VIHREÄN KULLAN MAA

Kun matkaa halki Suomenmaan,
ja pitää reppuu mukanaan,
voi nähdä paljon mitä ei,
näe ne, jotka maailma vei,
kaupunkiin kauas pois luonnon helmasta.

Myös minä lähdin reissaamaan.
Aattelin näenpä kotimaan.
Kauniit järvet ja metsät sen.
Löytäisin aidon ihmisen.
Toivon niin, et se löytyisi sisältäin.

Tämä vihreän kullan maa.
Täällä hieno on matkustaa.
Nää polut ja tiet kerran kuljetaan.
Ne oivasti kattavat koko Suomenmaan.
Tämä vihreän kullan maa.
Tätä maata saan rakastaa.
Kun vaaralle nousen ja kauas nään,
heti mä mietin koska lähdetään,
tälle reissulle uudestaan.

Jos jostain löydän vajan vaan,
voin käydä vapaasti nukkumaan.
Ei kuulu mitään napinaa,
korkeintaan pientä rapinaa,
hiirestä, jonka vieraana olen nyt.

Saan ajan hyvin kulumaan.
Näin voi kerätä muistojaan,
tosi kauniista maastamme.
Sen isät jätti hoivaamme,
ja äidit, heitä ei pidä unohtaa.

Tämä vihreän kullan maa.
Täällä hieno on matkustaa.
Nää polut ja tiet kerran kuljetaan.
Ne oivasti kattavat koko Suomenmaan.
Tämä vihreän kullan maa.
Tätä maata saan rakastaa.
Kun vaaralle nousen ja kauas nään,
heti mä mietin koska lähdetään,
tälle reissulle uudestaan.

Sanat: Pera Lämpönen