SAARIJÄRVI 11.4.2009

Huhtikuinen lauantai valkeni luvattua kylmempänä, mutta silti reissuun piti päästä. Ja mikäpä siinä, reissut on aina mukavia. Kuskiksi istahti totutusti Lappi ja takapenkillä vasenta laitaa piti pystyssä Laine ja oikeata laitaa edusti Hiihto. Aluksi autossa ei kuitenkaan Lainetta ollut vaan hänet piti hakea.

Lappi ja Hiihto kehittelivät pienen jäynän, kun laittoivat teippiä ja tussia käyttäen Laineen oveen nimen Laine. Peittivät siis oikean nimen ja kirjoittivat tilalle Laine. Lainehan ei tätä huomannut vaikka lähtiessä oikein poseerasi valokuvassakin, jossa nimilappu näkyi. No, tästä tapauksesta myöhemmin lisää.

Aamupalat oli Laineella syöty, joten matka saattoi alkaa. Etukäteen oli sovittu, että Saarijärvi olisi kaukaisin paikka, jossa tämänkertaisella päivän reissulla käytäisiin. Ensimmäinen pysähdys on Korpilahdella, jossa porukka käy ensin baarissa pelaamassa biljarditurnauksen, jonka Laine tietenkin voittaa. Sen jälkeen Hiihto ja Laine käyvät kaupassa täydentämässä juomavarantojaan. Hiihto päättää jättää sisälle mennessään kaksi tyhjää tölkkiä palautuskoneen luo laittaakseen ne sitten tullessa sisään, koska koneella on jonoa. Palattuaan Hiihto huomaa, että tölkit ovat hävinneet. Hiihto päättää marssia autolle, mutta Laine ei tiedä tilannetta vaan odottaa kassajonossa Hiihdolta kuittia. No, ei tilanne siihen kaatunut - Laine vaan joutui odottamaan turhaan.

Tästä matka jatkuu Jyväskylään, jossa Hiihto haluaa käyttää joukkiota siskollaan, mutta tämä ei sattunut olemaan kotona. Matka voi siis jatkua saman tien. Nyt takapenkkiläiset suunnittelevat perinteisen museokäynnin kohdepaikkaa ja päätyvät Tikkakosken ilmailumuseoon. Sinne siis. Matka Tikkakoskelle taittuu mukavia maalaisteitä Puuppolan kautta.

Puuppolassa Laineen puhelin soi. Hänen tyttöystävänsä soittaa tiukkaan sävyyn, että MIKSI HEIDÄN OVESSAAN LUKEE LAINE?! Lainehan on tästä täysin tietämätön, mutta nauruksihan se pistää hänelläkin. Joku Laineen tyttöystävän kaveri oli tullut kylään ja empinyt pitkään oven takana, että uskaltaako soittaa ovikelloa, kun ovessa lukee outo nimi. Tilanne oli vallan hulvaton ja nauratti pitkään.

Ilmailumuseossa Hiihto meni ostamaan lippuja ja sanoi kuten reissussa pitääkin: "Kaksi opiskelijaa ja eläkeläinen." Kassaneiti alkoi tivaamaan opiskelijakortteja, mutta niitä ei sattunut olemaan mukana. Laineen eläkeläisyyttä tyttö ei epäillyt lainkaan. Lopulta tilanne laukesi, kun tyttö antoi periksi ja jälleen oli alennustemppu toiminut. Jatkossa pitää varmaan keksiä jotain uutta.

Lentokoneet olivat oikein mallikkaita. Lähinnä sotailmailuunhan museo liittyi, mutta mikäs siinä. Laine esitti kaikkein tietävintä ja selitti miksi lentokoneet on tehty sellaisista pienistä palasista, jotta ne kestäisivät paremmin. Selitys oli uskottava. Porukan kierreltyä ja käytyä muutaman koneen ohjaamossa oli vuorossa munkkikahvit ja poistuminen. Pihalla käytyään Laine haki vielä kaksi muovimukia pähkinöitä varten.

Jotta Tikkakoskelta pääsisi Saarijärvelle olisi järkevintä lähteä Uuraisille. Sinne lähdettiinkin ja siellä poppoo meni ravintola Wanvaan Mestaan. Hiihto ja Laine tilasivat perinteiset, mutta saivatkin jotkin vodkapaukut. Se ei heitä horjuttanut. Pöydässä Laine alkoi taittelemaan edellisillan baarilippuaan lentokoneeksi. Hiihto sanoi Laineen ilmailumuseoselitystä mukaillen:

-Eikö se kannattais repiä palasiksi, että kestäis paremmin?

Laine ei sitä palasiksi repinyt vaan taitteli hienon koneen. Oli ensilennon aika. Kone putosi Laineen edessä olevaan drinkkilasiin. Se siitä. Laine oli jo aamulla luvannut, että porukka näkee tänään auringon. Ajaksi hän lupasi klo14.30. Nyt se lähestyi. Laine ei täysin pilvistä taivasta katsoessaan keksinyt muuta kuin kysyä myyjältä:

-Onko sulla mitään matkailuesitettä? Tai jotain kuvaa, jossa olisi aurinko?

Myyjällä ei ollut tai hän ei ainakaan antanut. Hiihdolla on aina auton takakontissa viinaa, jos sattuu tulemaan äkkilähtö päivänä, jolloin Alko on kiinni. Alko oli kiinni nytkin, mutta sillä ei ollut väliä. Se sen sijaan oli hauskaa, kun Hiihto kaivoi takakontista puolitoista vuotta vanhan pullon ja sanoi, että eiköhän tämä ole jo juotu ja jätti sen baarin pihaan.

Nyt Saarijärvelle oli matkaa enää alle 30km. Matka olisi taittunut sinne vartissa, mutta Lappi huomasi kyltin: TARMO MANNIN PATSAS. Eipä ole tämä porukka jättänyt montaa vastaavaa kylttiä tarkastamatta, joten tämäkin oli lähdettävä katsomaan. Kyltissä ei ollut mitään etäisyyttä, joten he kysyivät heti hiekkatien alussa kahdelta tytöltä, että kuinka kaukana patsas on. Oli kuulemma heti seuraavan sillan jälkeen.

No, paikkahan löydettiin, mutta patsasta ei tuntunut kukaan näkevän. Pihassa oli kyllä sellainen nelikulmainen parimetrinen kivi, mutta siinä ei ollut mitään laattaa tai muutakaan taiteeseen viittaavaa. Sitä ei pisempään murehdittu vaan mentiin kurkkaamaan viereiseen Myllykahvilaan, että mikä meno siellä on. Ovessa oli avain, joten Hiihtohan oli sisällä ennen kuin käskettiin, mutta samalla tuli mies ulos tupakalle ja niinpä porukka jäi hänen juttusilleen.

Paljastui, että kahvila ei ole mikään yleinen kahvila vaan auki tilauksesta ja että Tarmo Mannin patsas oli juuri se kivi, jota porukka ihmetteli. Mies kertoi myös mitä kaikkea hän järjestää. Järjestyy kuulemma aika monenlaiset karkelot ja muonaa varsinkin. Kohtalaisen useaan lauseeseen mies sai mahdutettu kuhat, lohet, riekot ja peurapaistitkin.

Kovasti mies puhui patsaan puolesta, kun meistä ei kukaan ymmärtänyt siitä mitään. Varsinaisiksi taiteentuntijoiksi hän porukkaa kehui, jos eivät siinä taidetta näkisi.

-Helsingin terävät, kun ovat katsoneet patsasta ja juoneet shampanjaa, niin ovat alkaneet näkemään siinä vaikka mitä.

Näin mies sanoi ja naurahti itsekin, että ei hänkään siinä selvinpäin mitään taidetta näe. Heppu esitteli meille Myllykahvilan sisusta, jossa oli hienot tilat kolmessa kerroksessa. Lisäksi pihalla olisi ollut useampaakin saunaa sekä korsuteatteri. Lähtiessä Laine vielä kysyi, että järjestyykö pontikkaa? Mies sanoi, että menee kaksi viikkoa. Samalla kosken toisella puolella hiippaili joku hippi, joten Laine sanoikin:

-Nopeestipa sä sähkötit pontikkamiehelle.

Mutta porukalla alkoi olla nälkä - varsinkin, kun tyyppi oli koko ajan puhunut peurapaisteista. Hän selosti vähän mimmosia ruokapaikkoja Saarijärvellä olisi, joten niitä lähdettiin etsimään. Lappi kurvaili kerran kylän halki ja kun mitään ei löytynyt, niin takapenkiltä tuli käsky: -Hirvaskankaalle!

Näin oli Saarijärvi nähty. Hieno paikka. Hirvaskangaskin oli hieno paikka vaikka joku romantikko saattaisi tykätä enempi vanhasta Essosta. Seisova pöytä tarjosi hienot antimet ja niitä oli mukava alkaa syömään. Sitten viereisen sermin taakse alkaa kokoontumaan poliiseja. Kaksi on Hiihdon sanojen mukaan oikein Marja-Liisoja. Eipä siinä mitään. Olihan siinä turvallista syödä.

Laineelle ja Hiihdolle tuli kuitenkin pientä kinaa vanhemmasta ja nuoremmasta konstaapelista, joten Laineen oli mentävä kysymään oikeata vastausta. Oikea vastaus ei Lainetta miellyttänyt vaan hän tokaisi, että perkele. Poliisi siihen: -Voititko vai hävisitkö?

Ruokailun lomassa Laine aloitti taas jonkun tarinan tyyliin: -Mä oon kyllä kertonut tän aiemminkin... ja purskahti oitis nauruun. Samalla häntä kehotetaan kertomaan joku toinen tarina, mutta Laine vaan kääntyy katsomaan taakseen. Tämäkin tilanne nauratti niin maan perusteellisesti.

Ruoka oli täyttänyt mahan, joten matka saattoi jatkua. Tässä vaiheessa vähän kaikkia alkoi väsyttämään ja taas heräsi idea, että pitäisikö reissuihin määrätä pakolliset äkkikuolemat, mutta niihin ei nyt ollut aikaa. Suolahdessa mentiin taas paikalliseen ja Lappi sai houkuteltua Laineen kysymään, missä on Mansikkamäen hyppyrimäki. Suolahdessa on kyllä hyppyrimäki, mutta ei sen mikään Mansikkamäki pitänyt olla.

Laine sai kuitenkin tarkat ajo-ohjeet mäelle ja ihmetystä herätti, kun myöhemmin Suolahden lähettyviltä löytyi useampikin mansikkaan viittaava nimi. Mäkeä etsittiin myöhemmin, mutta yksi tyyppi tuli Laineen mentyä terassille tupakalle kysymään Lapilta ja Hiihdolta, että mihin Ari meni? Lappi vastasi oitis, että terassille tupakalle. Tyyppi haki pöydästään tupakkavehkeet ja meni terassille, jossa ei ollut muita kuin Laine ja sanoi:

-Et sä ookkaan Ari!

Eipä ollut ei, mutta hauskaa oli. Suolahdesta matka jatkuikin jo kohti Jyväskylää, mutta Laukaan kautta. Matkalla käytiin kävelemässä yhdellä kanavalla ja sen ympäristössä, josta löytyi köysirata kosken yli, mutta kukaan ei siihen uskaltautunut. Ehkä hyvä niin. Laukaassa ei tehty muuta kuin ajettiin yksi rinki kylällä ja jatkettiin matkaa. Loppumatka Jyväskylään taittui Lievestuoreen kautta.

Vaajakoskella Hiihto soittaa kaverilleen ja pyytää koko poppoon sille kylään. Sehän käy. Auto suuntaa Kangasvuoreen, jossa vietetään puoli tuntia ja katsellaan, kun kaksi koiraa repii teipillä suljettuja maitopurkkeja auki. Tämän jälkeen Hiihto ja Laine haluavat baariin, mutta en ole varma kuinka aitoa tämä haluaminen oli, koska yhteensä neljän baarin ovella he käyvät, mutta eivät mene portsaria pisemmälle, koska eivät saa pitää takkeja päällä.

Eniten tilanne kärjistyy Vankkurin edessä, jossa on porukkaa tupakalla ja muutama mannekin. Laine kysyy, että tarviiko takki jättää narikkaan, niin hän saa vastauksen, että tarvii. Laine sanoo, että ei me sitten tulla, niin siihen yksi manne sanoo, että miksette.

Laine: -Mulla on niin monta pulloa povessa.

Manne: -Sä voit mennä museoon.

Laine: -Jaa, jaa. Mutta ei me tulla, kun ei saa pitää takkia.

Manne: -Ei tarvi enää kantaa pulloa povessa, voi mennä museoon.

Vaikka kuinka pelottaisikin nauraa romani-väestölle, niin nyt oli pakko. No, siitä sitten hiivittiin vähitellen autolle ja lähdettiin kohti Jämsää. Saalahdella paloi vielä pääsiäiskokon jäännökset ja baarissa näytti oleven porukkaa oikein takit päällä, joten sinne Hiihto ja Laine tietenkin menivät. Eipä siellä mikään kova meno ollut, joten matka saattoi jatkua. Lappi oli sanonut jo lähtiessä, että Jämsässä hän ei baariin mene, joten Laine vietiin Seiloriin ja Hiihto taksikopille, joten Lappi pääsi ajoissa nukkumaan...