MIKKELI 5.-6.4.2008
Lauantaiaamu hienojen kevätpäivien jälkeen valkenee. Keli on
kuitenkin tällä kertaa pilvinen ja viileä. Ja lisäksi kaikkien järkytykseksi
kuskiksi paljastuu Hiihto. Kello on 8.10, kun hän noutaa ensin
Lapin ja Nevalaisen, jonka jälkeen kyytiin tulevat Heinäpoika
ja Laine. Laineella tarkastetaan eräs Laineen nuoruuden kuva, jossa
hän poseeraa tähtilipulla varustetussa paidassa kuin todellinen
Amerikan mies - amerikkalaine. Tästä Laine saa kuulla reissussa
muutaman kerran.
Matka alkaa bensatankin täytöllä ja Lahteen päin kiihdytyksellä. Etupenkillä
on oikeastaan koko reissun ajan Hiihto ja Lappi. Takapenkillä kiivasta
keskustelua ylläpitävät siis Nevalainen, Heinäpoika ja Laine. Kuhmoisten
kohdalla käydään Alkossa täyttämässä juomavarantoja. Alkon pihassa
Nevalainen saa kuulla eräältä mieheltä, että hänellä on jo
monen sukupolven mittainen kokemus paikallisesta vedestä. Tärkeä tieto.
Kuhmoisten jälkeen Hiihto pitää tietovisaa, jossa kysymykset koskevat
matkan varrella olevia pitäjiä. Voitto tulee meidän autoon. Välillä
Lappi huudattaa porukkaa kyselemällä:
-Onko hyvä meno?
Takapenkkiläiset huutavat ja hakkaavat kattoa innolla. Ilmeisesti meno
on siis jotakuinkin hyvä.
Matka etelään päin jatkuu. Takapenkin keskustelusta voidaan
mainita Nevalaisen kokemukset JukuJuku-maasta ja vihreästä sammakosta.
Tästä Laine innostuu kovasti ja alkaa ivalliseen sävyyn hokemaan:
-Voi voi JukuJuku-maa ja vihree sammakko. Sä vaan kannoit vihreätä
sammakkoa pois.
Tuollaista jatkui jonkun aikaa ja kaikkia nauratti. Vääksyssä käytiin
ruokakaupassa, josta haettiin makkaraa ja vähän kaikkee, jota nyt
suuhun voi laittaa. Nyt äänestettiin mennäänkö isompaa tietä Heinolan
kautta vai maisemareittiä Pulkkilanharjun kautta. Pulkkila voitti.
Karisalmen sillalla pidettiin tauko, mutta sitä ei voitu pitkälti jatkaa,
koska ilma oli todella kylmä.
Corolla kulki Kalkkisten, Marjoniemen ja Heinolan maalaiskunnan kautta
isolle tielle. Nyt matkaa olisi Mikkeliin 89km. Varttia aiemmin Lappi oli
ilmoittanut matkaa olevan "kahdeksan yhdeksänkymmentä kilometriä", jonka
Laine tulkitsi, että se tarkoittaa 8090km ja siitähän saatiin taas
vallan mainio väittely aikaiseksi.
Ennen Mikkeliä pidettiin vielä pari kusitaukoa. Ensimmäisellä Nevalainen
kuseskeli auton päältä alas ja toisella Lappi otti Nevalaisesta kuvia
niin läheltä, että samalla P-paikalla ollut autoilija katsoi pahasti ja
kiihdytti kovalla vauhdilla pois.
Vielä ennen Mikkeliä tapahtui semmoistakin, että saavutettiin auto, jonka
katolla oli potkukelkka. Kaikki autossamme olivat sitä mieltä, että me
haluttiin ostaa kyseinen potkukelkka. Lappi väsäsi lapun, jossa ilmoitti
porukan tahdon ja näytti sitä auton kuljettajalle, mutta hän
ei ollut kovin halukas luopumaan rakkaasta esineestään.
Vähän yli puolen päivän aikaan päästiin Mikkeliin ja Lappi halusi järjestää
torikisan. Ennen kisaa auton ympärille vedettiin tolppien varassa oleva
naru, jotta kaikki varmasti huomaa missä kilpailukeskus sijaitsee. Ekana
oli vuorossa joukkueiden arvonta. Toiseen joukkueeseen tulivat Nevalainen
ja Heinäpoika ja toiseen loput...paitsi Lappi.
Kilpailussa oli kahdeksan osiota, joista kuusi piti suorittaa mahdollisimman
nopeasti. Kolme oli tehtäviä (hanki kynä, hanki bussilippu, hanki
metri wc- tai talouspaperia) ja viisi oli kysymyksiä (kuka on Mikkelin
kaupunginjohtaja?, kuinka pitkä matka on Mikkelistä Puumalaan?,
miten alkaa laulu Visusillan valssi?, minkä niminen hevonen juoksi
Mikkelissä ME:n 2002?, minä vuonna konserttitalo Mikaeli valmistui?).
Kilpailusta pitää mainita useampikin asia. Ensinnäkin hävinneestä joukkueesta
eli Hiihdosta ja Laineesta, että he menivät lettukojulle syömään lettuja
ja juomaan kahvia kysellen samalla kysymyksiä paikalle osuvilta ihmisiltä.
Visusillan valssia ei kukaan tuntenut. Tyhjentävin vastaus oli erään
miehen toteamus:
-Ja vitut tollasta oo!
Niinpä. Sellaista ei ole. Mutta kovasti kilpailijat yrittivät biisin
sanoja selville saada. Hiihto ja Laine saivat apua myös yhdeltä naiselta,
joka halusi ratkaista tehtäviä ja soittikin kaverilleen, joka oli
Helsingissä jossakin kokouksessa, mutta niin vaan hänellä oli aikaa yrittää
kaivaa vastauksia netistä. No, apua ei puuttuviin kohtiin
kuitenkaan löytynyt.
Toinen joukkue toimi eri taktiikalla. Heinäpoika ja Nevalainen suorittivat
alkuun kaksi tehtävää eli kynän ja paperin haun. Sitten he halusivat
suorittaa myös kolmannen tehtävän eli bussilipun hankkimisen, joten
he menivät linja-autoasemalle. No, sehän oli kiinni. Ei muuta kuin
lähimpään linja-autoon, tässä tapauksessa Express-bussiin ja kysymys:
-Paljon maksaa lähimmälle pysäkille?
-5 euroa!
-Ei me oteta sitä.
Se oli pojille liian kallis, joten toiseen linkkiin. Sillä olisi päässyt
lähimmälle pysäkille hintaan 2,80e. Pojat ostivat lipun ja poistuivat
heti linkistä. Kuski saattoi hivenen ihmetellä. Heinäpoika ja Nevalainen
voittivat lopulta kisan, joten panostus oli ihan paikallaan. He
käyttivät rahaa kisaan muutenkin.
Heinäpoika: -Aika erikoista, että maksoin vessasta 50 senttiä ja
mua kusetti, mutta en kussut.
Heinäpoika otti vaan paperin kiireellä ja jatkoi kisaa. No, kannattiko
panostaa 3,30e? Hävinnyt joukkue joutui nimittäin vetämään torilla
perässään sellaista häärenksua, joka laitetaan aina auton perään,
kun ollaan menty naimisiin. Laine ja Hiihto suorittivat tehtävän ja
saivat kysymysmerkillä varustettuja katseita jonkin verran. Lapilla oli
samaan aikaan sairaan hauskaa, kun taas Heinäpoika ja Nevalainen tyytyivät
pokkana vaan kuvailemaan "hääparia".
Nyt kello läheni kahta, joten mökin avaimia voisi lähteä hakemaan.
Mökille oli keskustasta viiden kilometrin matka, jota tultaisiin
illan aikana taittamaan useammankin kerran. Lappi nouti avaimet ja
poppoo kotiutui mökkiin. Siellä ei kauaa viivähdetty, koska piti
lähteä syömään ja keräämään kulttuurillisia kokemuksia, jotta
omatunto antaisi paremmin luvan kaataa.
Kaatamisesta sen verran, että Nevalainen halusi pitää Heinäpojan
oluenjuontitahdista lukua, mutta eipä se pisemmän päälle häntä kiinnostanut.
Ruokailu suoritettiin sellaisessa suht´ perus ruokapaikassa. Lappi
kiirehti viemään yhteen pöytään valkoisen pöytäliinan ennen kuin muut
ehtivät kunnolla sisälle. Joukkio naureskeli kovasti, kun huomasivat,
että heille on pöytäliina.
Pöydäksi Lappi valitsi sellaisen kulmapöydän neljän pöydän tilassa, jonka
pystyi sulkemaan liukuovella. Nevalainenhan sulki sen heti, kun oltiin
ruo'at saatu. Laineen hakiessa jälkiruo'aksi kahvia totesi naismyyjä
hänelle:
-Teillä taitaa olla jotain salaista siellä?
No, eipä ollut mitään salaista. Kunhan haluttiin vetää ovet kiinni.
Seuraavaksi mentiin tien toisella puolella sijaitsevaan Suur-Savon museoon.
Jo ennen reissua oli sovittu, että otetaan kesäkuteet mukaan, jotka
päällä sitten mennään vaikkapa just museoon. Hiihto jätti tämän
tempauksen väliin, mutta muilla oli shortseja, sandaaleja, havaijipaitaa,
aurinkolaseja jne. päällä. Mahtoi Hiihtoa hävettää olla ainoa
normikuteellinen. Onneksi keli oli niinkin kylmä kuin mitä
oli, jotta kontrasti olisi riittävä.
Museossa ei ihmisiä paljoa ollut, joten tempauksemme ei sikäli
saanut näkyvyyttä, mutta ei kai museoissa käymisessä pääasia olekaan
mennä näyttäytymään vaan mennä katsomaan vanhaa esineistöä. Sitä siellä
olikin. Museon jälkeen käytiin vielä Suomen neljänneksi syvimmällä
hiidenkirnulla, mutta eipä siitä mitään elämää suurempaa ole
kirjoitettavaksi.
Kello läheni nyt varmaankin viittä. Kaikki toivoivat, että lähettäisiin
saunaan, jossa hetken päästä oltiinkin. Kuitenkin ennen kuin sauna
ehti lämmetä, esittivät Heinäpoika ja Nevalainen Lapin kirjoittaman
runon, joka käsitteli Lainetta ja Laineen elämän vaiheita. Laine
otti teoksen lämmöllä vastaan. Hiihto ja Nevalainen ehtivät myös
jossakin vaiheessa hakea peräkontillisen verran polttopuita, jotta
saatiin takkaan tulet.
Mutta siis saunaan. Kuskia ei saunaan vielä
päästetty, koska sovittiin, että heti ekojen löylyjen jälkeen
lähdettäisiin pelkät pyyhkeet päällä kylille. Eipä aikaakaan, kun
neljä solakkaa nuorukaista, no kaikki nyt ei mittausten mukaan ollut
ihan yhtä solakoita, niin ja eihän kaikki mitään nuorukaisia ollut...
No, neljä pyyheasuista turistia kuitenkin ajelivat pitkin Mikkelin
katuja.
Nevalainen halusi kusta pyyhe päällä ja Lappi meni ulos kuvaamaan
toimitusta. Sitten Hiihto kuitenkin kaasutti karkuun. Lappi lähti
juoksemaan auton perään, mutta Nevalainen otti rennosti eikä
hätäillyt. Ei ehkä kannattanutkaan hätäillä, koska toimet oli
kesken. Nevalainen tuli rauhassa perässä - paljain jaloin.
Hiihto oli tulostanut seurueelle vanhan Mikkelin kartan - siis tosi
vanhan. Sen kera tiedusteltiin sitten tietä Suur-Savon museolle sekä
jäähallille. Eräs nainen sanoi, kun annettiin sille kartta ja
kysyttiin tietä museoon:
-Museoiässä te ootte kaikki.
No, nainen taisi nähdä aluksi vain Laineen, joka istui oikealla puolella
takapenkillä. Tämän jälkeen piti käydä näyttäytymässä torilla, mutta
mitäpä siellä. Muutama valokuva ja suunnaksi mökki. Vähän ennen
mökkiä käännyttiin kuitenkin yhdelle asuinalueelle ja sieltä sattumalta
löytyi kahta koiraa ulkoiluttava nuori nainen. Häneltäkin kysyttiin
tietä vanhan kartan avulla ja tällä kertaa määränpäänä oli jäähalli.
Voi, että tällä neidolla oli malttia katsoa karttaa ja koittaa neuvoa.
Lappi kahteen kertaan vihjasi aika selkeesti:
-Tilannehan saattaa olla, että tämä on vienti.
Mutta neito vaan jatkoi kartan katsomista. Syynä suureen malttiin
saattoi tietenkin olla sekin, että hänen toinen koiransa meni
auton takapenkille ja siinä tuiskeessa Nevalainen taisi vähän vilauttaa,
joten oiskohan nainen odottanut uutta vilautusta? Kun hän oli reilut
viitisen minuuttia tutkinut vanhaa karttaa, niin joku antoi hänelle
tuoreemman Mikkelin kartan ja jäähalli löytyi heti. Varmuuden vuoksi
hän vielä neuvoi kuljettajalle erikseen reitin, mutta Hiihto piirsi
karttaan vaan suoran viivan metsän poikki ja nainen oli vähän ymmällään.
Tämän jälkeen siis uudelleen saunaan. Nevalainen haki jossakin vaiheessa
kiviä kiukaaseen, koska niitä selvästi puuttui siitä. Laine antoi
sitten kiukaasta Nevalaiselle muka kuuman kiven, jota Nevalainen
ei suostunut ottamaan käteen vaikka ne olivat juuri ulkoa tuotuja eli
aika viileitä.
Saunomisen ohessa syötiin musiikin soidessa
vähän makkaraa ja kerättiin intoa seuraavaan iskuun. Osa porukasta halusi
uudelle pyyhetempaukselle, mutta Laine ei. Tästä koitui
hetken mittainen konflikti, joka laukesi kuitenkin yhteisymmärryksessä.
Lappi meni pyyhe päällä takapenkille ja Laine vaatteet päällä eteen.
Jälleen oli edessä matka keskustaan ja karttakyselyitä. Isompia
revityksiä ei kuitenkaan tällä kertaa nähty.
Seuraavaksi mentiin taas saunaan. Kello oli jo pitkälti yli yhdeksän, kun
joukkio oli tuvassa. Siinä katseltiin telkkaria, juotiin olutta ja
boolia ja Nevalainen voiteli leipää.
Laine: -Hei! Lopeta toi!
Kaikki hiljenee ja katsoo Lainetta.
Laine: -Sulla on väärä ote veitsestä.
Aikamoinen naurun remakka valtaa talon ja Laine alkaa
asetteleen Nevalaisen sormia leivälle ja veitselle. Vielä olisi kuitenkin
kerran lähdettävä kylille. Lainetta alkoi pöytätapakoulutus väsyttämään
sen verran paljon, että hän näki paremmaksi vetäytyä nukkumaan. Se on
joskus sellaista. Muut lähtivät keskustaan - vaatteet päällä. Heti
ennen isoa tietä jätettiin pari aiemmin hankittua liikennemerkkiä
niille selvästi varattuun paikkaan.
Keskustassa mentiin erään aiemmin tapaamamme tytön neuvojen mukaisesti
ZicZac -baariin. Siellä olisi toki meno ollut kova, mutta meidän
joukkio ei sitä enää kyennyt ylläpitämään. Nevalainen leikki Kaikkosta
tanssilattialla ja saikin oman Sutunsa heti hollille, mutta Nevalainen
jäykistyi ja poistui takavasemmalle. Eipä siis muuta kuin mökille nukkumaan
hyvissä ajoin.
Mökillä kaikki päätyivät sänkyyn nukkumaan paitsi Nevalainen nuokahti ensin
tuvan pöydälle, sitten sohvalle ja vasta aamulla sänkyyn. Laine alkoi
samoihin aikoihin jo heräileen ja Hiihdon noustua he laittoivat
saunan lämpiämään, huolsivat vähän autoa ja keittivät kahvia. Seuraavaksi
heräsi Heinäpoika ja klo8.39 myöskin Lappi. Siivousintoa ei porukassa
ilmaantunut, mutta eipä ollut paljoa sotkuakaan.
Aamun mittaan saunottiin ja kerättiin itseämme. Tässä vaiheessa reissua
kuskiksi vaihtui Lappi, koska kaikki halusivat nopeasti Jämsään eikä
Lapin tulot yllä Hiihdon tasolle. Matka taittui Kälän ja Joutsan
kautta kohti Korpilahtea. Kärkisissä mentiin kahville paitsi Nevalainen,
joka jäi autoon nukkumaan.
Laineen mentyä terassille tupakalle ehdotti Lappi sellaiselle pienelle
pojalle (ilmeisesti myyjättären poika), että laittaa oven lukkoon,
jotta setä jää ulos. Poikahan innostui asiasta ja haki salaa avaimen,
jolla sai oven lukkoon. Hän vaan näytti sormi suullaan, että hys, hys.
Ei hän lopulta saanut ovea lukkoon, mutta otti itselleen kahvin ja
tuli meidän pöytään istumaan. Lappi innostui kyselemään pojalta
Laineen ikää:
-Kuinka vanha tämä mies on? Onko hän yli 100-vuotias?
Poika pyörittää päätään.
Lappi: -Yli 50-vuotias?
Pää pyörii taas. Lappi kysyy jokaisen kymmenluvun läpi kunnes pää pyörii
20-vuotisjuhlienkin kohdalla. Lopulta Lappi kysyy:
-No, kuinka vanha tämä setä on?
Poika nostaa viisi sormea pystyyn! Nyt voi lukija ymmärtää, että porukkaa
pikkusen nauratti. Lisäksi poika sanoo vielä:
-Mun isäkin on viisi.
Tämän jälkeen oli hyvä siirtyä Jämsään. Loppumatka sujuikin sitten
aika hitaasti, koska Korpilahden ja Jämsän välille on pystytetty
kaikenmoisia valokuvaustelineitä. Mutta ei sekään enää haitannut.
Koti oli jo lähellä ja Lappi pudotteli porukkaa vähitellen kyydistä.
Näin tällä kertaa...