MULTIA 31.12.2005

Ei ollut pitkään aikaan löytynyt riittävän haastavia olosuhteita kunnon reissun suhteen, mutta nyt näytti hyvältä. Perjantaina uudenvuoden aattoa edeltävänä yönä päätti joukko jämsäläisiä nuorukaisia lähteä kaivamaan Haukon Opelia lumihangesta. Opelissa oli kesärenkaat ja ajoaikaakin vain vuoden loppuun asti, mutta se ei paljoa haitannut auton käynnistämisessä. Pitkä seisominen ja huono akku sen sijaan vähän haittasi, mutta lähtihän se.

Uudenvuoden aattona klo8 aamulla alkoi sitten reissu vaikka valmistelut olivat todellakin alkaneet jo edellisenä yönä. Haukko ja Haapapuomi olivat tulleet Lapin kesän luokse varta vasten yöksi, jotta edellisen illan kaatamista voisi jatkaa heti aamusta ja hehän jatkoivat. Haukkoa käytettiin aamulla hakemassa tytöltään poistumislupa ja sen saatuaan pojat kävivät vaihtamassa renkaat ja jo klo10 jälkeen oli auto tien päällä ja keula kohti Mänttää.

Jämsänkosken ja Mäntän välillä jouduttiin pysähtymään ulkoiluttamaan Haukkoa, joka tunsi olonsa kovasti heikoksi. Tuntemukset osoittautuivat oikeiksi, sillä Mäntäntien varteen tuli komeat jätökset. Mäntässä Haapapuomi päätti tankata autoa, koska edellisenä yönä tankkiin oli mennyt Haukon tankatessa vain 12 litraa ja Haukko oli sitä mieltä, että jossain oli jotain vikaa, koska eihän tankki voinut olla valmiiksi niin täysi.

Tällä kertaa bensaa meni 6 litraa ja ihmetys vain kasvoi. Haukko ei halunnut uskoa, että tankki on täynnä vaan käski pysäyttämään seuraavalle huoltoasemalle. Samalla, kun Haukko meni bensa-automaatin luokse, tuli huoltamon myyjä ja sanoi, että päivisin maksetaan sisälle. No eihän siinä mitään. Haukko otti itsevarmasti pistoolin käteen ja alkoi tankkaamaan. Mitäs sitten tapahtui? Välittömästi bensa tuli yli ja valui maahan. Myyjä tuli taas ulos ja höpötti jotain, että siinä mittarissa voi olla vikaa, johon Lapin kesä, joka oli tullut autosta ulos ihmettelemään tilannetta, sanoi vian olevan ihan muualla.

Haukko: -Meillä taitaakin olla tankki täynnä.

Myyjä naureskeli, että sepäs mukava yllätys. Haukko kävi maksamassa kahden euron bensalaskun, joka sekin koostui maahan valuneesta bensasta ja tuli naureskellen autoon. Tuskin kukaan on koskaan mennyt tankkaamaan autoa, jonka tankki on ihan täysi.

Edellinen tapahtui Vilppulassa, jossa Haukko ja Haapapuomi kävivät vielä kaupassa ostamassa kaikkea pikkupurtavaa. Haukko ei tosin saanut kaikkia ostoksiaan ulos, koska alkoi syömään niitä jo kassalla. Vilppulasta olikin luonnollista siirtyä Kolhoon, jossa paikkakunnan ainoa anniskelupaikka Ukonselkä oli komeasti auki.

Alkuun kaikki sujui biljardia pelatessa niin normaalisti, että ravintolassa olemisesta ei kannattaisi kirjoittaa mitään. Haukko hävisi pelit ja sillai. Mutta sitten kello tuli yksi ja pojat pyydettiin ravintolan ruokapuolelle. Sinne oli tullut keskellä päivää oikein portsari, joka otti takit narikkaan ja kehotti peremmälle. Salissa seisoi nainen, joka oli eräänlainen päivänsankari. Hän oli pitänyt kyseistä ravintolaa 15 vuotta ja sitähän siellä juhlittiin.

Lapin kesä meni ekana saliin ja kädestä pitäen onnitteli naista ja sanoi porukan tulleen Jämsästä asti juhliin. Haapapuomi tuli toisena ja kätteli myös naisen, mutta viimeisenä tullut Haukko vaan ihmetteli, että miksi jonotetaan ja meni päivänsankarin ohi kättelemättä suoraan kakkupöytään. Pojat joivat ja söivät kakkukahvit hyvän haitarimusiikin tahdittamana. Porukkaa oli juhlissa niin vähän, että tuntui kuin juhlat olisivat olleet vain tätä kolmikkoa varten.

Kolhostakin oli pakko päästä pois ja suunnaksi otettiin Keuruu, mutta kuten kaikki tietää, niin siinä matkallahan on tienhaara, jossa lukee Haapamäki, joten sinne siis. Haapamäellä oli hiljaista. Vain paikkakunnan kovin jätkä Pera ajoi aura-autolla takaperin. Eihän semmostakaan pisemmän päälle jaksa katsoa, joten Keuruuta kohti.

Keuruullakaan ei pojilla ollut muuta tekemistä kuin päättää mihkä seuraavaksi mentäisiin ja yleensähän kukaan ei lähde seuraavaksi yleensäkään mistään...Multialle! Pojat kuitenkin lähtivät. Nyt autossa pidettiin lyhyt tietovisa, jossa Lapin kesä kyseli Haukolta ja Haapapuomilta urheiluaiheisia kysymyksiä, joihin kaikkiin oli kaksi vastausvaihtoehtoa. Kisasta ei muuta kannata mainita kuin seuraava sanailu...

Lapin kesä: -Kumpi voitti Suurajot vuonna 1988? Alen vai Eriksson?

Haukko mietti ja mietti, kunnes sanoi: -Kyllä se on just tulossa, mutta mä en tiedä sitä vuosilukua.

Haapapuomi: -1988!

Että jotkut nauraakin huonolle huumorille, mutta Multialle kannatti mennä. Oli kuin olisi kotiin tullut. Niin paljon siellä jämsäläisiä tai Jämsään liittyviä henkilöitä näkyi.

Aluksi kuitenkin oli etsittävä jokin baari. Eräs nainen kertoi, että Multi-Motelli olisi tuosta tuonne ja sitten siitä sinne. Pojat ajoivat sitten siitä sinne. Tai niin he luulivat. Lapin kesä ajoi auton "Multi-Motellin" pihaan ja Haapapuomi tihrusti ilmoitustaulua kunnes...

Haapapuomi: -Tää on kunnanvirasto!

Kyllä se Multi-Motellikin löyty. Pihassa pojat miettivät, että onkohan se auki, mutta eivät jaksaneet mennä kokeileen ovea. Hetken miettimisen jälkeen Haukko päätti soittaa ovessa olevaan numeroon ja kysyä. Sieltä sanottiin, että ei ole auki ja että karaoke alkaisi klo21! Ovessa luki, että KARAOKE alkaisi klo20 (Siksi siis oli syytä olettaa, että se voisi kuitenkin nyt olla auki).

Eihän siinä mitään, että paikka ei ollut auki. Kyllä baari löytyisi. Ennen puhelun lopettamista Haukko kuitenkin kysyi saisiko hän korjata ilmoitusta ja laittaa siihen, että karaoke alkaa klo21. Se ei käynyt. He ajoivat takaisin noin kilometrin matkan Multian keskustaan, jossa silmään pisti vanha puutalo, jossa oli valot, rappusilla nuori tyttö ja seinässä infopisteen merkki.

Pojat menivät tytön juttusille, joka sanoi paikallisen bändin "Hyvän ostoksen" treenaavan sisällä. Lapin kesä otti kynän ja paperia lähtien innokkaasti pyytämään nimmaria jo melkein lempibändikseen nousseelta ryhmittymältä, mutta kangistui juuri rappusilla seisovan tytön viereen. Eihän siinä. Siinä oli kai hyvä olla.

Hetken päästä sisältä tuli keski-ikäinen nainen, joka oli niin suulaalla päällä, että ei kukaan. Hän tiesi kaiken. Hän väitti mm. Multian kuuluneen ennen Kangasalaan. No, kai se sit kuului. Hän väitti myös, että hänen lapsensa asuvat Jämsässä. No, kai ne sit asuu. Tyttö oli hiljaa, mutta kaunis. Vähän niin kuin tämän naisen vastakohta.

Matkan oli kuitenkin jatkuttava, mutta eihän se kauaa ehtinyt jatkua, kun pojat havaitsivat kävelevän tytön. Onpa ihmeellistä. Kyllä se näille jannuille on. Opel liidähti tytön eteen ja ekana mieleen tullut kysymys koski Multian asukaslukua. Siihen saatiin vastaus ja sitten kysyttiin Multian työllistäjiä, koska reitillemme osui jo toinen kaunis multialainen, joten muuttaminen pieneen maalaispitäjään oli erittäin lähellä. Tyttö kuitenkin ilmoittautui JÄMSÄLÄISEKSI vaikka pojat eivät olleet puhuneet Jämsästä mitään. Se tieto sai pojat jälleen uskomaan jämsäläiseen naiskauneuteen eikä kukaan porukasta lopulta muuttanutkaan Multialle.

Nyt matkan oli jo pakko jatkua, mutta Haukko halusi pitää kusitauon, joten Lapin kesä pysäytti auton seuraavalle bussipysäkille. Haukko kusi ja tuli takaisin, joten matka pääsisi jatkumaan. Ei päässyt kuin hetken. Haapapuomi huusi takapenkiltä: -Pysähdy! Mun tarvii kusta!

Lapin kesä: -Et voinut kusta äsken?

Haapapuomi: -Mä en bussipysäkille kuse!

Jonkun ajan kuluttua pojat tulivat Petäjävedelle, jossa he menivät tietenkin pitäjän ainoaan ravintolaan. Haapapuomi ja Haukko hakivat juomat ja joivat hetken niitä, kunnes Haukon sisäinen säästäväisyys nosti päätään. Hän meni pyytämään alennusta jo ostetusta paukusta käyttäen perusteena mm. "mun äidillä on mökki täällä".

Nälkäisten tuntemuksien yllyttyä joukkio päätti syödäkin ravintolassa ja Haukko jatkoi vähän väliä naismyyjän harmitonta häiritsemistä. Kesken syömisen Haukko lähti hakemaan juomaa ja myyjän tultua kysyvä ilme naamallaan Haukko sanoi: -Yks nopee.

He olivat selvästikin löytäneet saman aaltopituuden, koska yks nopee tuli. Sitten syömisen jälkeen hän meni korien, joista söimme, ja lasien kanssa tiskille odottamaan. Hän joutui odottamaan pitkään, koska myyjä teki pizzoja eräälle toiselle porukalle.

Mutta se ei Haukkoa haitannut, olihan hänen asiansa tärkeä. Lopulta myyjällä oli aikaa ja hän tuli jo selvästi turhautuneena Haukon luokse. Haukko totesi yli viiden minuutin odottamisen päätteeksi vain: -Mä haluan palauttaa nämä.

Baarista lähtiessä Haukko vei vielä roskia erään toisen henkilökuntalaisen käteen. Onneksi kaikki eivät ole yhtä hankalia asiakkaita. Kello oli nyt vähän vaille kuusi illalla ja pojat lähtivät tien toisella puolella olevaan kauppaan, jossa Lapin kesä teki ruokaostoksia. Haukko ja Haapapuomi tulivat kaupasta vähän Lapin kesän jälkeen ja ihmettelivät autolle tultuaan missä Lapin kesä on. Kuluu hetken aikaa ja Lapin kesä tulee baarista, jossa pojat aiemmin olivat olleet, kädessään märät kalsarit.

Haapapuomi: -Mitä sä siellä teit?

Lapin kesä: -Pesin kalsarit!

Ei joka sälli ala nyrkkipyykille ravintolan vessassa, mutta tähän porukkaan mahtuu kaikenlaista. Petäjävedeltä tultiinkin kohtalaisen nopeasti Jämsään, jossa pojat menivät Haapapuomin luokse saunaan. Lapin kesä kävi kotonaan hakemassa vaihtokamppeita ja ajatteli, että mitä sitä suotta ottaa likaisia vaatteita mukaan vaan ajoi alasti Haapapuomille vaihtovaatteet repsikan paikalla.

Saunoessa meno vähän laantui. Kahdeksan jälkeen Haukko kävi hakemassa jatkoaikaa poistumislupaansa ja sen hän sai helposti. Haapapuomi kyllästyi tässä vaiheessa ja halusi ruotsalaisten bileisiin. No, ainahan pojat Jämsästä yhden ruotsalaisen löytää ja sillä sattuikin olemaan bileet juuri silloin, joten Haapapuomi jäi sinne. Haukko ja Lapin kesä päättivät vielä jatkaa reissua. Pitihän Opelin ajoaika käyttää loppuun asti. He menivät Korpilahdelle.

Ohrantähkässä Haukko osti paukun ja otti pokkana paukkuihin laitettavan koristetikun käteensä, asetti sen juomaansa ja alkoi imemään siitä kuin joisi pillistä. Naismyyjä katsoi vähän ihmeissään ja sanoi, että se ei ole pilli. Kyllähän se tiedettiin, mutta pitäähän noita hölmöjä viedä. Haukko halusi hämmentää myyjää lisää. Hän meni hetken päästä kysymään, että miten saisi valon sammumaan oman pöytänsä päältä. Hän sai töykeästi vain kehoituksen vaihtamaan sellaiseen pöytään, jossa ei ole valoa yläpuolella. Pojat eivät nähneet yhtään sellaista pöytää, joten he lähtivät kotiin...