MIKON JA TUOMON NORMAALI PÄIVÄ

Mikko ja Tuomo miettivät mitä tekisivät. He päättävät lähteä kylälle katsomaan tyttöjä. Mikko ajaa, mutta Tuomo ei aja.

Mikko: -Kelpaiskohan noi kaks' tuolta?
Tuomo: -Kaikki käy. Näyttävätkin olevan todella herkässä iässä.
Mikko: -Annettaisko jotkin lahjat niille? Vois' olla tehokkaampaa kuin se Jannen tapa möykätä ja heilua autossa!
Tuomo: -Kaikki käy. Mä aattelin antaa niille elämänsä oivalluksen eilen tehneen keskikokoisen urospuhvelin.
Mikko: Miks' noin tavallinen lahja? Mä aattelin antaa jotain minulle tärkeetä.
Tuomo: -Mitä sä sit' annat?
Mikko: -No, tietenkin meidän suvussa monta vuotta kulkeneen katiskan.
Tuomo: -Mikä siitä niin tärkeän sulle tekee?
Mikko: -No, huolimatta siitä, että sillä ei ole enää moneen päivään saatu kalaa niin tärkeäksi sen tekee se, että mun enoni on saanut sillä ensimmäiset haukensa ja hän sentään luki Helsingin Sanomista vuonna 1964 porojen käytöstapojen muuttumisesta. Samaisen jutun oli lukenut myös enoni naapuri, Väinö Miettinen ja Miettisen Väinöhän on kolminkertainen Keiteleen ympärisoudun mestari. Kisasta haastavan tekee se, että yhtenäkään vuonna ei Keiteleen ympärillä ole ollut oikeastaan yhtään vettä.
Tuomo: -Onkin muuten hassua, että vaikka järvissä on todella paljon vettä niin se loppuu heti rantaan tullessa.
Mikko: -Se on niinku keskittyny pelkästään järviin.
Tuomo: -On tyhmiä ne heput, jotka jonkun varvun avulla etsivät vettä jostain aavikolta ja savannilta. Menisivät järvien luo. Siellä sitä vettä on.
Mikko: -Hei, missä ne tytöt on?
Tuomo: -Voi kystä! Ne ehti lähtee. On pilalla!