KAUPPIAALLA ON KAHVITARJOILU


Kevät on jo pitkällä ja kauppias päättää pitää kahvitarjoilun. Hän on niin mahdottoman iloinen, kun sää on kaunis. Hän muistelee niitä nuoruuden keväitä, kun tytöt vähensivät vaatteita vähitellen säiden salliessa. Yksikin Jenni meni niin pitkälle, että siltä näkyi...hei! Nyt kauppiaalle tulee ensimmäinen kahvinhaluinen asiakas.

-Tervetuloa arvon rouva. Saisiko olla kahvia?, kauppias aloittaa kohteliaasti.

-Kiitoksia, kyllähän se käy, nainen vastaa.

-Eikö olekin kevät kauniilla päällä?

-Kyllä on.

-Muistaako rouva ne ysiluokan keväät, kun vaatteet väheni?

-Keväät? Ei kai ysiluokalla ole kuin yksi kevät?

-Niin no, ei normaalisti. Mulla oli kaksi. Mutta muistaako?

-Totta kai muistaa. Vaikka eivät ne tainneet vähentyä niin paljon kuin nykyään.

-Mitä? Kulkeeko rouva nykyään vähemmissä vaatteissa kuin nuoruudessaan?

-No en, kun tarkoitin nykynuorisoa verrattuna silloiseen.

-Jaa höh. Tai siis niinpä. Mutta eiköhän juoda kahvit ja tehdä kaupat.

-Mitäs täällä on myytävänä?

-Kaikki mitä näet. Vaikka tämä kirja.

Kauppias näyttää kirjaa, jota on juuri lukemassa.

-Mikäs se on?

-Tämä on Tsehovia.

-Olette varmasti viisas mies, kun luette tollasta.

-Näitä nyt voi lukea kuka tahansa, joka on oppinut lukemaan.

-Jaa jaa. No enpähän mä nyt tällä kertaa osta mitään. Kiitos kuitenkin kahvista.

-No voi perkele. Tai ole hyvä. Saat valita itse. Morjens.

Tällä kertaa ei kauppias saanut kauppoja aikaiseksi. Ilmeisesti kahvitarjoilu ei ollutkaan hyvä idea bisneksen kannalta...