KAUPPIAS AVAA PUODIN

On kirpakka pakkaskeli ja mustaan palttooseen pukeutunut 42-vuotias mies astelee, ottaa jopa juoksuaskeleita, kohti Paasikujaa. Innostus on selvästi kova ja miksei olisi, avaahan mies tänään oman puodin. Miehen olisi tarkoitus myydä...hei! Nyt mies on jo ovella. Hän kaivaa avainta taskustaan ja avaa nyt ovea. Hän on sisällä.

Hänen ei tarvitse tehdä nyt mitään erikoisempia toimenpiteitä, koska on koko edellisen viikon järjestellyt tavaroita paikoilleen. Mies on kertonut olevansa kauppias, koska hänellä on kauppa. Ja kauppa on kauppa, koska mies myy siellä tavaroita. Enempää mies ei tuotealaa ole paljastanut.

Mies odottelee ensimmäistä asiakastaan tiskin takana. Tiskiltä näkee hyvin kadulle, jossa ihmisiä kävelee tasaiseen tahtiin, mutta melko vaudikkaasti, onhan keli aika kylmä, joten eipä ketään houkuta jäädä paikoilleen. Puoti on pieni. Kaksi ikkunaa kadulle ja ovi. Tavaroita on kahdella seinällä ja tietenkin takahuoneessa. Nyt! Nyt ensimmäinen ihminen pysähtyy oven kohdalle...mutta ei tule sisälle.

No kauppias ei tästä erityisemmin pety. Hän jatkaa odottelua ja täyttää samalla ristikkoa. Kello lähenee jo yhtätoista eikä liikkeessä ole vieläkään käynyt yhtään asiakasta vaikka varmaan kymmenkunta on käynyt ovella. Puoli kahdentoista aikaan kauppias päättää laittaa pillit pussiin siltä päivältä ja lähteä kotiin. Ovella hän huomaa, että ovihan on ollut lukossa. Ilmankos ei ihmiset sisälle tullutkaan. No opettavainen päivä kuitenkin. Ovea ei kannata pitää lukossa, jos haluaa asiakkaiden tulevan sisälle...