Miksi ei saisi rakastaa?

Maria on 16-vuotias tyttö keskeltä kylmää Helsinkiä. Tänään hänellä on tavallista kylmempää sillä hän istuu meren rannassa ja itkee. Maria on juuri jätetty ties monennenko kerran. Miksi? Maria on nätti, fiksu, harrastaa käsi- ja koripalloa eikä ole ollenkaan huonotapainen. Hän ei myöskään ole ujo eikä petä ketään. Miksi taas yksi suhde on päättynyt niin, että Maria on jätetty?

Palataan kolme vuotta taakse päin. Maria on kaverinsa kotibileissä ja hän on iskenyt silmänsä yhteen poikaan. He tanssivat hitaita ja Maria kuiskaa:
-Mä rakastan sua.

He alkavat oleen yhdessä ja hauskaa riittää, mutta eihän tossa iässä suhteen ole tarkoituskaan kestää...? No, tämä ei kestänyt. Kolme viikkoa ja se oli ohi.

Mutta jo viikon päästä Maria alkaa seurustelemaan erään täysi-ikäisen autoilevan pojan kanssa. He ehtivät oleen yhdessä vajaan viikon ja Maria tuntee olevansa taivaissa ja sanoo rakastavansa tätä jätkää. Toisella osapuolella ei ole yhtä voimakkaita tunteita vaikka tykkääkin Mariasta. Tässä tilanteessa jätkä tekee oikean ratkaisun ja jättää leikin sikseen eikä mennyt pidemmälle vaikka olisi voinut käyttää tytön tunteita hyväkseen.

Maria purkaa sydäntään parhaalle kaverilleen. Hän tuntee itsensä petetyksi ja hylätyksi ja itsetunto on laskenut. Maria saa mahtumaan samaan lauseeseen sen miten sikoja jätkät ovat ja sen, että niitä ilmankaan ei voi olla. Maria on monille tytöille tutussa tilanteessa; tuntuu, että kukaan ei välitä. Tilanne ei kuitenkaan ole näin.
Maria etsii lähes joka viikonloppu sitä "oikeaa" ja seurustelee tiheään tahtiin ja hokee jokaiselle pojalle rakastavansa tätä. Ne ovat kauniita sanoja, mutta mitä mahtuukaan niiden taakse?

PELKOA! Ei mitään muuta kuin pelkoa. Maria on epävarma itsestään ja tarvitsee hyväksyntää ja tarvitsee olkapään, johon itkeä ja tukeutua. Maria kyllä ihastuu ja kiintyy jätkiinsä ihan oikeasti eli hän ei missään nimessä tietoisesti kuseta ketään eikä kuulu siihen "kana"-ryhmään, jossa seurustellaan aina kylän suosituimman pojan kanssa tai sen auton kanssa. Maria on vaan pahaksi onnekseen oppinut "rakastamaan" ja varsinkin rakastumaan liian helposti. Se on aluksi helppo ja turvallinen ratkaisu, mutta siinä pettää toista osapuolta ja myös itseään.

Tämä touhu jatkuu ja jatkuu.. Rakastaa-sana ei paljoa enää kolahduta ja Maria tietää sen itsekin ja yrittää ryhdistäytyä monien erojen jälkeen. Maria ei ole montaa sydäntä särkenyt, mutta hänen pieneen sydämeensä on haavoja tullut. Niin paljon, että parantumiseen menee aikaa. Maria bilettää edelleen ja viettää aikaa myös poikien kanssa, mutta on nyt varovaisempi. Hän on puoli vuotta seurustelematta ja asia ei vaivaa häntä lainkaan.
Sitten eräänä tiistai-iltana Maria istuskelee lähes täpötäydessä nettikahvilassa. Häntä vastapäätä istuu eräs poika, Aleksi. Ei Maria nimeä tiennyt, he eivät jutelleet. Porukka alkoi poistua, kun sulkemisaika lähestyi. Lopulta jäljellä olivat enää Maria ja Aleksi. He purskahtivat suloisesti nauruun huomatessaan tämän. Oli helppo tilanne alkaa juttelemaan.

Kotimatkakin osoittautuu samaksi, joten juttelu pääsee jatkumaan. He kävelevät pitkään samaa matkaa. Niin pitkään, että huomaavat olevansa naapuruksia. Kaikki ainekset vuosisadan rakkaustarinaksi ovat olemassa. He tykkäävät toisistaan ja heillä on yhdessä todella hauskaa. He ehtivät olemaan yhdessä kuitenkin vain viisi päivää, kun Aleksi avautuu kerrossängyn yläpedissä:
-Maria, mä rakastan sua.
Maria ei ollut ollenkaan valmis siihen:
-Jaa. Puhutaan siitä sit' joskus.
Aleksi tivaa hetken, että mitä Maria ajattelee, mutta Maria tuntuu olevan täysin muissa maailmoissa. Aleksi luulee, että Maria ei ehkä koskaan tulisi rakastamaan häntä ja päättää jättää Marian ennen kuin kehenkään ehtii sattua. Nyt Maria istuu yksinään tuulisella rannalla. Rakastettuna, mutta yksin.