RUOVESI 15.12.2007

Vuoden toiseksi pimein lauantai koitti valjeta ja Retkimono haki Lämpösen kyytiin ja suunnaksi Alhojärvi, jossa auto vaihtui hieman reissuhenkisempään. Tässä vaiheessa olttin puolisen tuntia aikataulua jäljessä, joten Lämpönen ajoi ensimmäisen osuuden Lapinvuoren Nesteelle, jossa pantiin tankki täyteen bensaa ja Retkimono siirtyi ratin taakse.

Ensimmäiseksi ajettiin Kokkolaan (5km Orivedeltä Jämsään päin) ja sieltä kohti Juupajoen kirkkoa. Juupajoen kirkolle johtaa Suomen jouheimpia asfalttiteitä, mutta nyt keli oli sen verran liukas, että G-voimista ei päästy nauttimaan. Kirkolla vietettiin lyhyt kuvaussessio ja matka jatkui Juupajoen keskustaajamaan Korkeakoskelle.

Talvihan on hieman huono ajankohta nähtävyysreissulle, mutta Korkeakoskella piti käydä katsomassa itse koskea, jota Retkimono ei ollut ennen nähnyt. Korkeakoskelta matka jatkui kohti Ruovettä. Matkalla käytiin Ryövärin kuopalla ja Kautun kanavan kääntösillalla.

Ruovedellä oli vuorossa Runebergin lähde, kirpputori ja sitten joku vanha rautamasuuni, josta nyt ei enempää tietoa ole. Sitten olikin nälkä ja eräs nainen suostui tekemään retkueelle leikkeet.

Talvella on kiire, koska valoisaa aikaa ei liiemmin ole, siispä eteenpäin. Syvinkisalmen sillan kautta mentiin katsomaan "Hämeen kauneinta" seutua Salusjärvelle, joka nyt toki oli ihan siisti; kesällä varsinkin voisi olla.

Seuraavaksi oli vuorossa Vilppula, jossa Retkimono kävi "Mulla onkin tankki täynnä" -huoltsikalla nauttimassa kahvit, josta siirryttiin etsimään Mäntän kerrostaloaluetta. Aluetta ei meinannut millään löytyä, joten Retkimono rohkaistui kysyä neuvoa kahdelta tytöltä. Lämpöselle tuli samalla kokonaamakramppi, mutta ympäröivä väki ei siitä häkeltynyt.

No kerrostaloalue löytyi, mutta eipä sillä nyt ollut mitään väliä, koska klo16 alkaisi keilailuvuoro. Retkimono ja Lämpönen siirtyivät siis Mäntän keilahallille, jossa he ottivat tunnin verran toisistaan mittaa. Sielläkään heidän ulkoiselle olemukselleen ei pahemmin naureskeltu kuten ei oikein muuallakaan. Ainoa taho, joka reissun aikana siihen puuttui oli eräs valokuvaa ottanut nainen Ruovedellä, joka pitkään intti Retkimonolle, että älä ole noin vakava.

Retkimonon imagoon kuuluu olla vakava, jota nainen ei tietenkään voinut tietää, kun Retkimono ei esitellyt itseään. Keilailun jälkeen Lämpönen katseli kelloa, koska oli luvannut, että reissu on ohi klo18 mennessä. Siispä aikaa oli vielä vähän. Hän kehotti Retkimonoa testaamaan Corollan maasto-ominaisuuksia Mäntän pururadalla ja hyväksihän ne osoittautuivat.

Auto ilmestyi lopulta Orivesi-Keuruu -tielle, jota piti vähän matkaa ajaa Keuruulle päin, jotta päästäisiin Jämsäntielle. Tullaan siihen Siwa-risteykseen, josta oikealle kääntyen pääsee kohti Jämsää. Mutta mitä tekee Retkimono, kun vasemmalta tulee henkilöauto ja linja-auto? Retkimono jää odottamaan. Lämpönen huutaa, että mene, mene! Tämä on päätie!

Retkimono ei mene. Lopulta hän menee. Syyksi hän sanoi, että luuli Lämpösen taas yrittävän vievän häntä. No nyt siis saatiin auton keula kohti kotia. Aikaa oli vielä sen verran, että Jämsässä käytiin näyttäytymässä Laineella, mutta itse isäntä ei vaivautunut oleen paikalla. Sellainen päiväreissu tällä kertaa. Lämpönen kaatoi aamu kympistä aina klo18 asti, mutta se sitten jo riittikin hänelle...