RUOVESI 15.12.2007
Vuoden toiseksi pimein lauantai koitti valjeta ja
Retkimono haki Lämpösen kyytiin ja suunnaksi Alhojärvi,
jossa auto vaihtui hieman reissuhenkisempään. Tässä
vaiheessa olttin puolisen tuntia aikataulua jäljessä,
joten Lämpönen ajoi ensimmäisen osuuden
Lapinvuoren Nesteelle, jossa pantiin tankki
täyteen bensaa ja Retkimono siirtyi ratin taakse.
Ensimmäiseksi ajettiin Kokkolaan (5km Orivedeltä Jämsään
päin) ja sieltä kohti Juupajoen kirkkoa. Juupajoen
kirkolle johtaa Suomen jouheimpia asfalttiteitä, mutta
nyt keli oli sen verran liukas, että G-voimista
ei päästy nauttimaan. Kirkolla vietettiin lyhyt
kuvaussessio ja matka jatkui Juupajoen keskustaajamaan
Korkeakoskelle.
Talvihan on hieman huono ajankohta nähtävyysreissulle,
mutta Korkeakoskella piti käydä katsomassa itse koskea,
jota Retkimono ei ollut ennen nähnyt. Korkeakoskelta
matka jatkui kohti Ruovettä. Matkalla käytiin Ryövärin
kuopalla ja Kautun kanavan kääntösillalla.
Ruovedellä oli vuorossa Runebergin lähde, kirpputori ja sitten
joku vanha rautamasuuni, josta nyt ei enempää tietoa
ole. Sitten olikin nälkä ja eräs nainen suostui
tekemään retkueelle leikkeet.
Talvella on kiire, koska valoisaa aikaa ei liiemmin ole,
siispä eteenpäin. Syvinkisalmen sillan kautta mentiin
katsomaan "Hämeen kauneinta" seutua Salusjärvelle, joka
nyt toki oli ihan siisti; kesällä varsinkin voisi olla.
Seuraavaksi oli vuorossa Vilppula, jossa Retkimono kävi
"Mulla onkin tankki täynnä" -huoltsikalla nauttimassa kahvit,
josta siirryttiin etsimään Mäntän kerrostaloaluetta. Aluetta
ei meinannut millään löytyä, joten Retkimono rohkaistui kysyä
neuvoa kahdelta tytöltä. Lämpöselle tuli samalla kokonaamakramppi,
mutta ympäröivä väki ei siitä häkeltynyt.
No kerrostaloalue löytyi, mutta eipä sillä nyt ollut mitään väliä,
koska klo16 alkaisi keilailuvuoro. Retkimono ja Lämpönen siirtyivät
siis Mäntän keilahallille, jossa he ottivat tunnin verran toisistaan
mittaa. Sielläkään heidän ulkoiselle olemukselleen ei pahemmin
naureskeltu kuten ei oikein muuallakaan. Ainoa taho, joka reissun
aikana siihen puuttui oli eräs valokuvaa ottanut nainen
Ruovedellä, joka pitkään intti Retkimonolle, että älä ole noin vakava.
Retkimonon imagoon kuuluu olla vakava, jota nainen ei tietenkään
voinut tietää, kun Retkimono ei esitellyt itseään. Keilailun jälkeen
Lämpönen katseli kelloa, koska oli luvannut, että reissu on ohi klo18
mennessä. Siispä aikaa oli vielä vähän. Hän kehotti Retkimonoa
testaamaan Corollan maasto-ominaisuuksia Mäntän pururadalla ja
hyväksihän ne osoittautuivat.
Auto ilmestyi lopulta Orivesi-Keuruu -tielle, jota piti vähän matkaa
ajaa Keuruulle päin, jotta päästäisiin Jämsäntielle. Tullaan siihen
Siwa-risteykseen, josta oikealle kääntyen pääsee kohti Jämsää.
Mutta mitä tekee Retkimono, kun vasemmalta tulee henkilöauto ja linja-auto?
Retkimono jää odottamaan. Lämpönen huutaa, että mene, mene! Tämä on
päätie!
Retkimono ei mene. Lopulta hän menee. Syyksi hän sanoi, että luuli
Lämpösen taas yrittävän vievän häntä. No nyt siis saatiin
auton keula kohti kotia. Aikaa oli vielä sen verran, että Jämsässä käytiin
näyttäytymässä Laineella, mutta itse isäntä ei vaivautunut oleen
paikalla. Sellainen päiväreissu tällä kertaa. Lämpönen kaatoi aamu
kympistä aina klo18 asti, mutta se sitten jo riittikin hänelle...