Hiihtokeisari oli juuri tullut Jämsään viettämään viikonloppua. Keksivät sitten, että
nyt olisi loistava viikonloppu lähteä reissuun, olihan kyseessä pitkä
viikonloppu. Säkätuuppari tuli puoli kymmenen junalla ja tieto reissusta
tavoittikin hänet jo junassa. Taisi poika miettiä, että nyt menee juna
väärään suuntaan. Kaivettiin Säkätuupparin auto hangesta ja vähän yli klo23
päästiin lähtemään. No, kyllähän tohon aikaan voisi jonnekin Tampereelle
lähteä, kun pojilla on siellä kämpät, mutta Hiihtokeisarin ja Säkätuupparin idea oli
lähteä Poriin. Tavarantoimittajahan ei enempää suosittelua tarvinnut. Eli auton
keula kohti Poria.
Hiihtokeisari ja Säkätuuppari olivat tavanneet Tampereella joitakin porilaisia tyttöjä
ja heidän luo kuulemma saisi mennä. Hiihtokeisari alkoi matkalla nukkumaan. Keli
oli todella liukas, joten Tavarantoimittaja ajoi. Me ajettiin yhtä soittoa Jämsästä
Poriin. Eka pysähdys oli, kun ruuvailtiin Porin kyltti irti - jonkun
tyyppistä perinnetoimintaa. Ajettiin Porin keskustaan. Se oli
hankala paikka ajaa. Tytöt tulivat kyytiin ja mentiin toisen kämpille.
Kuski painui nukkumaan, mutta Säkätuuppari ja Hiihtokeisari alkoivat kaatamaan tyttöjen
kanssa. Sitten kämppään tunkeutui joukko nuoria jätkiä, mikä lie
matkakoti.
Yön tapahtumista ei enempää, mutta pojat heräsivät virkeinä paitsi Hiihtokeisari.
Nyt oltiin sitten Porissa. Tavarantoimittaja keksi, että Erko asuu Raumalla. Tavarantoimittaja
soitti hänelle ja kutsuhan kävi oitis. Ajeltiin aamutuimaan Raumalle, mutta
Erkohan asui sieltä vielä 30km merelle päin, Pyhärannassa. Kyseessä oli
Erkon tyttöystävän koti ja siellä saatiin aamukahvit ja muut herkulliset
särpimet. Säkätuuppari alkoi höpistä jostakin isänsä kaverista ja talon isäntäväki
hankki jonkun osoiteluettelon, josta löytyi hepun osoite ja
puhelinnumero ja niin Säkätuuppari soitti jollekin Salmiselle.
Matka jatkui siis Säkätuupparin isukin vanhalle kaverille, joka oli Jämsästä kotoisin.
Talo oli jonkin tyyppinen romula kaikkine laitteineen. Siellä me saatiin
sitten päiväkahvit kera hyvine särpimineen. Alettiin vajaan parin tunnin
kuluttua suunnittelemaan lähtöä Tampereelle päin. Ajeltiin aivan ennen
kokemattomia teitä pitkin läpi Laitilan ja kohti Huittista. Ekan kerran käytiin
baarissa jo Huittisissa, mutta karaokea ei löytynyt, joten matka jatkui...
Tässä vaiheessa kaikki jo joivat ja Vammalassa kävimme sitten baarissa
oikein juomassakin. Karaokekin olisi ollut, mutta ei juuri sillä
hetkellä. Ihmiset olivat oikein mukavia ja halukkaita vaihtamaan kuulumisia.
Kaikilta tuntui löytyvän sukulaisia tai joitakin mummien ja kummien kaimoja
juuri Jämsästä. Suomalainen tyylihän toi on ja kuuluu tuttavuuden tekemiseen.
Sitten lähdettiin ottamaan loppukiri Tampereelle. Oli oikeastaan loistava
hetki autosta luopua, alkoi meinaan kuski siihen malliin juopua...
Mentiin Säkätuupparin kämpille ja saunottiin siellä. Hiihtokeisari ja Tavarantoimittaja kävivät ottamassa
kaksi juoksukisaa ulkona. Oli todella kylmä, mutta onneksi pojilla oli
kengät jalassa. Jonkin aikaa saunottua pojilta loppuivat lantrinkijuomat ja
niitä piti lähteä kiireen vilkkaan hakemaan. Siinä ei ehitty kuin kengät
ja pyyhe pukemaan. Ja autolla tietenkin mentiin. Joku ajoi... Pojat menivät
Nesteen Quick Shoppiin ja koko rakennuksen yhteydessä olleen McDonalds'n
asiakaskunta nousi seisomaan. Pojat olivat jonkinasteinen kulttuurielämys
kaupunkilaisille, siistiä.
Palattiin takaisin kämpille, kun Tavarantoimittajalle soitettiin, että tarvittais kyytiä.
Kyseessä oli eräs tyttökolmikko, joka piti heittää Annalasta Hervantaan ja
niin sitä taas mentiin. Tarkempaa tuttavuutta ei tehty, joten pojat palasivat
kämpille nukkumaan, mutta taas oli kauniit unet...
Aamulla, kun Tavarantoimittaja ajeli krapuloissaan Jämsään niin eikö poliisit tule
vastaan ja Säkätuupparilla ei ole turvavyötä. Nyt oli kusiset paikat. Vai oliko?
Onneksi vain harvojen poliisien ammattitaitoon kuuluu humalaisen kuljettajan
tunnistaminen. Tavarantoimittaja silmät punaisena jutteli poliiseille, mutta ainoa asia
mikä niillä oli, oli se, että Tavarantoimittajalle oli joku sakko odottamassa
poliisiasemalla. Poliisit vielä kysyivät, että hakisiko Tavarantoimittaja sen vai
toisivatko ne sen niin totta kai sakko tilattiin kotiin ja ne toivatkin
sen samaisena iltana...pyy, että ei makseta.