ÄÄNEKOSKI-PIEKSÄMÄKI 19.10.2006

Lokakuinen torstai avautui poutaisena, mutta viileänä, kun Retkimono ja Lappi suuntasivat kohti pohjoista. Jyväskylässä Retkimono halusi tietenkin antikvariaattiin, josta matkaan hänelle tarttui Eppu Normaalin LP. Lappi osti yllättäen Mattia ja Teppoa.

Jyväskylässä Retkimono halusi nauttia paikallisen kuppilan anteja ja totesikin ne nopeasti hyviksi, koska parkkimittariin oli laitettu vain 20s. Seuraava stoppi oli Kirrin kirppis, josta Retkimono osti nimensä mukaiset jalkineet eli monot. Ja halvalla kun sai, niin hän osti niitä kahdet parit. Niitä voi sanoa näköisiksi, mutta monot ne silti on ja siten myös jalkineet eli pulinat pois.

Retkimono matkan isäntänä halusi seuraavaksi Tikkakoskelle ja sinnehän auto meni. Välille jäi Tommi Mäkisen mannut Puuppolassa ja eteen avautui Keski-Suomen ilmailumuseo, jonne ei kuitenkaan menty vaan sen takapihalla olleeseen Kasinhäntään; vanhoja armeijan tavaroita myyvään liikkeeseen. Sieltä Retkimono ei löytänyt ketään.

Nyt alkoi olla nälkä ja grilli löytyi Äänekoskelta. Annokset saatuaan pojat suuntasivat autoon syömään, mutta Retkimono ei malttanut odottaa vaan alkoi availeen pussia jo pihalla ja senhän tietää miten siinä kävi. Aivan! Annos oli Pirjon burgerin pihassa ja Retkimono tuli nolona autoon sanoen:

-Lähdetään.

Lappi ajoi yhteen puistoon, mutta Retkimono muisti, että hänen lonkeronsa jäi grillille ja sehän piti hakea. Samalla Retkimono rohkaisi mielensä ja kävi ostamassa uuden annoksen. Nälkä lähti. Matka jatkui kohti Suolahtea ja matkalla pojat kävivät yhdellä Keitele-Päijänne -kanavan suluista. Järvien korkeusero olikin aika huima kyseisellä paikalla.

Suolahdessa oli taas kuppilan aika, josta kaksikko suuntasi kunnantalolle, koska halusivat tietyökartan. Kunnantalo oli vanha puinen rakennus, mutta ovi oli silti auki. Pojat menivät Retkimonon johdolla sisälle, mutta ovet sisällä tuntuivat olevan lukossa. Portaita pitkin pääsi kuitenkin ylös. Siellä sitten yhdellä käytävällä oli myöskin karttoja. Retkimono otti yhden, kiitti ja lähti pois. Palvelu oli sitä itseään, mutta halpaa.

Retkimono halusi kuitenkin edelleen etsiä infopistettä, koska kartat ovat mukavia. Rautalammilla käveli kaksi tyttöä ja Retkimono kysyi heiltä missä on infopiste, kun tarvitaan karttaa. Tytöt osoittivat ja sanoivat, että takananne. Takana oli sellainen iso maanteiden varsilla oleva infopiste.

Retkimono: -Tota on vaikea ottaa mukaan.

Sitä karttaa ei otettu mukaan ja matka jatkui kohti Kari Tapion pitäjää eli Suonenjokea. Suonenjoella ei tapahtunut mitään, mutta Lappi alkoi vähän varoitella saapuvasta pimeydestä, johon Retkimono:

-Jos tulee pimee, ni se ei haittaa, jos ollaan Jyväskylässä tai muualla.

Suonenjoelta matka jatkui Pieksämäelle, jonne saapuessa tosiaankin oli jo pimeää, mutta Retkimono halusi silti baariin ja pääsi. Sitten suunnaksi Jyväskylä ja Retkimonon sisko. Sisko asuu nykyään Vaajakoskella ja reitti talolle oli tuntematon. Retkimono menikin häiritseen paikallisen ostarin edustalla olevaa tyttökolmikkoa vaikka tiesi tasan tarkkaan, että tytöt ei tiedä sen paremmin Retkimonon siskon sijainnista.

Vaan tiesivätpä. Tiesivät, koska Retkimonolla oli katuosoite ja tytöillä tieto missä kyseinen katu sijaitsee, joten tämäkin pulma ratkesi voimat yhdistämällä. Sisko löytyi ja siellä juotiin kahvit. Sisko ja tämän miespuolinen asuinkumppani olivat lähtemässä kirjastoautolle... ostamaan sukellusvarusteita! No sellaista on Vaajakoskella.

Sitten Retkimono ja Lappi muistivat, että Sami oli kutsunut heidät reilu vuosi sitten käymään, joten olihan kutsuun vastattava. He kävivät nappaamassa Samin matkaan ja suuntasivat pahamaineisen Pupuhuhdan karaokekuppilaan, jossa varsinkin Retkimono ja Sami innostuivat laulamaan usemmankin biisin yhdessä ja erikseen. Lappi veti ainostaan Lapin kesän. Baarissa vierähtikin sen verran pitkä tovi, että retkeen ei muita kohteita enää mahtunut, joten suunnaksi puolen yön jälkeen tuli Jämsä ja koti.