Mikko ja Tuomo menivät ostamaan karkkia eräästä karkkikaupasta, mutta
myyjä osoittautuikin aivan selväksi työharjoittelijaksi...
Tuomo:
-Ostaisin karkkia.
Myyjä:
-Mitäs karkkeja sä haluaisit?
Tuomo:
-En minä muista, mutta minä söin niitä eilen.
Myyjä:
-En minä voi tietää mitä karkkeja sinä olet eilen syönyt.
Tuomo:
-No, minä söin niitä n. klo14 ja niiden jälkeen minä söin merkkareita
ja sitten yhden lakritsikaramellin. Sitten mua janotti ja join mehua.
Se oli muistaakseni omenamehua. Joko te nyt tietäisitte?
Myyjä:
-Ei toi kyllä auta oikeastaan yhtään. Voisitteko kuvailla minkä näköisiä
ne karkit olivat tai miltä ne maistuivat?
Tuomo:
-Joo! Sitten, kun olin juonut mehun niin söin uudestaan merkkareita ja
sen jälkeen hedelmäkaramellejä.
Mikko:
-Niin ja minä söin samaan aikaan kaksi päivää vanhaa pizzaa...
Tuomo:
-Älä nyt viitsi! Ei toi auta ollenkaan tässä asiassa!
Myyjä:
-Näettekö te täällä kaupassa niitä karkkeja?
Tuomo:
-Joo! Sen mä muistan kanssa, että niitä haluamiani karamellejä alkoi
tehdä enemmän mieli, kun olin syönyt välissä yhden banaanin. Onko
teillä tietoa mitä karamellejä alkaa tehdä mieli baananin syönnin jälkeen?
Myyjä:
-Pidättekö te minua pilkkananne? Koittakaa nyt päättää mitä haluatte?
Tuomo:
-Kyllä minä olen päättänyt jo, mutta ette ole suostunut myymään niitä.
Kuunnelkaapas nyt tarkasti miltä niiden syöminen kuulosti...
Tuomo maiskuttelee myyjän korvaan ja jonoa kertyy taakse...
Myyjä:
-No joo, nyt alkaa tuntumaan tutulta. Jos vielä pienen näytteen sais...
Tuomo mässyttelee vielä pienen hetken...
Myyjä:
-Joo, nyt tiedän. Nehän ovat Marianne-karkkeja. Niitä löytyy toisesta
rivistä ja kolmannelta hyllyltä.
Tuomo:
-Kiitos!