PORI 30.4.2006

Vappuaatto valkeni aurinkoisena, kun kolme kaverusta heräili Tampereella edellisen illan rasitusten vaivaamana. Kello kahdeksan kohotti Säkätuuppari ensimmäisen pullon huulille ja sai Atripaattorista seuraa kymmenen aikoihin. Reissuun lähteminen kesti kuitenkin aina kahteen asti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kahdelta kolmikko suuntasi kohti Pirkkalaa kuskina tietenkin Lapin kesä. Ennen Pirkkalaa auto pysähtyi Pyhäjärven rantaan, jossa Säkätuuppari otti luontokuvia ja kinasi Atripaattorin kanssa siitä kuinka paljon yksi simpukka sisältää syötävää. Kiista ei oikeastaan ratkennut, mutta sen verran se teki säröä poikien kaveruuteen, että Säkätuuppari ei antanut jatkossa enää olutpullojaan Atripaattorin pidettäväksi. Syynä saattoi tietenkin olla sekin, että aiemmin lyhyen matkan aikana oli jo kolme pulloa tyhjentynyt - parhaimmillaan lähes täysi pullo hetken puhelimeen puhumisen aikana.

Seuraavaksi oli siis vuorossa Pirkkala. Pirkkalan kyltin tultua näkyviin Lapin kesä sanoi, että se on sitten Pirkkala, johon Säkätuuppari:

-Eiköhän tämä ole nähty.

Matka jatkui siis oitis eteen päin. Ennen Mouhijärveä Säkätuuppari ajatteli, että auto pitäisi tankata. Säkätuuppari alkoi tankata ja bensa tuli yli jo viiden litran jälkeen.

-Ei voi olla totta, Säkätuuppari huudahti.

Näin kävi viime reissussakin. Säkätuuppari ei taida oikein olla perillä autonsa bensatilanteesta. No Säkällä kävi säkä jo toisessa reissussa peräkkäin, joten mieli oli valoisa.

Kinkeröinti jatkui mukavan ajokelin vallitessa. Kinkeröinti on uudissana, joka syntyi edellispäivän sählyturnauksen jälkeisissä juomatouhuissa. Atripaattori päätti kuitenkin ottaa unta pollaan tässä vaiheessa ja pyysi herättämään Porissa.

Tikkulan ABC-huoltamon pihassa Säkätuuppari herätti Atripaattorin ja tunki paukkupullon huulille samalla tavalla kuin aamullakin. Atripaattori vastasi, että joo, nousi istumaan ja otti pari hörppyä, jonka jälkeen hän sanoi:

-Onko se tietoturva tuolla muistitikussa?

Siinä piti sitten Säkätuupparin kysyä pariinkin otteeseen, että mitä sanoit. Ei Atripaattori itsekään oikein tiennyt mitä oli puhunut. Oli vaan kuulemma havahtunut vasta siihen, kun istui autossa paukkupullo kädessä ja etupenkin porukka nauroi pöhlönä ja kyseli jostain muistitikusta. No toiset herää vähän hitaammin.

Atripaattori jatkoi nukkumistaan, mutta pää nousi oitis pystyyn, kun ABC:n pihassa oli kolme paikallista kaunokaista, joilta tietenkin piti kysyä reissun teeman mukaisesti, että missä me ollaan. Tytöt sanoivat, että Porissa. Pojat kysyivät sitten ajo-ohjeita Kirjurinluodolle ja tytöt neuvoivat avuliaasti, että vasen ja oikea ja sitten siellä se olisi.

Lapin kesä varmisti vielä lopuksi, että siis tosta heti vasemmalle. Tytöt sanoivat, että joo, mutta tietenkin Lapin kesä kaarsi autolla oikealle ja kaasutti pois. Oli siinä pojilla autossa hauskaa.

Edellinen oli täysin tarkoitettua, koska joukkio halusi käydä meren rannassa ennen Kirjurinluodon mirkkuja. Reposaareen oli 25km:n matka, mutta maisemat olivat osittain sen veroisia, että tämä matka kannatti taittaa. Reposaari oli kummallinen taajama. Kylässä oli pelkkiä vanhoja puutaloja ja sitten YKSI 8-kerroksinen tiilitalo.

Reposaaressa Säkätuuppari ja Atripaattori kävivät nappaamassa yhdet paukut ja sitten olikin Kirjurinluodon vuoro. Kirjurinluodolla oli vappubileet jo vauhdissa. Kellohan tosin oli vasta vähän yli kuusi, mutta siltä se ei kaikkien kunnon mukaan vaikuttanut.

Todella nuoret olivat todella huonossa kunnossa ja se ei ollut hauskaa. Tai oli se sen verran hauskaa, että varsinkin Atripaattori joutui lapsenvahdiksi. Hän oli yhden tytön tukena reilun tunnin. Eikä suotta. Yhdessä vaiheessa tyttö oli kaatumassa pöydän päälle ja toisessa vaiheessa juoksemassa veteen. Lopulta poliisiauto vei tytön, että se siitä auttamisesta.

No ei kauaakaan, kun Atripaattori sai uuden autettavan ja tämänkin ihan vastoin tahtoaan. Tämä tyttö oli yhtä huonossa kunnossa ja ei Atripaattorilla ollut muuta tehtävissä kuin yrittää pitää tyttö pystyssä tai penkillä istumassa.

Lopulta Atripaattori pääsi tästäkin tytöstä eroon ja pojilla oli aikaa yleiseen kiertelyyn. Lapin kesä kysyi eräiltä tytöiltä, että mitä niillä on kaulassa.

Tytöt: -Serpentiinejä.

Lapin kesä: -Onko toi joku porilainen vapputapa?

Tytöt: -Ei. Eikö teillä ole serpentiinejä?

Lapin kesä: -Meillä pestään astioita vappuna.

Pitkin iltaa oli eräs porilainen nuori mies (osoittautui myöhemmin 15-vuotiaaksi) antanut pojille arvokkaita neuvoja ja otti mm. tämän ensimmäisen ongelmatytön huolehdittavakseen yhdessä vaiheessa. Aika hyvän heitti jätkä, kun juteltiin sen kanssa ja yksi tyttö tuli jostakin ja antoi pusun jätkän suulle ja lähti saman tien pois.

Jätkä: -Kukakohan toi oli?

Tämä nuorukainen kertoi myös, että irokeesiä kutsutaan tällä hetkellä Porissa joko ässä- tai patakeesiksi. Eihän siinä. Suotakoon se heille.

Lapin kesä ehti useampaan otteeseen antamaan lääkintää eräälle paikalliselle tytölle, joka kuitenkin oli liian raju yksilö aralle Lapin kesälle, joten ei siitäkään mitään tullut. Ei päässyt poika näpäytteleen kanervaa.

Kello alkoi kuitenkin tulemaan kymmenen ja Porin nuorison pelastamiseksi oli kaikki voitava tehty, joten parasta oli suunnata Hesburgerin kautta Tampereelle. Atripaattori tietenkin koisasi matkan eikä herännyt edes Tampereen keskustassa, jossa auto hetken oli parkissa Säkätuupparin etsiessä joitakin kavereitaan.

Niitä ei löytynyt, joten suunnaksi kämppä. Kämpillä Atripaattori oli harmissaan, kun ei herännyt keskustassa ja halusi oitis sinne. Säkätuuppari oli suostuvainen, mutta Lapin kesä tahtoi jo nukkua. Hetken vääntämisen jälkeen Lapin kesä oli valmis heittämään kaksikon keskustaan, mutta Säkätuuppari ei saanutkaan enää poistumislupaa. Siihen nojatuolissa istuva Atripaattori totesi:

-Ehkä mä kuuntelen sit vaan elämän virtaa.