LAULAJAN SANA

Lapset leikkii, vaimo kokkaa,
mutta minä lähden ajamaan,
kohti keikkapaikkaa, päässä rokkaa,
vaikka tiedän kohta humpataan.
Kolmesataa kilsaa matkaa,
syysilta vaatii ajoo tarkkaa.
Silti on mun pakko jatkaa,
yks pylväs vastaa yhtä markkaa.

Väki tanssii, lisää tahtoo,
ja bändi vastaa: "No, totta kai."
Samaa rataa joka ehtoo.
Mä vapaan tahtoisin lauantain.
Voisin ottaa tiukemmat litkut,
joiden kera kiireet unohtaa,
ja itkisin taas miehiset itkut,
mut niin ei palkkaa laulaja saa.

Raskaat ovat yömme keinot,
jos illan vetää humppaa hiljaa.
Repe, Tapsa, muutkin Leinot.
Ne tiesi sen ja joivat viljaa.
Hotellissa aamuun kestää,
tämä loputon viinanjuonti,
mutta turha on mua estää.
On kovaa leivän kotiintuonti.

Perhe vaatii, kansa vaatii,
ja panee lisää yrittämään.
Ylemmät nää säännöt laatii.
Kumpa pystyisin hyvittämään,
lapsilleni joskus nää päivät,
kun isää ei voinut tavoittaa.
Ne elämättä tavallaan jäivät.
Toivon: Anteeksi kulkuri saa.

Sanat: Pera Lämpönen