PORI 30.4.2006
Vappuaatto valkeni aurinkoisena, kun kolme kaverusta heräili Tampereella
edellisen illan rasitusten vaivaamana. Kello kahdeksan kohotti Säkätuuppari
ensimmäisen pullon huulille ja sai Atripaattorista seuraa kymmenen aikoihin.
Reissuun lähteminen kesti kuitenkin aina kahteen asti, mutta parempi
myöhään kuin ei milloinkaan.
Kahdelta kolmikko suuntasi kohti Pirkkalaa kuskina tietenkin Lapin
kesä. Ennen Pirkkalaa auto pysähtyi Pyhäjärven rantaan, jossa
Säkätuuppari otti luontokuvia ja kinasi Atripaattorin kanssa siitä
kuinka paljon yksi simpukka sisältää syötävää. Kiista ei oikeastaan
ratkennut, mutta sen verran se teki säröä poikien kaveruuteen, että
Säkätuuppari ei antanut jatkossa enää olutpullojaan Atripaattorin
pidettäväksi. Syynä saattoi tietenkin olla sekin, että aiemmin
lyhyen matkan aikana oli jo kolme pulloa tyhjentynyt - parhaimmillaan
lähes täysi pullo hetken puhelimeen puhumisen aikana.
Seuraavaksi oli siis vuorossa Pirkkala.
Pirkkalan kyltin tultua näkyviin Lapin kesä sanoi, että se on
sitten Pirkkala, johon Säkätuuppari:
-Eiköhän tämä ole nähty.
Matka jatkui siis oitis eteen päin. Ennen Mouhijärveä Säkätuuppari ajatteli,
että auto pitäisi tankata. Säkätuuppari alkoi tankata ja bensa tuli
yli jo viiden litran jälkeen.
-Ei voi olla totta, Säkätuuppari huudahti.
Näin kävi viime reissussakin. Säkätuuppari ei taida oikein olla
perillä autonsa bensatilanteesta. No Säkällä kävi säkä jo toisessa
reissussa peräkkäin, joten mieli oli valoisa.
Kinkeröinti jatkui mukavan ajokelin vallitessa. Kinkeröinti on uudissana,
joka syntyi edellispäivän sählyturnauksen jälkeisissä juomatouhuissa.
Atripaattori päätti kuitenkin ottaa unta pollaan tässä vaiheessa ja
pyysi herättämään Porissa.
Tikkulan ABC-huoltamon pihassa Säkätuuppari herätti Atripaattorin
ja tunki paukkupullon huulille samalla tavalla kuin aamullakin.
Atripaattori vastasi, että joo, nousi istumaan ja otti pari hörppyä,
jonka jälkeen hän sanoi:
-Onko se tietoturva tuolla muistitikussa?
Siinä piti sitten Säkätuupparin kysyä pariinkin otteeseen, että mitä
sanoit. Ei Atripaattori itsekään oikein tiennyt mitä oli
puhunut. Oli vaan kuulemma havahtunut vasta siihen, kun istui
autossa paukkupullo kädessä ja etupenkin porukka nauroi pöhlönä ja kyseli
jostain muistitikusta. No toiset herää vähän hitaammin.
Atripaattori jatkoi nukkumistaan, mutta pää nousi oitis pystyyn, kun
ABC:n pihassa oli kolme paikallista kaunokaista, joilta tietenkin
piti kysyä reissun teeman mukaisesti, että missä me ollaan. Tytöt sanoivat,
että Porissa. Pojat kysyivät sitten ajo-ohjeita Kirjurinluodolle ja tytöt
neuvoivat avuliaasti, että vasen ja oikea ja sitten siellä se olisi.
Lapin kesä varmisti vielä lopuksi, että siis tosta heti vasemmalle.
Tytöt sanoivat, että joo, mutta tietenkin Lapin kesä kaarsi autolla oikealle
ja kaasutti pois. Oli siinä pojilla autossa hauskaa.
Edellinen oli täysin tarkoitettua, koska joukkio halusi käydä meren
rannassa ennen Kirjurinluodon mirkkuja. Reposaareen oli 25km:n matka,
mutta maisemat olivat osittain sen veroisia, että tämä matka kannatti
taittaa. Reposaari oli kummallinen taajama. Kylässä oli pelkkiä vanhoja
puutaloja ja sitten YKSI 8-kerroksinen tiilitalo.
Reposaaressa Säkätuuppari ja Atripaattori kävivät nappaamassa yhdet
paukut ja sitten olikin Kirjurinluodon vuoro. Kirjurinluodolla
oli vappubileet jo vauhdissa. Kellohan tosin oli vasta vähän yli
kuusi, mutta siltä se ei kaikkien kunnon mukaan vaikuttanut.
Todella nuoret olivat todella huonossa kunnossa ja se ei ollut hauskaa.
Tai oli se sen verran hauskaa, että varsinkin Atripaattori joutui
lapsenvahdiksi. Hän oli yhden tytön tukena reilun tunnin. Eikä suotta.
Yhdessä vaiheessa tyttö oli kaatumassa pöydän päälle ja toisessa
vaiheessa juoksemassa veteen. Lopulta poliisiauto vei tytön, että se
siitä auttamisesta.
No ei kauaakaan, kun Atripaattori sai uuden autettavan ja tämänkin ihan
vastoin tahtoaan. Tämä tyttö oli yhtä huonossa kunnossa ja ei
Atripaattorilla ollut muuta tehtävissä kuin yrittää pitää tyttö
pystyssä tai penkillä istumassa.
Lopulta Atripaattori pääsi tästäkin tytöstä eroon ja pojilla oli aikaa
yleiseen kiertelyyn. Lapin kesä kysyi eräiltä tytöiltä, että mitä niillä
on kaulassa.
Tytöt: -Serpentiinejä.
Lapin kesä: -Onko toi joku porilainen vapputapa?
Tytöt: -Ei. Eikö teillä ole serpentiinejä?
Lapin kesä: -Meillä pestään astioita vappuna.
Pitkin iltaa oli eräs porilainen nuori mies (osoittautui myöhemmin
15-vuotiaaksi) antanut pojille arvokkaita neuvoja ja otti
mm. tämän ensimmäisen ongelmatytön huolehdittavakseen yhdessä vaiheessa.
Aika hyvän heitti jätkä, kun juteltiin sen kanssa ja yksi tyttö tuli
jostakin ja antoi pusun jätkän suulle ja lähti saman tien pois.
Jätkä: -Kukakohan toi oli?
Tämä nuorukainen kertoi myös, että irokeesiä kutsutaan tällä hetkellä
Porissa joko ässä- tai patakeesiksi. Eihän siinä. Suotakoon se heille.
Lapin kesä ehti useampaan otteeseen antamaan
lääkintää eräälle paikalliselle tytölle, joka kuitenkin oli liian raju
yksilö aralle Lapin kesälle, joten ei siitäkään mitään tullut. Ei päässyt
poika näpäytteleen kanervaa.
Kello alkoi kuitenkin tulemaan kymmenen ja Porin nuorison pelastamiseksi oli
kaikki voitava tehty, joten parasta oli suunnata Hesburgerin kautta
Tampereelle. Atripaattori tietenkin koisasi matkan eikä herännyt edes
Tampereen keskustassa, jossa auto hetken oli parkissa Säkätuupparin
etsiessä joitakin kavereitaan.
Niitä ei löytynyt, joten suunnaksi kämppä. Kämpillä Atripaattori oli
harmissaan, kun ei herännyt keskustassa ja halusi oitis sinne.
Säkätuuppari oli suostuvainen, mutta Lapin kesä tahtoi jo nukkua.
Hetken vääntämisen jälkeen Lapin kesä oli valmis heittämään kaksikon
keskustaan, mutta Säkätuuppari ei saanutkaan enää poistumislupaa.
Siihen nojatuolissa istuva Atripaattori totesi:
-Ehkä mä kuuntelen sit vaan elämän virtaa.