Mikko ja Tuomo ovat poikkeuksellisesti eri paikkoihin sijoittuneina, joten
Mikko päättää soittaa Tuomolle...
Mikko:
-Lähe kaatamaan.
Tuomo:
-En mä nyt taida.
Mikko:
-Lähe nyt.
Tuomo:
-En mä.
Mikko:
-Lähe ees´ viikoks´.
Tuomo:
-Kattoo ny...
Näin ollen Mikko ja Tuomo lähtevät reissuun...
Pojat tapaavat kaksi nättiä tyttöä ja alkavat haastamaan näiden kanssa...
Mikko:
-Mikä sun nimi on?
Tyttö:
-Katariina.
Mikko:
-Katariina on ollut aina mun lempinimeni!
Hetken aikaa pojat vonkaavat tyttöjä, mutta tulos on odotetusti kovin
heikko. Vartin kuluttua toinen tytöistä kääntyy kaverinsa puoleen...
Tyttö:
-Tehdäänkö jotain muuta?
Mikko:
-Mä oon aina halunnut tehdä tyttöjen kanssa jotain muuta!
Hyvä vonka, mutta ei huojahtanutkaan.
Mikko ja Tuomo alkavat tapojensa mukaan siirtymään kohti jotakin anniskelupaikkaa.
Semmonen löytyy. Ilta on suht' rauhallinen poistumiseen asti, joka aluksi
tapahtuu poikien omasta tahdosta...
Tuomo:
-Et sä voi sitä jakkaraa ottaa mukaan.
Mikko:
-Voin, voin. Tule nyt vaan perässä.
Pojat tulevat ovelle ja portsari hieman ääntä korostaen tiedustelee
Mikolta, mikä tuoli hänellä on.
Mikko:
-Oma tuoli!
Portsari ei usko ja pojat lentävät pihalle. Portailla Mikko kuitenkin
kääntyy vielä...
Mikko:
-Oota Tuomo, mä heitän tippiä tolle portsarille.
Tuomo:
-Mutta, kun ei ole tapana antaa, jos lentää ulos.
Mikko ei anna ja pojat alkavat harhailla jo vähitellen valkenevassa yössä.
Jostakin syystä kuitenkin he ajautuvat erilleen ja kestää hetken aikaa
ennen kuin löytävät toisensa. Mikolla on sillä välin tietenkin sattunut
jotakin...
Mikko:
-Haittaako sua, kun mä sain turpaan?
Tuomo:
-Ei, jos ei se sua haittaa.
Mikko:
-Ei se mua haittaa.
Pojat herkistyvät ja alkavat kehumaan toisiaan niiltä osin mitä se nyt
ylipäätään on mahdollista...