EN LÄHTENYT

Aina, kun syksy tulee, minä vaivun mietteisiin.
Kuinka ihanaa oli mennä kyläkouluun ekaluokalle.
Aina, kun talvi tulee, minä vaivun mietteisiin.
Kuinka lämpimän voikin rakas äiti tehdä pakkaspäivästä.

Mä itseni nään sinne lavannurkkaan vieläkin jääneen.
En lähtenyt mä siihen hengettömään bussiin,
joka kaupunkiin vei ihmiset.
En lähtenyt mä niiden kerrostalohuumaan.
Tuskin vaatekaappiin mä mahtuisin.
En päästänyt mä itseäni humaltumaan,
lähikuppiloiden savuihin.
En lähtenyt vaan kotiin jäin.

Aina, kun kevät tulee, minä vaivun mietteisiin.
Kuinka mukavaa oli laittaa kaarnalaiva puroon virtaavaan.
Aina, kun kesä tulee, minä vaivun mietteisiin.
Kuinka vihreää oli aika valokuvan mustavalkoisen.

Mä itseni nään sinne lavannurkkaan vieläkin jääneen.
En lähtenyt mä siihen hengettömään bussiin,
joka kaupunkiin vei ihmiset.
En lähtenyt mä niiden kerrostalohuumaan.
Tuskin vaatekaappiin mä mahtuisin.
En päästänyt mä itseäni humaltumaan,
lähikuppiloiden savuihin.
En lähtenyt vaan kotiin jäin.

Sanat: Pera Lämpönen