Ahneuden kaava
Olen ajatellut ahneuden ja sen haitat ympyrällä, jonka keskellä ihminen aluksi
ja hyvässä tapauksessa vieläkin on. Ihminen on siis ympyrän keskellä ja kaikki
mitä hän tarvitsee on käden ulottuvilla: Terveys, ystävät... Sitten, kun
ihminen pääsee jossain elämänsä vaiheessa maistamaan jotain suurempaa esim.
varallisuutta, joka on jo jonkun matkan päässä ympyrän keskustasta, hän
havaitsee, että täältähän näkee jo kauas (näkee paljon muuta tavoiteltavaa).
Vieläkin ihminen ylettää kädellään ympyrän keskustaan, mutta keskustan
takana olevat asiat vaikka ovatkin keskustaa lähellä, niin ne alkavat olemaan jo
kaukana. Ja pikku hiljaa, kun tämä ihminen alkaa tavoittelemaan kaikkea sitä
mitä hän näkee niin hänen oman elämänsä keskusta siirtyy pois alkuperäisestä
ja silloin alkaa olemaan jo matkaa ystäviin ja elämän perusarvoihin.
Toki, jos ihmisessä hyvyyttä säilyy kaiken ahneutensa keskellä niin hän voi
ottaa menneestä jotain tärkeätä mukaan...