JUHANNUS 19.-22.6.2003

Juhannus oli tulossa ja oli hiukan epäselvää mitä tehtäis, mutta niinhän sen pitää ollakin. Torstai-iltapäivänä lähdettiin Jämsästä niin, että Kielimaisteri hyppäsi rattiin ja kaatoporukan muodostivat Hiihtokeisari, Tavarantoimittaja sekä uusi tulokas Turistiryhmä. Alussa matka sujui rattoisasti kohti Länkipohjaa, josta suunnattiin hiukan etelään päin, jotta Tampereelle meno ei olisi kaikkia perinteitä noudattava.

Matkasta tulikin yllättävän pitkä vai mitä voi sanoa, jos Jämsä-Tampere väliseen matkaan kuluu yli viisi tuntia. Västilässä pelattiin jalkapalloa Kielimaisteri ja Tavarantoimittaja vastaan Hiihtokeisari ja Turistiryhmä. Ottelu päättyi jälkimmäisten voittoon.

Matka jatkui kohti Eräjärveä ja Rönnin tanssilavaa, jossa ainoa tavoitteemme oli nopea poistuminen. Se onnistui. Seuraava kyläpahanen oli Kuhmalahti, jossa silmiimme osui nätti naispuolinen eläjä. Siihen pysähdyttiin ja suhde kukoisti...tosin lähinnä Hiihtokeisarilla ja tällä tytöllä, joten muut jatkoivat eteen päin.

Aivan Kuhmalahden keskustassa oli kaksi iäkkäämmän puoleista rantojen miestä istumassa, joiden luokse Tavarantoimittaja meni höpisemään. Samalla Hiihtokeisari soitteli, että saisi tulla jo hakemaan. Kielimaisteri ja Turistiryhmä kävivät poloisen noutamassa. Tavarantoimittajan sekä hänen uusien ystävien luo tullessaan Hiihtokeisari nousee autosta ja huutaa:
-Vikstén! Pitkästä aikaa!

Ystävyyshän oli sillä valmis ja keskinäisen kehumisen kerho pystyssä. Aikaa kuluu ja matkaa olisi päästävä jatkamaan. No, seuraava risteys ja harhaanajo. Joukkio pitää kusitauon, jonka aikana päätetään palata oikealle reitille. Nyt ollaan taas Kuhmalahden keskustan tuntumassa, jossa mennään kauppaan. Seuraava pysähdys on Sahalahti, jossa taas piti käydä kaupassa. Jostain syystä Hiihtokeisari halusi jatkaa matkaa löytämällään polkupyörällä. Hetken kuluttua Hiihtokeisari poimitaan kyytiin ja hiukan myöhemmin päästetään Turistiryhmä autosta ulos oksentamaan.

Sitten menemmekin vauhdilla Tampereelle, jossa jo Rekkamies ja Henezuela odotteli. Ilta jatkui niin, että Turistiryhmä jätettiin nukkumaan ja edellä mainittu kaksikko otettiin Tampereelta mukaan ja lähdettiin jostain kumman syystä käymään Valkeakoskella. No, siellä ilta meni rattoisasti syöden ja paikallisia tyttöjä härnäten.

Juhannusaatto valkeni pilvisenä. Ekana projektina oli Säkätuupparin hakeminen juna-asemalta. Projekti onnistui ja juhannusaatto jatkui. Puolessa välin päivää pelattiin jalkapalloa joidenkin junioreiden kanssa ja hauskaa oli. Iltaa kohti alkoi reissufiilis kasvamaan, joten ei muuta, kun kamat autoon ja matkaan.

Henezuela oli jo aiemmin poistunut seurueestamme ja nyt oli päästävä Turistiryhmästä eroon. Hän nousi Jämsän junaan ja me muut, Tavarantoimittaja kuskina, käänsimme keulan kohti Toijalaa ja sieltä Forssaan...

Forssassa porukka havahtui, kun ostarin nurkalla norkoili toistakymmentä neitosta, joten matkamme tyssäsi sillä erää siihen. Ilma oli sateinen. Rekkamies ja Kielimaisteri lämmittelivät tahoillaan joitakin tyttösiä, kun taas Tavarantoimittaja, Säkätuuppari ja Hiihtokeisari päättivät ottaa kaksi neitokaista tarkemman tutkinnan kohteeksi. No, tytöthän suostui. Se on selvä, tytöt suostui...

Tytöt siis suostuivat lähtemään esittelemään Forssaa, mutta se oli nopeasti tehty, joten siirryttiin Jokioisille, jossa jostain kumman syystä aloimme pelata räsypokkaa autossa, jonka Tavarantoimittaja selvästi hävisi. No, eihän siinä mitään. Palattiin Forssaan ja vaihdettiin tytöt Rekkamieheen ja Kielimaisteriin. Huono kauppa, mutta matka jatkui...

Forssan jälkeen koko päivän jatkunut vesisade alkoi laantumaan ja porukkaa alkoi kiinnostamaan yöpaikan löytäminen. Takapenkkiläiset soittelivat muutaman tiedustelutyyppisen puhelun, mutta mökit oli joka paikasta menneet ja telttapaikat olivat jopa 15e/hlö! Ei tullut siis kuuloonkaan.

Salossa me menimme eräälle leirintäalueelle ja Tavarantoimittaja syöksyi oitis neuvottelemaan mahdollisesta leiriytymisestä, mutta eipä ollut suopea täti. Porukkamme kuitenkin hajaantui auton välittömästä läheisyydestä ja Tavarantoimittaja ajoi auton parkkiin makkaranpaistopisteen viereen. Järjestyksenvalvoja ilmeisesti ajatteli, että me maksettiin tästä, kun kulutettiin niin pitkään aikaa leirintäalueen toimistokahvilassa.

Me ruvettiin viettämään aikaa makkaraa paistamalla ja kiertelemällä. Tavarantoimittaja ei uskaltanut vielä alkaa juomaan, kun ei ollut varmuutta vietettäiskö yö todellakin siellä ja tyytyikin potkimaan palloa erään pikkupojan kanssa. Muut tutustuivat sillä välin eräänlaisella saarella sijainneeseen leirintäalueeseen, jonne pääsi aallonmurtajan päällä kulkevaa tietä pitkin.

Illan mittaan alkoi olla selvää, että sinne jäätäisiin ja Hiihtokeisari neuvoi minne auto kannattaisi ajaa. Pojat olivat tutustuneet siinä vaiheessa jo erääseen porukkaan, johon kuului kaksi telttailevaa tyttöä, Nora ja Joanna. Toinen nätti, toinen ei. Olipa vielä tällä nätimmällä eli Noralla oikein sukulaisiakin Jämsässä.

Heidän kanssaan nyt jo selkeää ja tyyntä juhannusyötä vietti kolme jätkää, joilla oli mökki. Tyttöjen teltta oli mökin pihassa. Porukan istuskellessa pihassa tiedusteli Tavarantoimittaja erään ei niinkään tavallisen näköisen jätkän nimeä ja vastausta, kun ei heti tullut niin Tavarantoimittaja vastasi itse, että Ilpo. Niinpä tämä sittemmin Jariksi paljastunut hippiteoreetikko oli sen illan kaikille Ilpo.

Se yö oli jokseenkin levoton ja siellä oli kaikkien hankala nukkua eli ei nukuttu. Hiihtokeisarikin tultuaan autoon nukkumaan jossain vaiheessa viipyi ehkä viisi minuuttia, otti pullon ja lähti paistamaan makkaraa. Tavarantoimittaja lämmitti autoa ajelemalla sillä pitkin leirintäaluetta. Kielimaisteri ja Rekkamies olivat päässeet taloon sisälle nukkumaan, mutta Säkätuuppari joutui tyytymään vaatimattomasti telttamajoitukseen, yksin!

Aamulla Hiihtokeisari tuli joskus kuuden aikaan Tavarantoimittajan luo autoon ja kertoi yöllisistä tapahtumista. Niistä he saivatkin oivan idea miten porukka joutuisi nopeasti matkaan. Ei muuta kuin soitto Säkätuupparille maanläheiseen ilmastoituun yksiöön sekä Kielimaisterille rattoisan lämpimälle lattialle ruotsalaisten oven taakse.

Säkätuuppari heräsi sireenin oksien peitosta kokonainen maissin tähkä kädessä. Ei varmaan ollut kaikkein tavallisin herätys, mutta kelpasi paremman puutteessa. Säkätuuppari tuli ulkoiseen olemukseensa nähden nopeasti kamojen kanssa autoon, kun taas Kielimaisteria ja Rekkamiestä saatiin odottaa hiukan pisempään...

Vajaa 10 minuuttia ja leirintäalueen portti oli siirretty ja auton keula kohti Salon keskustaa, jossa tehtiin katsaus unohtuneisiin tavaroihin, mutta niitä ei näkynyt. Ajeltiin hissun kissun kohti etelää, jos se nyt Salosta on paljon enää mahdollista...

Siinä ajeltiin kohti Karjaata ja jossain Muurlan kohdalla pidettiin päivän ensimmäinen lukuisista tauoista. Tauolla Tavarantoimittaja yllytti Säkätuupparia istumaan yhteen kärryyn, jota Tavarantoimittaja työnsi ja työnsikin niin paljon, että lopulta kärry oli mukkelis makkelis ja Säkätuupparin polvi himskatin kipeä.

Lopulta eteläisin paikka, jossa käytiin oli Karjaa. Siellä nopea tankkaus ja suunnaksi Tampere. Takapenkin porukka alkoi olemaan kovasti nukkuvaa sorttia, joten Tavarantoimittaja ja Rekkamies laittoivat Kake Randelinin "Tilipäivä koittaa" repeatille...

-Eikö tää oo jo pari kertaa soinut? Hiihtokeisari havahtuu. Biisi vaihdetaan ja hiljainen porukka haluaa huoltsikalle, joka löytyykin. Siellä syömisen jälkeen porukka virkoaa sen verran, että Tavarantoimittajan ideoimana pidetään esteratakilpailu, jonka voittaa kipeäjalkainen Säkätuuppari.

Hämeenlinnassa vasta aikaa kuluukin. Siellä käydään Aulangon puistikoissa kävelemässä ja lopulta etsitään tunnin verran Ryysyrantaa. Sekin löytyi, joten mieli oli hyvä. Pikkusen hitaampia teitä päästiin sitten iltapäivästä Tampereelle...

Tampereella porukka veti vähän aikaa unta pollaan ja sitten lähdettiin Tavarantoimittajan toimiessa kuskina Rosendahlin rantaan, mutta siellä tuntuu kaikilla ihmisillä olevan jonkinlainen venho juhlimisen suhteen, joten päätetään lähteä aika nopeasti pois.

Kielimaisteri ja Rekkamies jäävät keskustaan, kun taas Tavarantoimittaja, Säkätuuppari ja Hiihtokeisari siirtyvät kämpille, josta he lähtevät kävellen Kaukajärven rannikolle. Tavarantoimittaja löytää naisen, joten hänen loppuiltansa kulku onkin helposti arvattavissa...

Kielimaisterin ja Rekkamiehen tekemisistä ei ole tihkunut julkisuuteen minkäänlaisia yksityiskohtia, mutta Säkätuupparin ja Hiihtokeisarin reissusta kuulee, jos jonkinmoisia huhuja. Semmosta väitetään, että pojat olisi nähty liftaavan Helsinkiin päin. Toisen kertomuksen mukaan Säkätuuppari olisi sammunut erään McDonaldsin vessaan. Kerrotaan myös, että he olisivat sulkeneet kaikki Tampereen rautatieaseman keskustaan päin olevat ovet. Tiiä sitten miten on...

Näin se juhannus 2003 oikeastaan meni.