JUHANNUS 19.-22.6.2003
Juhannus oli tulossa ja oli hiukan epäselvää mitä tehtäis, mutta niinhän
sen pitää ollakin. Torstai-iltapäivänä lähdettiin Jämsästä niin, että
Kielimaisteri hyppäsi rattiin ja kaatoporukan muodostivat Hiihtokeisari,
Tavarantoimittaja sekä uusi tulokas Turistiryhmä. Alussa matka sujui
rattoisasti kohti Länkipohjaa, josta suunnattiin hiukan etelään päin, jotta
Tampereelle meno ei olisi kaikkia perinteitä noudattava.
Matkasta tulikin yllättävän pitkä vai mitä voi sanoa, jos Jämsä-Tampere väliseen
matkaan kuluu yli viisi tuntia. Västilässä pelattiin jalkapalloa Kielimaisteri ja
Tavarantoimittaja vastaan Hiihtokeisari ja Turistiryhmä. Ottelu
päättyi jälkimmäisten voittoon.
Matka jatkui kohti Eräjärveä ja Rönnin tanssilavaa, jossa ainoa tavoitteemme
oli nopea poistuminen. Se onnistui. Seuraava kyläpahanen oli Kuhmalahti, jossa
silmiimme osui nätti naispuolinen eläjä. Siihen pysähdyttiin ja suhde
kukoisti...tosin lähinnä Hiihtokeisarilla ja tällä tytöllä, joten muut jatkoivat eteen päin.
Aivan Kuhmalahden keskustassa oli kaksi iäkkäämmän puoleista rantojen miestä
istumassa, joiden luokse Tavarantoimittaja meni höpisemään. Samalla Hiihtokeisari
soitteli, että saisi tulla jo hakemaan. Kielimaisteri ja Turistiryhmä kävivät
poloisen noutamassa. Tavarantoimittajan sekä hänen uusien ystävien luo
tullessaan Hiihtokeisari nousee autosta ja huutaa:
-Vikstén! Pitkästä aikaa!
Ystävyyshän oli sillä valmis ja keskinäisen kehumisen kerho pystyssä. Aikaa
kuluu ja matkaa olisi päästävä jatkamaan. No, seuraava risteys ja harhaanajo.
Joukkio pitää kusitauon, jonka aikana päätetään palata oikealle reitille.
Nyt ollaan taas Kuhmalahden keskustan tuntumassa, jossa mennään kauppaan.
Seuraava pysähdys on Sahalahti, jossa taas piti käydä kaupassa. Jostain
syystä Hiihtokeisari halusi jatkaa matkaa löytämällään polkupyörällä.
Hetken kuluttua Hiihtokeisari poimitaan kyytiin ja hiukan myöhemmin
päästetään Turistiryhmä autosta ulos oksentamaan.
Sitten menemmekin vauhdilla Tampereelle, jossa jo Rekkamies ja Henezuela
odotteli. Ilta jatkui niin, että Turistiryhmä jätettiin nukkumaan ja edellä
mainittu kaksikko otettiin Tampereelta mukaan ja lähdettiin jostain kumman
syystä käymään Valkeakoskella. No, siellä ilta meni rattoisasti syöden ja
paikallisia tyttöjä härnäten.
Juhannusaatto valkeni pilvisenä. Ekana projektina oli Säkätuupparin hakeminen
juna-asemalta. Projekti onnistui ja juhannusaatto jatkui. Puolessa välin
päivää pelattiin jalkapalloa joidenkin junioreiden kanssa ja hauskaa oli.
Iltaa kohti alkoi reissufiilis kasvamaan, joten ei muuta, kun kamat autoon
ja matkaan.
Henezuela oli jo aiemmin poistunut seurueestamme ja nyt oli päästävä
Turistiryhmästä eroon. Hän nousi Jämsän junaan ja me muut, Tavarantoimittaja
kuskina, käänsimme keulan kohti Toijalaa ja sieltä Forssaan...
Forssassa porukka havahtui, kun ostarin nurkalla norkoili toistakymmentä
neitosta, joten matkamme tyssäsi sillä erää siihen. Ilma oli sateinen.
Rekkamies ja Kielimaisteri lämmittelivät tahoillaan joitakin tyttösiä, kun
taas Tavarantoimittaja, Säkätuuppari ja Hiihtokeisari päättivät ottaa kaksi
neitokaista tarkemman tutkinnan kohteeksi. No, tytöthän suostui. Se on selvä,
tytöt suostui...
Tytöt siis suostuivat lähtemään esittelemään Forssaa, mutta se oli nopeasti
tehty, joten siirryttiin Jokioisille, jossa jostain kumman syystä aloimme
pelata räsypokkaa autossa, jonka Tavarantoimittaja selvästi hävisi. No, eihän
siinä mitään. Palattiin Forssaan ja vaihdettiin tytöt Rekkamieheen ja Kielimaisteriin.
Huono kauppa, mutta matka jatkui...
Forssan jälkeen koko päivän jatkunut vesisade alkoi laantumaan ja porukkaa
alkoi kiinnostamaan yöpaikan löytäminen. Takapenkkiläiset soittelivat muutaman
tiedustelutyyppisen puhelun, mutta mökit oli joka paikasta menneet ja
telttapaikat olivat jopa 15e/hlö! Ei tullut siis kuuloonkaan.
Salossa me menimme eräälle leirintäalueelle ja Tavarantoimittaja syöksyi oitis
neuvottelemaan mahdollisesta leiriytymisestä, mutta eipä ollut suopea täti.
Porukkamme kuitenkin hajaantui auton välittömästä läheisyydestä ja
Tavarantoimittaja ajoi auton parkkiin makkaranpaistopisteen viereen.
Järjestyksenvalvoja ilmeisesti ajatteli, että me maksettiin tästä, kun
kulutettiin niin pitkään aikaa leirintäalueen toimistokahvilassa.
Me ruvettiin viettämään aikaa makkaraa paistamalla ja kiertelemällä.
Tavarantoimittaja ei uskaltanut vielä alkaa juomaan, kun ei ollut varmuutta
vietettäiskö yö todellakin siellä ja tyytyikin potkimaan palloa erään
pikkupojan kanssa. Muut tutustuivat sillä välin eräänlaisella saarella
sijainneeseen leirintäalueeseen, jonne pääsi aallonmurtajan päällä
kulkevaa tietä pitkin.
Illan mittaan alkoi olla selvää, että sinne jäätäisiin ja Hiihtokeisari
neuvoi minne auto kannattaisi ajaa. Pojat olivat tutustuneet siinä vaiheessa
jo erääseen porukkaan, johon kuului kaksi telttailevaa tyttöä, Nora ja
Joanna. Toinen nätti, toinen ei. Olipa vielä tällä nätimmällä eli Noralla
oikein sukulaisiakin Jämsässä.
Heidän kanssaan nyt jo selkeää ja tyyntä juhannusyötä vietti kolme jätkää,
joilla oli mökki. Tyttöjen teltta oli mökin pihassa. Porukan istuskellessa
pihassa tiedusteli Tavarantoimittaja erään ei niinkään tavallisen näköisen
jätkän nimeä ja vastausta, kun ei heti tullut niin Tavarantoimittaja vastasi
itse, että Ilpo. Niinpä tämä sittemmin Jariksi paljastunut hippiteoreetikko
oli sen illan kaikille Ilpo.
Se yö oli jokseenkin levoton ja siellä oli kaikkien hankala nukkua eli ei
nukuttu. Hiihtokeisarikin tultuaan autoon nukkumaan jossain vaiheessa
viipyi ehkä viisi minuuttia, otti pullon ja lähti paistamaan makkaraa.
Tavarantoimittaja lämmitti autoa ajelemalla sillä pitkin leirintäaluetta.
Kielimaisteri ja Rekkamies olivat päässeet taloon sisälle nukkumaan, mutta
Säkätuuppari joutui tyytymään vaatimattomasti telttamajoitukseen, yksin!
Aamulla Hiihtokeisari tuli joskus kuuden aikaan Tavarantoimittajan luo
autoon ja kertoi yöllisistä tapahtumista. Niistä he saivatkin oivan idea miten
porukka joutuisi nopeasti matkaan. Ei muuta kuin soitto Säkätuupparille
maanläheiseen ilmastoituun yksiöön sekä Kielimaisterille rattoisan lämpimälle
lattialle ruotsalaisten oven taakse.
Säkätuuppari heräsi sireenin oksien peitosta kokonainen maissin tähkä kädessä.
Ei varmaan ollut kaikkein tavallisin herätys, mutta kelpasi paremman puutteessa.
Säkätuuppari tuli ulkoiseen olemukseensa nähden nopeasti kamojen kanssa autoon,
kun taas Kielimaisteria ja Rekkamiestä saatiin odottaa hiukan pisempään...
Vajaa 10 minuuttia ja leirintäalueen portti oli siirretty ja auton keula
kohti Salon keskustaa, jossa tehtiin katsaus unohtuneisiin tavaroihin,
mutta niitä ei näkynyt. Ajeltiin hissun kissun kohti etelää, jos se nyt
Salosta on paljon enää mahdollista...
Siinä ajeltiin kohti Karjaata ja jossain Muurlan kohdalla pidettiin päivän
ensimmäinen lukuisista tauoista. Tauolla Tavarantoimittaja yllytti
Säkätuupparia istumaan yhteen kärryyn, jota Tavarantoimittaja työnsi ja
työnsikin niin paljon, että lopulta kärry oli mukkelis makkelis ja
Säkätuupparin polvi himskatin kipeä.
Lopulta eteläisin paikka, jossa käytiin oli Karjaa. Siellä nopea tankkaus
ja suunnaksi Tampere. Takapenkin porukka alkoi olemaan kovasti nukkuvaa
sorttia, joten Tavarantoimittaja ja Rekkamies laittoivat Kake Randelinin
"Tilipäivä koittaa" repeatille...
-Eikö tää oo jo pari kertaa soinut? Hiihtokeisari havahtuu. Biisi vaihdetaan
ja hiljainen porukka haluaa huoltsikalle, joka löytyykin. Siellä syömisen
jälkeen porukka virkoaa sen verran, että Tavarantoimittajan ideoimana
pidetään esteratakilpailu, jonka voittaa kipeäjalkainen Säkätuuppari.
Hämeenlinnassa vasta aikaa kuluukin. Siellä käydään Aulangon puistikoissa
kävelemässä ja lopulta etsitään tunnin verran Ryysyrantaa. Sekin löytyi, joten
mieli oli hyvä. Pikkusen hitaampia teitä päästiin sitten iltapäivästä
Tampereelle...
Tampereella porukka veti vähän aikaa unta pollaan ja sitten lähdettiin
Tavarantoimittajan toimiessa kuskina Rosendahlin rantaan, mutta siellä
tuntuu kaikilla ihmisillä olevan jonkinlainen venho juhlimisen suhteen, joten
päätetään lähteä aika nopeasti pois.
Kielimaisteri ja Rekkamies jäävät keskustaan, kun taas Tavarantoimittaja,
Säkätuuppari ja Hiihtokeisari siirtyvät kämpille, josta he lähtevät
kävellen Kaukajärven rannikolle. Tavarantoimittaja löytää naisen, joten
hänen loppuiltansa kulku onkin helposti arvattavissa...
Kielimaisterin ja Rekkamiehen tekemisistä ei ole tihkunut julkisuuteen
minkäänlaisia yksityiskohtia, mutta Säkätuupparin ja Hiihtokeisarin
reissusta kuulee, jos jonkinmoisia huhuja. Semmosta väitetään, että pojat
olisi nähty liftaavan Helsinkiin päin. Toisen kertomuksen mukaan
Säkätuuppari olisi sammunut erään McDonaldsin vessaan. Kerrotaan myös,
että he olisivat sulkeneet kaikki Tampereen rautatieaseman keskustaan
päin olevat ovet. Tiiä sitten miten on...
Näin se juhannus 2003 oikeastaan meni.