10. KILPAILU (2.8.)


1.Ari Viholainen........43.16
2.Eero Sompi...............43.16 (-0.00)
3.Tuomas Ruusu.............44.56 (-1.40)
4.Keijo Nahkala...........48.56 (-5.40)
5.Veikko Toivonen........50.04 (-6.48)

Kauden 10. kisa käytiin kaikkien aikojen hurjimmissa olosuhteissa. Ukkospilvi saavutti kilpailijoita juuri silloin, kun lähdön piti tapahtua. Lähtö kuitenkin tapahtui ja kärkeen lähti Eero, joka sai peräänsä Tuomaksen, Keijon, Arin ja Veikon. Alikulkusillan jälkeen Eeron vauhti oli niin kovaa, että vain Tuomas pysyi ihan tuntumassa. Keijoon tuli nopeasti muutama sekunti eroa. Ari reagoi tilanteeseen ja lähti ajamaan Eeroa kiinni. Kilpakorven tienhaarassa Ari oli vielä muutaman pyöränmitan päässä kärkikaksikosta. Keijo tuli reilun viiden sekunnin päästä ja Veikkoon oli eroa Keijosta lähes 10 sekuntia.

Samalla, kun Veikko ajoi Kilpakorven tienhaaran ohitse, iski salama jossakin ihan lähellä. Oli kuulemma silmissä välkkynyt ja korvissa soinut, kommentoi useampikin kilpailija tilannetta. Toinen vastaavanlainen tilanne oli, kun Eero, Tuomas ja Ari lähestyivät ysitietä, niin siellä salama iski myös melko lähelle. Eeron mukaan rautatiehen olisi iskenyt.

Kisa kuitenkin jatkui. Vähän Kääpälän jälkeen alkoi satamaan vettä ja se äityi nopeasti todella runsaaksi. Sateesta voidaan sanoa sen verran, että se jatkui rankkana aina Alhojärven puoliväliin asti, jonka jälkeen se hiljalleen lakkasi kokonaan. Eero veti kärkijoukkoa kohti Partalan mäkiä. Mäen alla eroa Keijoon oli noin 50 sekuntia. Veikko oli päässyt Keijosta kuuden sekunnin päähän, mutta tätä pienemmäksi ei Veikko sitten onnistunutkaan eroa saamaan.

Kärjessä Eero jatkoi vauhdikasta menoa ja aina välillä näytti, että Arilla olisi vaikeata, mutta hänen omien sanojensa mukaan tilanne oli koko ajan hallinnassa. Eero veti tasaisen kovaa niin Partalan asfalttiosuudet kuin Alhojärven hiekkatietkin. Olkkolan junasillalla alkoi sitten ratkaisuja tapahtumaan. Eero polki mäkeä sellaisella vauhdilla, että Tuomaksen oli annettava periksi. "Siinä näky kuun pimeä puoli" kommentoi Tuomas maalissa.

Eero jatkoi hyvää vauhtia, mutta Ari vaan jaksoi mukana. Jämsään päin lähdettäessä näytti vahvasti siltä, että loppukirikamppailu olisi tulossa. Viimeistä mäkeä noustiin vauhdilla Eeron johdolla. Vasta sata metriä ennen maalia Ari iski kiriinsä ja se veikin hänet tällä kertaa upeaan voittoon. Maalilinjan jälkeen nähtiin ikävä tapahtuma, kun Eero meni mukkelis makkelis oikealle puolelle pusikkoon. Aluksi näytti, että voitto olisi hämmentänyt Arin ja saanut hänet jarruttamaan Eeron eteen, mutta mitä oikeasti tapahtui?

Ari: -Ei maaliintulon jarrutus ollu mitään hämmennystä. Hiljensin niinku aina ennenki. Eero olis ehtiny pysähtyy moneen kertaa, mut se katto kelloo ja ehkä touhus jotai muutaki eikä jarruttanu. Sen piti ohittaa mut oikeelta ja mä kiemurtelin sen ajolinjalla just väärällä hetkellä. Jos ajettiin maaliviivalla 36km/h, ni se on 10m/s. Jos Eerolla meni kaks sekkaa kellon kattomisessa, ni pyörä kulki sinä aikana 20m. Sen matkan aikana saa edellä...

No niin. Ehkä tämä riittää Arin puolelta. Toinen osapuoli ei asiasta ole kummempia kommentoinutkaan, joten olkoon homma nyt tässä. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa. Ari otti siis hienosti uransa toisen voiton ja Eero tuli toiseksi. Olkkolan junasillalla jäänyt Tuomas tuli kelpo ajalla kolmanneksi.

Nelossijasta ei Partalan mäen jälkeen mitään isompaa kapinaa nähty. Kaupalla Keijo johti Veikkoa 20 sekuntia ja Alho2:ssa 45 sekuntia. Maalissa eroa oli 1.08, joten aika tasaisesti sitä sitten koko matkan aikana Partalan mäestä alkaen tuli. Keijo siis tuli neljänneksi ja Veikko viidenneksi. Kisan aikana ajattelin, että onneksi en ole mukana, mutta jälkikäteen mietittynä - kyllähän toi kisa olisi pitänyt kokea itse ajamalla...