LUMETTOMIEN TALVIEN LAPSET
Rappukäytävässä keltainen rattikelkka.
Sen on laittanut myyntiin yläkerran pikkupoika.
Viime Jouluna lahjaksi sai,
enää tarvitse sitä ei kai.
Ei tullutkaan tänne talvi enää tänä vuonna.
Poika hakee naapurin tyttöä leikkiin.
Heillä miettimistä siinä mitä voi ulkona tehdä.
Lumilinnaa sä turhaan teet,
pojan silmissä kyyneleet,
kun tarjota pysty ei lumesta enää mitään.
Lumettomien talvien lapset uneksivat takaisin valkoiset hanget.
Ei hiekasta voi lumiukkoa rakentaa.
Lumettomien talvien lapset yhä vielä oottavat satujen maata.
Sen, jonka omin silmin me näimme.
Poika sekä tyttö tahtoisi pakkassäitä,
jotta lintujen vaistoon ei virheitä kelit toisi.
Ilman talvea kesä ei tuu,
eikä menestyisi kuusipuu.
On tärkeitä meille vuodenajat, myöskin talvi.
CD-soittimessa suloiset joululaulut,
kuten se, jossa korkeet on nietokset lumihangen.
Ne ei lastemme tajuntaan mee,
yhä pallomme lämpenee.
Ei kai liian myöhää ole suuntaa tätä muuttaa.
Lumettomien talvien lapset uneksivat takaisin valkoiset hanget.
Ei hiekasta voi lumiukkoa rakentaa.
Lumettomien talvien lapset yhä vielä oottavat satujen maata.
Sen, jonka omin silmin me näimme.
Sanat: Taisto Retkimono ja Pera Lämpönen