään matkailuesitettä? Tai jotain kuvaa, jossa olisi
aurinko?
Myyjällä ei ollut tai hän ei ainakaan antanut. Hiihdolla on aina auton
takakontissa viinaa, jos sattuu tulemaan äkkilähtö päivänä, jolloin
Alko on kiinni. Alko oli kiinni nytkin, mutta sillä ei ollut väliä. Se
sen sijaan oli hauskaa, kun Hiihto kaivoi takakontista puolitoista
vuotta vanhan pullon ja sanoi, että eiköhän tämä ole jo juotu ja jätti
sen baarin pihaan.
Nyt Saarijärvelle oli matkaa enää alle 30km. Matka olisi taittunut
sinne vartissa, mutta Lappi huomasi kyltin: TARMO MANNIN PATSAS. Eipä
ole tämä porukka jättänyt montaa vastaavaa kylttiä tarkastamatta, joten
tämäkin oli lähdettävä katsomaan. Kyltissä ei ollut mitään etäisyyttä, joten
he kysyivät heti hiekkatien alussa kahdelta tytöltä, että kuinka kaukana
patsas on. Oli kuulemma heti seuraavan sillan jälkeen.
No, paikkahan löydettiin, mutta patsasta ei tuntunut kukaan näkevän. Pihassa
oli kyllä sellainen nelikulmainen parimetrinen kivi, mutta siinä ei ollut
mitään laattaa tai muutakaan taiteeseen viittaavaa. Sitä ei pisempään
murehdittu vaan mentiin kurkkaamaan viereiseen Myllykahvilaan, että
mikä meno siellä on. Ovessa oli avain, joten Hiihtohan oli sisällä ennen kuin
käskettiin, mutta samalla tuli mies ulos tupakalle ja niinpä porukka jäi
hänen juttusilleen.
Paljastui, että kahvila ei ole mikään yleinen kahvila vaan auki tilauksesta
ja että Tarmo Mannin patsas oli juuri se kivi, jota porukka ihmetteli.
Mies kertoi myös mitä kaikkea hän järjestää. Järjestyy kuulemma aika
monenlaiset karkelot ja muonaa varsinkin. Kohtalaisen useaan lauseeseen
mies sai mahdutettu kuhat, lohet, riekot ja peurapaistitkin.
Kovasti mies puhui patsaan puolesta, kun meistä ei kukaan ymmärtänyt siitä
mitään. Varsinaisiksi taiteentuntijoiksi hän porukkaa kehui, jos eivät
siinä taidetta näkisi.
-Helsingin terävät, kun ovat katsoneet patsasta ja juoneet shampanjaa, niin
ovat alkaneet näkemään siinä vaikka mitä.
Näin mies sanoi ja naurahti itsekin, että ei hänkään siinä selvinpäin
mitään taidetta näe. Heppu esitteli meille Myllykahvilan sisusta, jossa
oli hienot tilat kolmessa kerroksessa. Lisäksi pihalla olisi ollut
useampaakin saunaa sekä korsuteatteri.
Lähtiessä Laine vielä kysyi, että järjestyykö pontikkaa?
Mies sanoi, että menee kaksi viikkoa. Samalla kosken toisella puolella
hiippaili joku hippi, joten Laine sanoikin:
-Nopeestipa sä sähkötit pontikkamiehelle.
Mutta porukalla alkoi olla nälkä - varsinkin, kun tyyppi oli koko ajan
puhunut peurapaisteista. Hän selosti vähän mimmosia ruokapaikkoja
Saarijärvellä olisi, joten niitä lähdettiin etsimään. Lappi kurvaili
kerran kylän halki ja kun mitään ei löytynyt, niin takapenkiltä tuli
käsky: -Hirvaskankaalle!
Näin oli Saarijärvi nähty. Hieno paikka. Hirvaskangaskin oli hieno paikka
vaikka joku romantikko saattaisi tykätä enempi vanhasta Essosta. Seisova
pöytä tarjosi hienot antimet ja niitä oli mukava alkaa syömään. Sitten
viereisen sermin taakse alkaa kokoontumaan poliiseja. Kaksi on Hiihdon
sanojen mukaan oikein Marja-Liisoja. Eipä siinä mitään. Olihan siinä
turvallista syödä.
Laineelle ja Hiihdolle tuli kuitenkin pientä kinaa vanhemmasta ja
nuoremmasta konstaapelista, joten Laineen oli mentävä kysymään oikeata
vastausta. Oikea vastaus ei Lainetta miellyttänyt vaan hän tokaisi,
että perkele. Poliisi siihen: -Voititko vai hävisitkö?
Ruokailun lomassa Laine aloitti taas jonkun tarinan tyyliin: -Mä oon
kyllä kertonut tän aiemminkin... ja purskahti oitis nauruun. Samalla häntä
kehotetaan kertomaan joku toinen tarina, mutta Laine vaan kääntyy katsomaan
taakseen. Tämäkin tilanne nauratti niin maan perusteellisesti.
Ruoka oli täyttänyt mahan, joten matka saattoi jatkua. Tässä vaiheessa
vähän kaikkia alkoi väsyttämään ja taas heräsi idea, että pitäisikö
reissuihin määrätä pakolliset äkkikuolemat, mutta niihin ei nyt ollut
aikaa. Suolahdessa mentiin taas paikalliseen ja Lappi sai houkuteltua
Laineen kysymään, missä on Mansikkamäen hyppyrimäki. Suolahdessa on
kyllä hyppyrimäki, mutta ei sen mikään Mansikkamäki pitänyt olla.
Laine sai kuitenkin tarkat ajo-ohjeet mäelle ja ihmetystä herätti, kun
myöhemmin Suolahden lähettyviltä löytyi useampikin mansikkaan viittaava
nimi. Mäkeä etsittiin myöhemmin, mutta yksi tyyppi tuli Laineen mentyä
terassille tupakalle kysymään Lapilta ja Hiihdolta, että mihin Ari meni?
Lappi vastasi oitis, että terassille tupakalle. Tyyppi haki pöydästään
tupakkavehkeet ja meni terassille, jossa ei ollut muita kuin Laine ja
sanoi:
-Et sä ookkaan Ari!
Eipä ollut ei, mutta hauskaa oli. Suolahdesta matka jatkuikin jo kohti
Jyväskylää, mutta Laukaan kautta. Matkalla käytiin kävelemässä yhdellä
kanavalla ja sen ympäristössä, josta löytyi köysirata kosken yli, mutta
kukaan ei siihen uskaltautunut. Ehkä hyvä niin. Laukaassa ei tehty muuta
kuin ajettiin yksi rinki kylällä ja jatkettiin matkaa. Loppumatka
Jyväskylään taittui Lievestuoreen kautta.
Vaajakoskella Hiihto soittaa kaverilleen ja pyytää koko poppoon sille
kylään. Sehän käy. Auto suuntaa Kangasvuoreen, jossa vietetään puoli
tuntia ja katsellaan, kun kaksi koiraa repii teipillä suljettuja
maitopurkkeja auki. Tämän jälkeen Hiihto ja Laine haluavat baariin,
mutta en ole varma kuinka aitoa tämä haluaminen oli, koska yhteensä
neljän baarin ovella he käyvät, mutta eivät mene portsaria
pisemmälle, koska eivät saa pitää takkeja päällä.
Eniten tilanne kärjistyy Vankkurin edessä, jossa on porukkaa tupakalla ja
muutama mannekin. Laine kysyy, että tarviiko takki jättää narikkaan, niin
hän saa vastauksen, että tarvii. Laine sanoo, että ei me sitten tulla,
niin siihen yksi manne sanoo, että miksette.
Laine: -Mulla on niin monta pulloa povessa.
Manne: -Sä voit mennä museoon.
Laine: -Jaa, jaa. Mutta ei me tulla, kun ei saa pitää takkia.
Manne: -Ei tarvi enää kantaa pulloa povessa, voi mennä museoon.
Vaikka kuinka pelottaisikin nauraa romani-väestölle, niin nyt oli
pakko. No, siitä sitten hiivittiin vähitellen autolle ja lähdettiin
kohti Jämsää. Saalahdella paloi vielä pääsiäiskokon jäännökset ja
baarissa näytti oleven porukkaa oikein takit päällä, joten sinne
Hiihto ja Laine tietenkin menivät. Eipä siellä mikään kova
meno ollut, joten matka saattoi jatkua. Lappi oli sanonut jo lähtiessä,
että Jämsässä hän ei baariin mene, joten Laine vietiin Seiloriin ja
Hiihto taksikopille, joten Lappi pääsi ajoissa nukkumaan...