Torsti avoimena

Saimme vihdoinkin tämän suuren kohun aiheuttaneen miehen haastateltavaksi. Se oli kovan työn takia, koska Torsti haluaisi pysyä pois valtakunnallisesta julkisuudesta ja tulla esiin vain kirjallisten töidensä kautta.

Nyt ei sitten muuta kuin nauttikaa. Tämä voi olla viimeinen kerta, kun Torsti avautuu tällä tavalla.

Kuka sä oikein olet?

-Mä olen Torsti. Tällainen hiljainen auttaja.

Mitä olet ollut mieltä tästä suuresta kohusta mikä johtuu lähinnä näistä Ronkelipoikien sivuilla julkaistuista kommenteista?

-Niin mä ihmettelen kovasti mistä te olette saaneet noikin selville? Erikoista se on ollut.

Oletko oikeasti tuollainen suupaltti kuin minkä käsityksen kommenteista saa?

-Niin no se on vähän väärä käsitys. Hiljainen mä oon.

Oletko julkkis omalla kylällä Hieppamäellä?

-No niin vois sanoa.

Mitkä sun tavoitteet kaikessa toiminnassasi ovat?

-Kai mä haluaisin vähän saada ihmisiä ajattelemaan.

Mitä niiden pitäisi ajatella?

-No ihan tällaisia, että eivät likaisi luontoa ja kaikkia sellaisia kestäviä asioita.

Sinun oma palstasi Hieppamäen sanomissa on saanut aikamoisen suosion. Oletko tyytyväinen?

-Tietysti olen. Mahdollisimman moni, kun lukisi mun jutun, niin kyllä mä uskon, että se saisi pientä muutosta aikaan.

Eikö vajaa sata lukijaa ole kuitenkin aika vähän?

-No harva saa 80% kotikylänsä ihmisistä lukemaan ajatuksiaan.

Mitä muuta harrastat kuin matalasykkeistä liikuntaa, historiallista kirjallisuutta ja muuttotappioalueilla matkustelua?

-No siinähän ne melkein ovat. No koitan mä sit oman mielenterveyden vuoksi vähän tutkia eri asioita.

Mitä olet viimeksi tutkinut?

-Mä olen tutkinut viime aikoina radion kantaohjelmiston muutosta vuosikymmenten saatossa.

Voisitko hieman kertoa mitä olet saanut selville?

-En.

Jaa. Just joo. No moni haluaisi tietää, että mitä tapahtui, kun kättelit kaikki Hieppamäen torilla käyneet ihmiset yhtenä päivänä ja sait lempinimen Hieppamäen poliisi?

-No eihän siellä normaalipäivänä montaa ihmistä käy, mutta tämä sattui joskus 10 vuotta sitten, kun Hieppamäellä pidettiin ensimmäiset Mynttimarkkinat. Siinä sitten joku yllytti, että pitäisi sanoa kaikille kädestä päivää ja toivottaa tervetulleeksi Hieppamäelle. Sitä siinä sitten koko päivä.

Kerro nyt koko tarina vaan.

-Niin se poliisien karkottaminen?

Niin. Kerro nyt.

-No siinä alkoi oleen sellaista humalaista porukkaa ja lopulta semmonen joukkio kävi Helynselältä tulleen kauppiaan kojun kohdalla painimaan. Eihän heillä mitään pahaa aietta ollut, mutta kun hieppamäkeläinen alkaa painimaan, niin se painii niin pitkään, että toinen luovuttaa.

Sitten?

-No tämä helynselkäläinen soitti poliisin ja siitähän painijat riehaantu. Ne alko ensin räyhäämään sille jopparille. Mä menin siihen väliin, kun poliisien tulohan kesti jonkun aikaa, kun lähin asema on Nurpaleessa.

Sitten tuli poliisit, mutta sä annoit niille lähtöpassit...

-No tavallaan. Mähän tiesin niin kuin muutkin, että hieppamäkeläiset eivät oikein tule toimeen ton virkavallan kanssa. No ne oli laittanut reissuun kaksi tuntematonta poliisia. Tai oli se toinen muutaman vuoden ollut, mutta ei se ollut Hieppamäessä tällaisissa asioissa käynyt. Ne ei tiennyt, että Hieppamäessä poliisit ei ratkaise tällaisia ongelmia.

Joten sä laitoit ne kotimatkalle?

-No mä vähän aikaa siinä torilla niille vakuuttelin, että ainoa tapa rauhoittaa tilanne on, että te lähdette. Uskoihan ne lopulta ja ihmiset taputtivat aika rankasti. Ja painikin loppui välittömästi.

Ja siitä juontaa juurensa nimi Hieppamäen poliisi?

-Niin tai mua haukutaan ihan vaan poliisiksi.

Hieno tarina. Eiköhän tämä tässä. Saattaa kyllä olla, että me joudutaan vaivaamaan sua jatkossakin. Oot sä niin rankka tapaus. Kiitoksia tästä.

-Eipä mitään. Olkaa hyvä ja terveisiä kaikille ronkeleille. Tosi mies on ronkeli kaikessa, mutta ei ruoan suhteen.