KÄHKÖSEN PIHASSA PIDETTIIN LEVYRAATI

Kesä on jo pitkällä ja linnut laulaa somasti. Seppo ja Veera ovat kutsuneet Alpon syömään. Alpo tulee ja niin tulee Penttikin.

Pentti: -Mäkin tulin.

Veera: -Huomataan. No istu pöytään.

Syönnin päätteeksi Veera ehdottaa, että oltais levyraatia.

Seppo, Alpo, Pentti: -Eikä!

Niin he aloittavat levyraadin. Veera soittaa vuorollaan biisejä ja jokainen antaa sitten pisteitä. Ensimmäisenä soi Kasevan ´Mari´.

Veera: -Kahdeksan.

Seppo: -Kahdeksan.

Alpo: -Seitsemän.

Pentti: -Kuusi. Hieman lyhyt.

Seuraava laulu on Katri Helenan ´Katson sineen taivaan´.

Veera: -Yhdeksän.

Seppo: -Yhdeksän.

Alpo: -Viisi.

Pentti: -Viisi. Kyllä Alpo tietää nää Helenan biisit.

Kolmas laulu on Joel Hallikaisen ´Onnensirpale´.

Veera: -Kymmenen.

Seppo: -Kym...no enkä anna, kun seiskan.

Alpo: -Kuusi.

Pentti: -Neljä. Ei tällaista voi. Tää on niin lapsellista. Tää on jotain iskelmää.

Seppo: -Eikö Katri Helena ollut?

Pentti: -Oli, mutta enhän mä sille paljoa antanutkaan.

Neljäs ja viimeinen laulu on Kake Randelinin ´Kirje kotiin´.

Veera: -Kuusi.

Seppo: -Kymmenen.

Alpo: -Kymmenen.

Pentti: -Kymmenen. Kake on entinen rallikuski. Tai en tiedä ajoiko se sen enempää kuin Jorma Pulkkinenkaan, mutta itse olin kerran katsomassa Suurajoja Siitaman erikoiskokeella ja siihen aikaan oli Ari Vatanen niin suosittu, että makkarakojutkin siirtyi itsepalveluasemiksi siksi ajaksi, kun Vatanen ajoi ohitse. Ei vaineskaan. Heh heh. Se oli Juupajoen EK.

Sellainen oli Kähkösen pihan levyraati. Tulokset voi jokainen kiinnostunut laskea annetuista pisteistä, mutta sehän ei ole oleellista vaan se, että kaikki tulevat keskenään toimeen...