MULTIA 31.12.2005
Ei ollut pitkään aikaan löytynyt riittävän haastavia olosuhteita kunnon
reissun suhteen, mutta nyt näytti hyvältä. Perjantaina uudenvuoden
aattoa edeltävänä yönä päätti joukko jämsäläisiä nuorukaisia lähteä
kaivamaan Haukon Opelia lumihangesta. Opelissa oli kesärenkaat ja ajoaikaakin
vain vuoden loppuun asti, mutta se ei paljoa haitannut auton
käynnistämisessä. Pitkä seisominen ja huono akku sen sijaan vähän haittasi,
mutta lähtihän se.
Uudenvuoden aattona klo8 aamulla alkoi sitten reissu vaikka
valmistelut olivat todellakin alkaneet jo edellisenä yönä. Haukko ja
Haapapuomi olivat tulleet Lapin kesän luokse varta
vasten yöksi, jotta edellisen illan kaatamista voisi jatkaa heti aamusta
ja hehän jatkoivat. Haukkoa käytettiin aamulla hakemassa tytöltään
poistumislupa ja sen saatuaan pojat kävivät vaihtamassa renkaat ja jo
klo10 jälkeen oli auto tien päällä ja keula kohti Mänttää.
Jämsänkosken ja Mäntän välillä jouduttiin pysähtymään ulkoiluttamaan
Haukkoa, joka tunsi olonsa kovasti heikoksi. Tuntemukset osoittautuivat
oikeiksi, sillä Mäntäntien varteen tuli komeat jätökset. Mäntässä Haapapuomi
päätti tankata autoa, koska edellisenä yönä tankkiin oli mennyt Haukon
tankatessa vain 12 litraa ja Haukko oli sitä mieltä, että jossain oli
jotain vikaa, koska eihän tankki voinut olla valmiiksi niin täysi.
Tällä kertaa bensaa meni 6 litraa ja ihmetys vain kasvoi. Haukko ei
halunnut uskoa, että tankki on täynnä vaan käski pysäyttämään seuraavalle
huoltoasemalle. Samalla, kun Haukko meni bensa-automaatin luokse, tuli
huoltamon myyjä ja sanoi, että päivisin maksetaan sisälle. No eihän siinä
mitään. Haukko otti itsevarmasti pistoolin käteen ja alkoi tankkaamaan.
Mitäs sitten tapahtui? Välittömästi bensa tuli yli ja valui maahan. Myyjä
tuli taas ulos ja höpötti jotain, että siinä mittarissa voi olla
vikaa, johon Lapin kesä, joka oli tullut autosta ulos ihmettelemään
tilannetta, sanoi vian olevan ihan muualla.
Haukko: -Meillä taitaakin olla tankki täynnä.
Myyjä naureskeli, että sepäs mukava yllätys. Haukko kävi maksamassa kahden
euron bensalaskun, joka sekin koostui maahan valuneesta bensasta ja tuli
naureskellen autoon. Tuskin kukaan on koskaan mennyt tankkaamaan autoa,
jonka tankki on ihan täysi.
Edellinen tapahtui Vilppulassa, jossa Haukko ja Haapapuomi kävivät vielä
kaupassa ostamassa kaikkea pikkupurtavaa. Haukko ei tosin saanut kaikkia
ostoksiaan ulos, koska alkoi syömään niitä jo kassalla. Vilppulasta
olikin luonnollista siirtyä Kolhoon, jossa paikkakunnan ainoa
anniskelupaikka Ukonselkä oli komeasti auki.
Alkuun kaikki sujui biljardia pelatessa niin normaalisti, että ravintolassa
olemisesta ei kannattaisi kirjoittaa mitään. Haukko hävisi pelit ja sillai.
Mutta sitten kello tuli yksi ja pojat pyydettiin ravintolan ruokapuolelle.
Sinne oli tullut keskellä päivää oikein portsari, joka otti takit
narikkaan ja kehotti peremmälle. Salissa seisoi nainen, joka oli
eräänlainen päivänsankari. Hän oli pitänyt kyseistä ravintolaa 15 vuotta
ja sitähän siellä juhlittiin.
Lapin kesä meni ekana saliin ja kädestä pitäen onnitteli naista ja sanoi
porukan tulleen Jämsästä asti juhliin. Haapapuomi tuli toisena ja kätteli
myös naisen, mutta viimeisenä tullut Haukko vaan ihmetteli, että miksi
jonotetaan ja meni päivänsankarin ohi kättelemättä suoraan kakkupöytään.
Pojat joivat ja söivät kakkukahvit hyvän haitarimusiikin tahdittamana.
Porukkaa oli juhlissa niin vähän, että tuntui kuin juhlat olisivat olleet
vain tätä kolmikkoa varten.
Kolhostakin oli pakko päästä pois ja suunnaksi otettiin Keuruu, mutta
kuten kaikki tietää, niin siinä matkallahan on tienhaara, jossa lukee
Haapamäki, joten sinne siis. Haapamäellä oli hiljaista. Vain paikkakunnan
kovin jätkä Pera ajoi aura-autolla takaperin. Eihän semmostakaan pisemmän
päälle jaksa katsoa, joten Keuruuta kohti.
Keuruullakaan ei pojilla ollut muuta tekemistä kuin päättää mihkä
seuraavaksi mentäisiin ja yleensähän kukaan ei lähde seuraavaksi yleensäkään
mistään...Multialle! Pojat kuitenkin lähtivät. Nyt autossa pidettiin lyhyt
tietovisa, jossa Lapin kesä kyseli Haukolta ja Haapapuomilta
urheiluaiheisia kysymyksiä, joihin kaikkiin oli kaksi vastausvaihtoehtoa.
Kisasta ei muuta kannata mainita kuin seuraava sanailu...
Lapin kesä: -Kumpi voitti Suurajot vuonna 1988? Alen vai Eriksson?
Haukko mietti ja mietti, kunnes sanoi: -Kyllä se on just tulossa,
mutta mä en tiedä sitä vuosilukua.
Haapapuomi: -1988!
Että jotkut nauraakin huonolle huumorille, mutta Multialle kannatti mennä.
Oli kuin olisi kotiin tullut. Niin paljon siellä jämsäläisiä tai Jämsään
liittyviä henkilöitä näkyi.
Aluksi kuitenkin oli etsittävä jokin baari. Eräs nainen kertoi, että
Multi-Motelli olisi tuosta tuonne ja sitten siitä sinne. Pojat ajoivat
sitten siitä sinne. Tai niin he luulivat. Lapin kesä ajoi auton
"Multi-Motellin" pihaan ja Haapapuomi tihrusti ilmoitustaulua kunnes...
Haapapuomi: -Tää on kunnanvirasto!
Kyllä se Multi-Motellikin löyty. Pihassa pojat miettivät, että onkohan
se auki, mutta eivät jaksaneet mennä kokeileen ovea. Hetken miettimisen
jälkeen Haukko päätti soittaa ovessa olevaan numeroon ja kysyä. Sieltä
sanottiin, että ei ole auki ja että karaoke alkaisi klo21! Ovessa luki, että
KARAOKE alkaisi klo20 (Siksi siis oli syytä olettaa, että se voisi
kuitenkin nyt olla auki).
Eihän siinä mitään, että paikka ei ollut auki. Kyllä baari löytyisi.
Ennen puhelun lopettamista Haukko kuitenkin kysyi saisiko hän korjata
ilmoitusta ja laittaa siihen, että karaoke alkaa klo21. Se ei käynyt.
He ajoivat takaisin noin kilometrin matkan Multian keskustaan, jossa
silmään pisti vanha puutalo, jossa oli valot, rappusilla nuori tyttö ja
seinässä infopisteen merkki.
Pojat menivät tytön juttusille, joka sanoi paikallisen bändin "Hyvän
ostoksen" treenaavan sisällä. Lapin kesä otti kynän ja paperia lähtien
innokkaasti pyytämään nimmaria jo melkein lempibändikseen nousseelta
ryhmittymältä, mutta kangistui juuri rappusilla seisovan tytön viereen.
Eihän siinä. Siinä oli kai hyvä olla.
Hetken päästä sisältä tuli keski-ikäinen nainen, joka oli niin suulaalla
päällä, että ei kukaan. Hän tiesi kaiken. Hän väitti mm. Multian
kuuluneen ennen Kangasalaan. No, kai se sit kuului. Hän
väitti myös, että hänen lapsensa asuvat Jämsässä. No, kai ne sit asuu.
Tyttö oli hiljaa, mutta kaunis. Vähän niin kuin tämän naisen vastakohta.
Matkan oli kuitenkin jatkuttava, mutta eihän se kauaa ehtinyt jatkua,
kun pojat havaitsivat kävelevän tytön. Onpa ihmeellistä. Kyllä se näille
jannuille on. Opel liidähti tytön eteen ja ekana mieleen tullut kysymys koski
Multian asukaslukua. Siihen saatiin vastaus ja sitten kysyttiin Multian
työllistäjiä, koska reitillemme osui jo toinen kaunis multialainen, joten
muuttaminen pieneen maalaispitäjään oli erittäin lähellä. Tyttö kuitenkin
ilmoittautui JÄMSÄLÄISEKSI vaikka pojat eivät olleet puhuneet Jämsästä
mitään. Se tieto sai pojat jälleen uskomaan jämsäläiseen naiskauneuteen
eikä kukaan porukasta lopulta muuttanutkaan Multialle.
Nyt matkan oli jo pakko jatkua, mutta Haukko halusi pitää kusitauon,
joten Lapin kesä pysäytti auton seuraavalle bussipysäkille. Haukko kusi ja
tuli takaisin, joten matka pääsisi jatkumaan. Ei päässyt kuin hetken.
Haapapuomi huusi takapenkiltä: -Pysähdy! Mun tarvii kusta!
Lapin kesä: -Et voinut kusta äsken?
Haapapuomi: -Mä en bussipysäkille kuse!
Jonkun ajan kuluttua pojat tulivat Petäjävedelle, jossa he menivät
tietenkin pitäjän ainoaan ravintolaan. Haapapuomi ja Haukko hakivat
juomat ja joivat hetken niitä, kunnes Haukon sisäinen säästäväisyys nosti
päätään. Hän meni pyytämään alennusta jo ostetusta paukusta käyttäen
perusteena mm. "mun äidillä on mökki täällä".
Nälkäisten tuntemuksien yllyttyä joukkio päätti syödäkin ravintolassa
ja Haukko jatkoi vähän väliä naismyyjän harmitonta häiritsemistä. Kesken
syömisen Haukko lähti hakemaan juomaa ja myyjän tultua kysyvä ilme naamallaan
Haukko sanoi: -Yks nopee.
He olivat selvästikin löytäneet saman aaltopituuden, koska yks nopee tuli.
Sitten syömisen jälkeen hän meni korien, joista söimme, ja lasien kanssa
tiskille odottamaan. Hän joutui odottamaan pitkään, koska myyjä
teki pizzoja eräälle toiselle porukalle.
Mutta se ei Haukkoa haitannut, olihan hänen asiansa tärkeä. Lopulta
myyjällä oli aikaa ja hän tuli jo selvästi turhautuneena Haukon luokse.
Haukko totesi yli viiden minuutin odottamisen päätteeksi vain:
-Mä haluan palauttaa nämä.
Baarista lähtiessä Haukko vei vielä roskia erään toisen henkilökuntalaisen
käteen. Onneksi kaikki eivät ole yhtä hankalia asiakkaita. Kello oli
nyt vähän vaille kuusi illalla ja pojat lähtivät tien toisella puolella
olevaan kauppaan, jossa Lapin kesä teki ruokaostoksia. Haukko ja Haapapuomi
tulivat kaupasta vähän Lapin kesän jälkeen ja ihmettelivät autolle tultuaan
missä Lapin kesä on. Kuluu hetken aikaa ja Lapin kesä tulee baarista, jossa
pojat aiemmin olivat olleet, kädessään märät kalsarit.
Haapapuomi: -Mitä sä siellä teit?
Lapin kesä: -Pesin kalsarit!
Ei joka sälli ala nyrkkipyykille ravintolan vessassa, mutta tähän
porukkaan mahtuu kaikenlaista. Petäjävedeltä tultiinkin kohtalaisen nopeasti
Jämsään, jossa pojat menivät Haapapuomin luokse saunaan. Lapin kesä
kävi kotonaan hakemassa vaihtokamppeita ja ajatteli, että mitä sitä suotta
ottaa likaisia vaatteita mukaan vaan ajoi alasti Haapapuomille
vaihtovaatteet repsikan paikalla.
Saunoessa meno vähän laantui. Kahdeksan jälkeen Haukko kävi hakemassa
jatkoaikaa poistumislupaansa ja sen hän sai helposti. Haapapuomi kyllästyi
tässä vaiheessa ja halusi ruotsalaisten bileisiin. No, ainahan pojat
Jämsästä yhden ruotsalaisen löytää ja sillä sattuikin olemaan bileet juuri
silloin, joten Haapapuomi jäi sinne. Haukko ja Lapin kesä päättivät vielä
jatkaa reissua. Pitihän Opelin ajoaika käyttää loppuun asti. He menivät
Korpilahdelle.
Ohrantähkässä Haukko osti paukun ja otti pokkana paukkuihin laitettavan
koristetikun käteensä, asetti sen juomaansa ja alkoi imemään siitä kuin
joisi pillistä. Naismyyjä katsoi vähän ihmeissään ja sanoi, että se ei ole
pilli. Kyllähän se tiedettiin, mutta pitäähän noita hölmöjä viedä. Haukko
halusi hämmentää myyjää lisää. Hän meni hetken päästä kysymään, että miten
saisi valon sammumaan oman pöytänsä päältä. Hän sai töykeästi vain
kehoituksen vaihtamaan sellaiseen pöytään, jossa ei ole valoa yläpuolella.
Pojat eivät nähneet yhtään sellaista pöytää, joten he lähtivät kotiin...