KAUPPIAS KERTOO MM. HARRASTUKSISTAAN
Eletään viileää maaliskuista torstaita ja kauppias kävelee
ruokatauolta takaisin puotiin. Hän on ottanut tavakseen laittaa
puodin kiinni joka päivä klo11.00-11.30. Sillä välin hän käy
läheisessä kahvilassa ottamassa kahvin ja sämpylän sekä
antamassa vedonlyöntivihjeitä. Itse hän ei vetoa harrasta. Tänään
hän oli antanut vihjeen eräälle miesporukalle, että Rallin Valtilla
on yhtä paha juoksuaika, kun Niinimäen Leenalla oli keväällä -87.
Leena oli silloin tullut kauppiaan aittaan ja...hei! Kauppias ei
kävelekään yksin.
Hän kävelee jonkun miehen kanssa ja he menevät puotiin sisään. Mennäänpäs
kuuntelemaan heidän jutteluaan.
-Oletko sä nyt ihan varma, että Rallin Valtti ei voita tänään?, tivaa
mies.
-Se on vissi ja varma, uhoaa kauppias.
-Mutta sillä on seitsemän voiton putki.
-Putkilla on tapana katketa ja rahaahan se toisi.
-No niin, uskotaan.
-Kiitä sitten minua. Mutta katsoppa tätä.
Kauppias näyttää miehelle vanhaa kuppia, joka on ylväästi patinoitunut.
-Onpa nätti, sanoo mies.
-Niin on. Ja vanha, täsmentää kauppias.
-Harrastatko sä enemmänkin posliineja?
-Voi kuule. Ei ole montaakaan päivää, kun sellainen 18-kesäinen tyttö
näytti mulle...heh heh.
Kauppias läpsäyttää miestä olalle ja sanoo, että ei häntä posliinit
kiinnosta vaan bisnes.
-Mä aion myydä tän sulle, sanoo kauppias.
-Jaa jaa, toteaa mies harkitsevasti.
-Osta pois. Olkoon teikäläisen kiitos meikäläiselle hyvistä
ravivihjeistä.
-No tottapa muriset. Paljonko kustantaa?
-Kuppihan on aidosti vanha, joten sellaiset 25 euroa.
-No niin, olkaa hyvä.
-Näin päästiin kauppaan, kun ei annettu tyhmempien tulla väliin, heh heh.
Kauppias päättää kauppahetken usein käyttämäänsä tokaisuun ja on
taas kovasti tyytyväinen, kun kassaan napsahtaa 25 euroa...