Olette saaneet seurata ajankohtaista -palstalla Taisto Retkimonon valmistautumista Kultaiseen Harmonikkaan. Se homma on kaikille tuttu, mutta mitä löytyykään hanurin takaa?

"Minua pidettiinkin vähän omituisena" Sovin tapaamisen Retkimonon kanssa tamperelaiseen kuppilaan. Näin saadaan kuulemma kotoisampi tunnelma. Retkimono kertoo yllättävän avoimesti nuoruudestaan ja lapsuudestaan - ainakin ennakkoluuloisen toimittajan mielestä. Vai mitä mieltä itse olisitte miehestä, joka odottaa teitä voimakkaissa vanhanaikaisissa silmälaseissa, periaatteessa siisteissä, mutta vanhahkoissa vaatteissa ja kysyy ensimmäiseksi: "Ottaako toimittaja sisun?" Sisu kelpaa ja haastattelun luonteesta kerrottuani Taisto on valmis puhumaan. Haastattelu on aikamoinen yksinpuhelu, joka alkaa Retkimonon muistelulla äidistään - joka jää kuitenkin lyhyeksi ymmärrettävästä syystä. Yksinhuoltajaäiti kuoli Taiston ollessa 9-vuotias. Isästä ei ollut tietoakaan. "Se oli kai joku merimies", Retkimono toteaa. Äitinsä kuoleman jälkeen Retkimono muutti syntymäpitäjästään Siurosta enonsa luokse Pudasjärvelle, jossa jatkoi myös koulunkäyntiä, joka ei kuitenkaan kiinnostanut häntä kovastikaan. Hän oli kertomansa mukaan aina hiukan ulkopuolinen, mutta ei kokenut sitä niin ongelmalliseksi kuin voisi kuvitella. Tosin hän myöntää avoimesti, että ei ollut niin kuin muut. "Minua pidettiinkin vähän omituisena."

"Maailmassa vois olla muutakin kuin ahvenat ja ketut" Kouluaika sujui rauhallisesti ja kiltisti Iijoen varrella. Retkimono siirtyi suoraan koulunpenkiltä työelämään. Ensimmäinen työpaikka oli Pudasjärveläinen sekatavarakauppa. Kolmisen vuotta Taiston nuoruudesta meni siellä, mutta 18-vuotissynttärilahjaksi eno sanoi, että Taiston olisi aika katsella omaa elämää. Taiston omakin pääkoppa oli raksuttanut samansuuntaisesti. "Maailmassa vois olla muutakin kuin ahvenat ja ketut", oli Taisto silloin ajatellut. Niinpä Taisto päätti muuttaa ja hän halusi kotiin. Siurossa ei työmahdollisuuksia ollut, mutta Tampere näytti houkuttelevalta. Elettiin vuotta 1989 ja vauhti näytti kovalta; niin Retkimonolla kuin koko Suomellakin. Vauhtia alkoi tulla myös negatiivisessa mielessä. Taisto tutustui kuningas alkoholiin ja Taiston luonne oli kuin tehty tämän hallitsijan alamaiseksi. "Sen huomas heti miten alkoholi vaikuttaa tämmöiseen hiljaiseen kaveriin", Taisto muistelee hiljaisella äänellä. Siviilielämässä viina toi rohkeutta ja Taisto pääsi melko nopeasti työelämänkin syrjään kiinni Tampereella, joten kaikki näytti hyvältä.

"Lääkäri huomas, että jotain oli vialla" Taisto hääri jonkun aikaa Eka-Marketin varastomiehenä, mutta homma ei kauaa kestänyt. Taisto kärähti juomisesta työaikana ja ulko-ovi oli edessä ja hetken päästä takana. Runsas alkoholin käyttö jatkui ja se alkoi näkymään terveydessä. Syksyllä 1991 Retkimono meni lääkäriin, kun sietämätöntä räkätautia oli jatkunut jo toista kuukautta. "Lääkäri huomas, että jotain oli vialla. Ettei tässä pelkkää flunssaa sairastettu." Yleiskunto oli surkea ja vastustuskyky oli häipynyt olemattomiin. Lääkäri kehotti lopettamaan. "En tainnut siinä vaiheessa paljon harkita asiaa", Taistoo sanoo selvästi pettyneenä. Ryyppääminen jatkui rankkana, mutta moni Taiston kaveri joi vieläkin enemmän. Ja Taisto kulki mukana. Työpaikkakin vielä löytyi vaikka lama alkoi jyräämään joka puolella Suomea. Metallipajalle kävi Taiston tie. Elettiin kevättä 1992 ja Taisto pystyi ryhdistäytymään aina aika ajoin. Hyvä yritys kuitenkin päättyi kesällä, kun metallipaja lomautti osan työntekijöistä ja myös Taisto sai lähtöpassit.

"Näkö ja kortti meni, mutta järki taisi jäädä." Niin loppui Taiston säännöllinen työelämä, mutta muu elämä säilyi ennallaan. Juominen meni lopulta niin rankaksi, että lääkäri vei Taiston ajokortin huonontuneen näön vuoksi. "Näkö ja kortti meni, mutta järki taisi jäädä." Nyt Taisto on rauhoittunut vaikkakaan alkoholia hän ei ole kokonaan jättänyt. Hän on antanut itselleen luvan juoda reissuilla ja niitähän Taisto ei pysty kovin usein tekemään, työtön kun on. Silloin tällöin mies saatetaan löytää kuitenkin samaisesta kuppilasta, jossa juuri nyt istutaan. Tässä Taiston tarinointia kuunnellessani ei jostakin syystä tule mieleen esittää kysymyksiä. Hän kertoo jokaisesta tapahtumasta juuri sen verran kuin kuulija haluaakin tietää. Mutta kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi, voin sydämestäni sanoa, että saatte aika monen kuppilan savuja hengitellä ennen kuin löydätte yhtä sympaattisen miehen.

"Pohjoseen kun tulis vielä lähettyä" Luonnossa liikkuminen on ollut aina Taisto Retkimonon sydäntä lähellä ja sinne liittyvät myös tulevaisuuden haaveet. Kuten aiemmin tuli ilmi niin Retkimono vietti nuoruusvuotensa Pudasjärvellä, jossa oli hyvät mahdollisuudet ylläpitää luontoharrastusta ja vaellella. "Käytiin aika useasti ihan tuolla Inarissa ja Kilpisjärvellä asti", Retkimono sanoo kertoessaan enostaan. Retkimonon elämä ei ehkä ole mennyt aivan parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta haaveita on hänelläkin. "Pohjoseen kun tulis vielä lähettyä", Retkimono päättää haikealla äänellä.

KUKA? Nimi: Taisto Olavi Retkimono Syntynyt: 10.6.1971 Siurossa Perhe: Ainoa sukulainen eno Pudasjärvellä Koulutus: Peruskoulu Työhistoria: Myyjä, metallimies, sekalaisia hommia Harrastukset: Luonto, junien pienoismallit