MIKKELI 5.-6.4.2008

Lauantaiaamu hienojen kevätpäivien jälkeen valkenee. Keli on kuitenkin tällä kertaa pilvinen ja viileä. Ja lisäksi kaikkien järkytykseksi kuskiksi paljastuu Hiihto. Kello on 8.10, kun hän noutaa ensin Lapin ja Nevalaisen, jonka jälkeen kyytiin tulevat Heinäpoika ja Laine. Laineella tarkastetaan eräs Laineen nuoruuden kuva, jossa hän poseeraa tähtilipulla varustetussa paidassa kuin todellinen Amerikan mies - amerikkalaine. Tästä Laine saa kuulla reissussa muutaman kerran.

Matka alkaa bensatankin täytöllä ja Lahteen päin kiihdytyksellä. Etupenkillä on oikeastaan koko reissun ajan Hiihto ja Lappi. Takapenkillä kiivasta keskustelua ylläpitävät siis Nevalainen, Heinäpoika ja Laine. Kuhmoisten kohdalla käydään Alkossa täyttämässä juomavarantoja. Alkon pihassa Nevalainen saa kuulla eräältä mieheltä, että hänellä on jo monen sukupolven mittainen kokemus paikallisesta vedestä. Tärkeä tieto.

Kuhmoisten jälkeen Hiihto pitää tietovisaa, jossa kysymykset koskevat matkan varrella olevia pitäjiä. Voitto tulee meidän autoon. Välillä Lappi huudattaa porukkaa kyselemällä:

-Onko hyvä meno?

Takapenkkiläiset huutavat ja hakkaavat kattoa innolla. Ilmeisesti meno on siis jotakuinkin hyvä. Matka etelään päin jatkuu. Takapenkin keskustelusta voidaan mainita Nevalaisen kokemukset JukuJuku-maasta ja vihreästä sammakosta. Tästä Laine innostuu kovasti ja alkaa ivalliseen sävyyn hokemaan:

-Voi voi JukuJuku-maa ja vihree sammakko. Sä vaan kannoit vihreätä sammakkoa pois.

Tuollaista jatkui jonkun aikaa ja kaikkia nauratti. Vääksyssä käytiin ruokakaupassa, josta haettiin makkaraa ja vähän kaikkee, jota nyt suuhun voi laittaa. Nyt äänestettiin mennäänkö isompaa tietä Heinolan kautta vai maisemareittiä Pulkkilanharjun kautta. Pulkkila voitti. Karisalmen sillalla pidettiin tauko, mutta sitä ei voitu pitkälti jatkaa, koska ilma oli todella kylmä.

Corolla kulki Kalkkisten, Marjoniemen ja Heinolan maalaiskunnan kautta isolle tielle. Nyt matkaa olisi Mikkeliin 89km. Varttia aiemmin Lappi oli ilmoittanut matkaa olevan "kahdeksan yhdeksänkymmentä kilometriä", jonka Laine tulkitsi, että se tarkoittaa 8090km ja siitähän saatiin taas vallan mainio väittely aikaiseksi.

Ennen Mikkeliä pidettiin vielä pari kusitaukoa. Ensimmäisellä Nevalainen kuseskeli auton päältä alas ja toisella Lappi otti Nevalaisesta kuvia niin läheltä, että samalla P-paikalla ollut autoilija katsoi pahasti ja kiihdytti kovalla vauhdilla pois.

Vielä ennen Mikkeliä tapahtui semmoistakin, että saavutettiin auto, jonka katolla oli potkukelkka. Kaikki autossamme olivat sitä mieltä, että me haluttiin ostaa kyseinen potkukelkka. Lappi väsäsi lapun, jossa ilmoitti porukan tahdon ja näytti sitä auton kuljettajalle, mutta hän ei ollut kovin halukas luopumaan rakkaasta esineestään.

Vähän yli puolen päivän aikaan päästiin Mikkeliin ja Lappi halusi järjestää torikisan. Ennen kisaa auton ympärille vedettiin tolppien varassa oleva naru, jotta kaikki varmasti huomaa missä kilpailukeskus sijaitsee. Ekana oli vuorossa joukkueiden arvonta. Toiseen joukkueeseen tulivat Nevalainen ja Heinäpoika ja toiseen loput...paitsi Lappi.

Kilpailussa oli kahdeksan osiota, joista kuusi piti suorittaa mahdollisimman nopeasti. Kolme oli tehtäviä (hanki kynä, hanki bussilippu, hanki metri wc- tai talouspaperia) ja viisi oli kysymyksiä (kuka on Mikkelin kaupunginjohtaja?, kuinka pitkä matka on Mikkelistä Puumalaan?, miten alkaa laulu Visusillan valssi?, minkä niminen hevonen juoksi Mikkelissä ME:n 2002?, minä vuonna konserttitalo Mikaeli valmistui?).

Kilpailusta pitää mainita useampikin asia. Ensinnäkin hävinneestä joukkueesta eli Hiihdosta ja Laineesta, että he menivät lettukojulle syömään lettuja ja juomaan kahvia kysellen samalla kysymyksiä paikalle osuvilta ihmisiltä. Visusillan valssia ei kukaan tuntenut. Tyhjentävin vastaus oli erään miehen toteamus:

-Ja vitut tollasta oo!

Niinpä. Sellaista ei ole. Mutta kovasti kilpailijat yrittivät biisin sanoja selville saada. Hiihto ja Laine saivat apua myös yhdeltä naiselta, joka halusi ratkaista tehtäviä ja soittikin kaverilleen, joka oli Helsingissä jossakin kokouksessa, mutta niin vaan hänellä oli aikaa yrittää kaivaa vastauksia netistä. No, apua ei puuttuviin kohtiin kuitenkaan löytynyt.

Toinen joukkue toimi eri taktiikalla. Heinäpoika ja Nevalainen suorittivat alkuun kaksi tehtävää eli kynän ja paperin haun. Sitten he halusivat suorittaa myös kolmannen tehtävän eli bussilipun hankkimisen, joten he menivät linja-autoasemalle. No, sehän oli kiinni. Ei muuta kuin lähimpään linja-autoon, tässä tapauksessa Express-bussiin ja kysymys:

-Paljon maksaa lähimmälle pysäkille?

-5 euroa!

-Ei me oteta sitä.

Se oli pojille liian kallis, joten toiseen linkkiin. Sillä olisi päässyt lähimmälle pysäkille hintaan 2,80e. Pojat ostivat lipun ja poistuivat heti linkistä. Kuski saattoi hivenen ihmetellä. Heinäpoika ja Nevalainen voittivat lopulta kisan, joten panostus oli ihan paikallaan. He käyttivät rahaa kisaan muutenkin.

Heinäpoika: -Aika erikoista, että maksoin vessasta 50 senttiä ja mua kusetti, mutta en kussut.

Heinäpoika otti vaan paperin kiireellä ja jatkoi kisaa. No, kannattiko panostaa 3,30e? Hävinnyt joukkue joutui nimittäin vetämään torilla perässään sellaista häärenksua, joka laitetaan aina auton perään, kun ollaan menty naimisiin. Laine ja Hiihto suorittivat tehtävän ja saivat kysymysmerkillä varustettuja katseita jonkin verran. Lapilla oli samaan aikaan sairaan hauskaa, kun taas Heinäpoika ja Nevalainen tyytyivät pokkana vaan kuvailemaan "hääparia".

Nyt kello läheni kahta, joten mökin avaimia voisi lähteä hakemaan. Mökille oli keskustasta viiden kilometrin matka, jota tultaisiin illan aikana taittamaan useammankin kerran. Lappi nouti avaimet ja poppoo kotiutui mökkiin. Siellä ei kauaa viivähdetty, koska piti lähteä syömään ja keräämään kulttuurillisia kokemuksia, jotta omatunto antaisi paremmin luvan kaataa.

Kaatamisesta sen verran, että Nevalainen halusi pitää Heinäpojan oluenjuontitahdista lukua, mutta eipä se pisemmän päälle häntä kiinnostanut. Ruokailu suoritettiin sellaisessa suht´ perus ruokapaikassa. Lappi kiirehti viemään yhteen pöytään valkoisen pöytäliinan ennen kuin muut ehtivät kunnolla sisälle. Joukkio naureskeli kovasti, kun huomasivat, että heille on pöytäliina.

Pöydäksi Lappi valitsi sellaisen kulmapöydän neljän pöydän tilassa, jonka pystyi sulkemaan liukuovella. Nevalainenhan sulki sen heti, kun oltiin ruo'at saatu. Laineen hakiessa jälkiruo'aksi kahvia totesi naismyyjä hänelle:

-Teillä taitaa olla jotain salaista siellä?

No, eipä ollut mitään salaista. Kunhan haluttiin vetää ovet kiinni. Seuraavaksi mentiin tien toisella puolella sijaitsevaan Suur-Savon museoon. Jo ennen reissua oli sovittu, että otetaan kesäkuteet mukaan, jotka päällä sitten mennään vaikkapa just museoon. Hiihto jätti tämän tempauksen väliin, mutta muilla oli shortseja, sandaaleja, havaijipaitaa, aurinkolaseja jne. päällä. Mahtoi Hiihtoa hävettää olla ainoa normikuteellinen. Onneksi keli oli niinkin kylmä kuin mitä oli, jotta kontrasti olisi riittävä.

Museossa ei ihmisiä paljoa ollut, joten tempauksemme ei sikäli saanut näkyvyyttä, mutta ei kai museoissa käymisessä pääasia olekaan mennä näyttäytymään vaan mennä katsomaan vanhaa esineistöä. Sitä siellä olikin. Museon jälkeen käytiin vielä Suomen neljänneksi syvimmällä hiidenkirnulla, mutta eipä siitä mitään elämää suurempaa ole kirjoitettavaksi.

Kello läheni nyt varmaankin viittä. Kaikki toivoivat, että lähettäisiin saunaan, jossa hetken päästä oltiinkin. Kuitenkin ennen kuin sauna ehti lämmetä, esittivät Heinäpoika ja Nevalainen Lapin kirjoittaman runon, joka käsitteli Lainetta ja Laineen elämän vaiheita. Laine otti teoksen lämmöllä vastaan. Hiihto ja Nevalainen ehtivät myös jossakin vaiheessa hakea peräkontillisen verran polttopuita, jotta saatiin takkaan tulet.

Mutta siis saunaan. Kuskia ei saunaan vielä päästetty, koska sovittiin, että heti ekojen löylyjen jälkeen lähdettäisiin pelkät pyyhkeet päällä kylille. Eipä aikaakaan, kun neljä solakkaa nuorukaista, no kaikki nyt ei mittausten mukaan ollut ihan yhtä solakoita, niin ja eihän kaikki mitään nuorukaisia ollut... No, neljä pyyheasuista turistia kuitenkin ajelivat pitkin Mikkelin katuja.

Nevalainen halusi kusta pyyhe päällä ja Lappi meni ulos kuvaamaan toimitusta. Sitten Hiihto kuitenkin kaasutti karkuun. Lappi lähti juoksemaan auton perään, mutta Nevalainen otti rennosti eikä hätäillyt. Ei ehkä kannattanutkaan hätäillä, koska toimet oli kesken. Nevalainen tuli rauhassa perässä - paljain jaloin.

Hiihto oli tulostanut seurueelle vanhan Mikkelin kartan - siis tosi vanhan. Sen kera tiedusteltiin sitten tietä Suur-Savon museolle sekä jäähallille. Eräs nainen sanoi, kun annettiin sille kartta ja kysyttiin tietä museoon:

-Museoiässä te ootte kaikki.

No, nainen taisi nähdä aluksi vain Laineen, joka istui oikealla puolella takapenkillä. Tämän jälkeen piti käydä näyttäytymässä torilla, mutta mitäpä siellä. Muutama valokuva ja suunnaksi mökki. Vähän ennen mökkiä käännyttiin kuitenkin yhdelle asuinalueelle ja sieltä sattumalta löytyi kahta koiraa ulkoiluttava nuori nainen. Häneltäkin kysyttiin tietä vanhan kartan avulla ja tällä kertaa määränpäänä oli jäähalli.

Voi, että tällä neidolla oli malttia katsoa karttaa ja koittaa neuvoa. Lappi kahteen kertaan vihjasi aika selkeesti:

-Tilannehan saattaa olla, että tämä on vienti.

Mutta neito vaan jatkoi kartan katsomista. Syynä suureen malttiin saattoi tietenkin olla sekin, että hänen toinen koiransa meni auton takapenkille ja siinä tuiskeessa Nevalainen taisi vähän vilauttaa, joten oiskohan nainen odottanut uutta vilautusta? Kun hän oli reilut viitisen minuuttia tutkinut vanhaa karttaa, niin joku antoi hänelle tuoreemman Mikkelin kartan ja jäähalli löytyi heti. Varmuuden vuoksi hän vielä neuvoi kuljettajalle erikseen reitin, mutta Hiihto piirsi karttaan vaan suoran viivan metsän poikki ja nainen oli vähän ymmällään.

Tämän jälkeen siis uudelleen saunaan. Nevalainen haki jossakin vaiheessa kiviä kiukaaseen, koska niitä selvästi puuttui siitä. Laine antoi sitten kiukaasta Nevalaiselle muka kuuman kiven, jota Nevalainen ei suostunut ottamaan käteen vaikka ne olivat juuri ulkoa tuotuja eli aika viileitä.

Saunomisen ohessa syötiin musiikin soidessa vähän makkaraa ja kerättiin intoa seuraavaan iskuun. Osa porukasta halusi uudelle pyyhetempaukselle, mutta Laine ei. Tästä koitui hetken mittainen konflikti, joka laukesi kuitenkin yhteisymmärryksessä. Lappi meni pyyhe päällä takapenkille ja Laine vaatteet päällä eteen. Jälleen oli edessä matka keskustaan ja karttakyselyitä. Isompia revityksiä ei kuitenkaan tällä kertaa nähty.

Seuraavaksi mentiin taas saunaan. Kello oli jo pitkälti yli yhdeksän, kun joukkio oli tuvassa. Siinä katseltiin telkkaria, juotiin olutta ja boolia ja Nevalainen voiteli leipää.

Laine: -Hei! Lopeta toi!

Kaikki hiljenee ja katsoo Lainetta.

Laine: -Sulla on väärä ote veitsestä.

Aikamoinen naurun remakka valtaa talon ja Laine alkaa asetteleen Nevalaisen sormia leivälle ja veitselle. Vielä olisi kuitenkin kerran lähdettävä kylille. Lainetta alkoi pöytätapakoulutus väsyttämään sen verran paljon, että hän näki paremmaksi vetäytyä nukkumaan. Se on joskus sellaista. Muut lähtivät keskustaan - vaatteet päällä. Heti ennen isoa tietä jätettiin pari aiemmin hankittua liikennemerkkiä niille selvästi varattuun paikkaan.

Keskustassa mentiin erään aiemmin tapaamamme tytön neuvojen mukaisesti ZicZac -baariin. Siellä olisi toki meno ollut kova, mutta meidän joukkio ei sitä enää kyennyt ylläpitämään. Nevalainen leikki Kaikkosta tanssilattialla ja saikin oman Sutunsa heti hollille, mutta Nevalainen jäykistyi ja poistui takavasemmalle. Eipä siis muuta kuin mökille nukkumaan hyvissä ajoin.

Mökillä kaikki päätyivät sänkyyn nukkumaan paitsi Nevalainen nuokahti ensin tuvan pöydälle, sitten sohvalle ja vasta aamulla sänkyyn. Laine alkoi samoihin aikoihin jo heräileen ja Hiihdon noustua he laittoivat saunan lämpiämään, huolsivat vähän autoa ja keittivät kahvia. Seuraavaksi heräsi Heinäpoika ja klo8.39 myöskin Lappi. Siivousintoa ei porukassa ilmaantunut, mutta eipä ollut paljoa sotkuakaan.

Aamun mittaan saunottiin ja kerättiin itseämme. Tässä vaiheessa reissua kuskiksi vaihtui Lappi, koska kaikki halusivat nopeasti Jämsään eikä Lapin tulot yllä Hiihdon tasolle. Matka taittui Kälän ja Joutsan kautta kohti Korpilahtea. Kärkisissä mentiin kahville paitsi Nevalainen, joka jäi autoon nukkumaan.

Laineen mentyä terassille tupakalle ehdotti Lappi sellaiselle pienelle pojalle (ilmeisesti myyjättären poika), että laittaa oven lukkoon, jotta setä jää ulos. Poikahan innostui asiasta ja haki salaa avaimen, jolla sai oven lukkoon. Hän vaan näytti sormi suullaan, että hys, hys. Ei hän lopulta saanut ovea lukkoon, mutta otti itselleen kahvin ja tuli meidän pöytään istumaan. Lappi innostui kyselemään pojalta Laineen ikää:

-Kuinka vanha tämä mies on? Onko hän yli 100-vuotias?

Poika pyörittää päätään.

Lappi: -Yli 50-vuotias?

Pää pyörii taas. Lappi kysyy jokaisen kymmenluvun läpi kunnes pää pyörii 20-vuotisjuhlienkin kohdalla. Lopulta Lappi kysyy:

-No, kuinka vanha tämä setä on?

Poika nostaa viisi sormea pystyyn! Nyt voi lukija ymmärtää, että porukkaa pikkusen nauratti. Lisäksi poika sanoo vielä:

-Mun isäkin on viisi.

Tämän jälkeen oli hyvä siirtyä Jämsään. Loppumatka sujuikin sitten aika hitaasti, koska Korpilahden ja Jämsän välille on pystytetty kaikenmoisia valokuvaustelineitä. Mutta ei sekään enää haitannut. Koti oli jo lähellä ja Lappi pudotteli porukkaa vähitellen kyydistä. Näin tällä kertaa...